John­ny-Kai Fors­sell, DJ Hall of Fame

Dis­co, dis­co­teek­ki, ran­tau­tui Sa­ta­kun­taan sa­maan ai­kaan kuin pää­ka­pun­ki­seu­dul­le. Tämä joh­tui ra­vin­to­la­ket­juis­ta, jot­ka pyr­ki­vät ole­maan ajan ta­sal­la seu­raa­mal­la eu­roop­pa­lai­sia viih­deil­mi­öi­tä. Jo vuon­na 1963, eten­kin twist-tans­si­vil­li­tyk­sen seu­rauk­se­na pe­rin­tei­set tans­si­or­kes­te­rit jät­ti­vät tuon uu­den vil­li­tyk­sen soit­ta­mi­sen vä­li­ai­ko­ja hoi­ta­vien ”neu­la­poi­kien” huo­lek­si. Usein nämä esi­tis­ki­ju­kat oli­vat tans­si­la­vo­jen vah­ti­mes­ta­rei­ta tai teh­tä­vään perh­ty­nei­tä tans­sien jär­jes­tä­jien edus­ta­jia. Ka­pun­geis­sa teh­tä­vä an­net­tiin usein ra­vin­to­lan ho­vi­mes­ta­ril­le tai jol­le­kin muul­le hen­ki­lö­kun­taan kuu­lu­val­le.

Suu­ren maa­il­man me­noa näh­tiin te­le­vi­si­os­ta. So­la­kat tans­si­ty­töt ket­kut­te­li­vat mu­sii­kin tah­tiin ja le­vy­jen pyö­rit­tä­jä ei ol­lut py­syä soit­to­ko­pis­saan ja sa­lin ka­tos­sa pyö­ri iso pal­lo, joka oli kuor­ru­tet­tu pei­lin­pa­la­sil­la.

Ja pian oli­vat ra­vin­to­loit­si­jat he­li­se­mäs­sä. So­dan­jäl­kei­nen su­ku­pol­vi vään­si tan­goa, jenk­kaa ja vals­sia. Nuo­ri­so vaa­ti nuo­ri­so­mu­siik­kia. Vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­liin tul­ta­es­sa oli val­lal­la rau­ta­lan­ka­mu­siik­ki, joka syy­ti kan­san­lau­lu­ja uu­si­na twist-so­vi­tuk­si­na. Beat-mu­siik­ki, Be­at­les keu­la­ku­va­naan ja hän­nän huip­pu­na vaik­ka­pa let­ka­jenk­ka.

Taa­ja­mis­sa on­gel­ma rat­kais­tiin si­ten, et­tä pi­det­tiin, eten­kin ar­ki-il­toi­na, ra­vin­to­lois­sa dis­co-il­to­ja. Po­ris­sa kun­nos­tau­tui­vat ra­vin­to­lat Itä­puis­to, Ota­va ja joit­ten­kin ra­vin­to­loit­ten niin­sa­no­tut b-puo­let.

Vuon­na 1965 Ho­tel­li-Ra­vin­to­la Tel­jän­ho­vis­sa jär­jes­tet­tiin dics­joc­key­kou­lu­tus, dj-kurs­si. Hel­sin­gis­tä saa­pu­nut Ben­ny Her­mans­son oli alan guru ja in­no­vaat­to­ri. Po­ri­lai­nen Rolf Fi­lan­der jou­tui jät­tä­mään ren­gas­huol­ta­jan työt ja hän siir­tyi dj-ural­le. Jota kes­ti näil­le vuo­si­kym­me­nil­le. Po­ris­sa otet­tiin myös uu­si as­kel ra­vin­to­la­kult­tuu­ris­sa, kun Ra­vin­to­la Pu­na­pau­la siir­tyi pel­käs­tään me­kaa­ni­sen mu­sii­kin esit­tä­mi­seen. Nämä pää­a­si­as­sa suo­men­kie­lis­tä tans­si­mu­siik­kia vei­vaa­vat ää­ni­le­vy­juon­ta­jat ot­ti­vat­kin sel­ke­än ha­ju­ra­on nuo­ri­so- ja rock­mu­siik­kia, lis­ta­le­vy­jä vei­vaa­vaan dj-po­ruk­kaan.

Kun­nal­li­nen nuo­ri­so­työ kas­vat­ti jouk­koon­sa tis­ki­juk­kia, työ­vä­en­ta­lot ja seu­ro­jen­ta­lot pit­kin maa­kun­taa sai­vat osan­sa ja pei­li­pal­lo­ja ri­pus­tet­tiin pal­jon ko­ke­neit­ten ta­lo­jen kat­toi­hin. Vuo­sien saa­tos­sa kau­pun­kei­hin nou­si klu­bi­ta­lo­ja, nuo­ri­sol­le, nuo­ril­le ai­kui­sil­le, suun­ni­tel­tu­ja ra­vin­to­loi­ta. His­to­ri­an hä­mä­rään liu­ke­ni­vat Visa Mä­ki­sen, Ko­koo­muk­sen Nuor­ten, Te­kun opis­ke­li­joit­ten dis­cot. Ti­lal­le tu­li­vat in­no­vaa­to­rit, Jyti Ålan­der, Alt­ti Pa­pin­saa­ri ja muu­ta­mat muut huip­pu­ää­nen­tois­ton ja muun lait­teis­ton kera. Il­ta­mis­sa jär­jes­tet­tiin sel­lai­sia kil­pai­lu­ja, et­tä niis­tä pu­hut­tiin vie­lä pit­kään.

Kun ka­ra­o­ke hii­pi sa­luu­noi­hin, pes­si­mis­ti­sim­mät po­va­si­vat sil­le ly­hyt­tä elin­kaar­ta. Vaan vää­räs­sä oli­vat. Jäl­jel­le jää­neis­sä yö­ker­hois­sa yh­dis­tet­tiin ää­neen myös liik­ku­vaa ku­vaa mu­sii­kin esit­tä­jis­tä. Bas­so­vah­vis­ti­met oli­vat ko­vil­la, kun tu­li­vat tek­no, elect­ric dan­ce mu­sic ja hards­ty­le, hip­hop ja rap.

Pi­den­ne­tyt au­ki­o­lo­a­jat, al­ko­ho­li­lain­sää­dän­nön ja an­nis­ke­lu­mää­räys­ten ny­ky­ai­kais­ta­mi­nen vaa­ti­vat myös ve­ron­sa. Oli kek­sit­tä­vä uut­ta. Val­ti­on rau­ta­tiet lan­see­ra­si Kis­ko­dis­con. La­pin hiih­to­mail­le kul­ke­vaan ju­naan lii­tet­tiin vau­nu, joka toi­mi dis­co­na. Vet­ten pääl­lä dis­coil­tiin ruot­sin­lai­voil­la. Ka­le­vi Kei­hä­nen suun­nit­te­li tans­si­lat­ti­aa omis­ta­miin­sa len­to­ko­nei­siin. Tä­män suun­ni­tel­man al­ku­met­reil­lä il­moit­ti mi­nis­te­riö, et­tä haa­vek­si jää!

"Discobussin sisällä avautuu sellainen fantasiamaailma, että se pitää itse kokea ja nähdä", sanoo Petri Palin. Kuva: Rasmus Forssell

Siir­ty­kääm­me tä­hän päi­vään.

Po­ri­lai­nen Pet­ri Pa­lin, 40, elä­mys­teh­tai­li­ja, on ai­na ol­lut avoin uu­sil­le ide­oil­le. Mitä hul­lum­mil­le, si­tä­kin in­nok­kaam­min.

– Alan kor­ke­a­kou­lun kä­vin kun aloi­tet­tiin sup-lau­to­jen ja ve­si­jet­tien vuok­raus­toi­min­ta. Opin sii­nä ai­na­kin sen, et­tä ko­kei­le­mat­ta käy­tän­nös­sä ide­at ei­vät vas­taa sitä, mitä tu­le­man pi­tää. Kaik­ki ko­ke­mus ja käy­tän­tö pi­tää ot­taa huo­mi­oon. Muu­ten käy hul­lus­ti ja kal­liik­si tu­lee, sa­noo hän.

Mat­kus­tel­les­saa­nEu­roo­pas­sa Pa­lin pani mer­kil­le bus­sien, lin­ja-au­to­jen, eri­lai­sen uu­des­ti­syn­ty­mi­sen.

– Näis­sä tek­no­bus­seis­sa van­haa oli vain run­ko. Tämä mu­siik­ki­tyy­li vaa­tii tar­kan ja ta­sok­kaan ää­nen­tois­to­jär­jes­tel­män ja si­sus­tuk­sen.

Ko­tiin pa­lat­tu­aan Pet­ri Pa­lin tut­ki il­moi­tuk­sia ja pani sa­naa kier­tä­mään. Poik­ke­si Bal­ti­an mais­sa bus­si­mark­ki­noi­ta kat­sas­ta­mas­sa. Bus­si löy­ty­kin lop­pu­jen lo­puk­si lä­hel­tä.

– Tam­pe­reel­la oli lii­ken­ne­lai­tok­sen kuu­lui­sa Nys­se myy­tä­vä­nä. Hie­no ja huol­let­tu, kat­sas­tet­tu ja hy­vät ki­lo­met­rit edes­sä vie­lä. Nyt oli kak­si mhdol­li­suut­ta. Maa­laan­ko ta­lon vai os­tan­ko lin­ja-au­ton, hän sum­maa suun­ni­tel­mi­aan.

Nys­se on nyt ko­ti­pi­has­sa Po­ris­sa, maa­lat­tu­na ja huip­pu­tek­niik­ka on tes­tat­tu.

– Tar­koi­tus ei ole, et­tä kuun­nel­les­sa pai­kat läh­te­vä ham­pais­ta ja ril­lien lins­sit me­ne­vät sä­röil­le, vaan et­tä soun­di on so­pi­va ja tar­peek­si tu­ke­va.

Bus­sis­sa on 41:lle tans­si­jal­le ti­laa, jol­la­kin fes­ti­vaa­lil­la bus­sin kyl­keen voi­daan konst­ruo­i­da li­sää ti­laa. Kun en­ti­sai­kaan ei paik­ka­kun­nal­la ol­lut tans­si­la­vaa, men­tiin jen­kat joen yli me­ne­väl­lä puu­sil­lal­la tai hei­nä­la­dos­sa. Jos et tule dis­coon, se voi tul­la luok­se­si. Pan­naan pop­pi­ko­neet soi­maan, mu­siik­ki­la­jeis­sa löy­tyy. Lu­paan, et­tä saa­am­me kä­si­var­te­si kar­vat pys­tyyn, syke nou­see tap­pin­sa ja mie­li­hy­vä­hor­mo­nit hyr­rää­vät, lu­pai­lee Pet­ri Pa­lin.