Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Ant­ti Raan­nan ura läh­ti pys­ty­suo­raan nou­suun, kun hän 12 vuot­ta sit­ten oli rat­kai­se­val­la ta­val­la vai­kut­ta­mas­sa tor­jun­noil­laan Äs­sien mes­ta­ruu­teen.

Raan­ta pal­kit­tiin lii­gan par­haa­na maa­li­vah­ti­na, ja heti seu­raa­va­na syk­sy­nä hän tor­jui NHL:ssä New York Ran­ger­sin pai­das­sa. Sii­tä al­koi jää­kiek­ko­am­mat­ti­lai­sen elä­mä, joka nel­jän NHL-seu­ran ja yh­den Sveit­sis­sä vie­te­tyn kau­den jäl­keen päät­tyi ko­ti­kau­pun­kiin pa­luu­seen.

An­tin ke­hon­kie­li ker­too, et­tä rat­kai­su pa­luus­ta tun­tuu mie­lui­sal­ta vä­hän joka suh­tees­sa.

– Kun sain so­pi­muk­sen ai­kaan, niin tuli jo­ten­kin hel­pot­tu­nut olo, sa­noo Ant­ti Raan­ta, 36.

Jää­kiek­ko­am­mat­ti­lai­se­na mie­hen mo­net ke­sät me­ni­vät sii­hen, et­tä sai hei­nä­kuu­hun as­ti jän­nit­tää ja neu­vo­tel­la so­pi­muk­sis­ta sekä sii­tä, mi­hin läh­de­tään, kun sar­jaan val­mis­tau­tu­mi­nen al­kaa.

– Kesä meni Rau­mal­la niin pi­kai­ses­ti tuon ta­kia ohi, et­ten ke­rin­nyt oi­kein mi­tään te­ke­mään. Nyt on hyvä fii­lis. Tree­naa­mi­sen lo­mas­sa jää ke­säl­lä ai­kaa muu­hun­kin.

Raan­ta tie­na­si NHL-ural­laan yli 20 mil­joo­naa eu­roa. Myös vii­me kau­den so­pi­mus Sveit­siin Ge­ne­ve-Ser­vet­te HC:n ri­vei­hin tie­si palk­kaa, jos­ta ko­toi­sen lii­gaan par­haat­kin pe­laa­jat voi­vat vain haa­veil­la.

Jos palk­ka las­ki­kin, niin elä­män­laa­tu nou­si muu­tos­ta Rau­mal­le. Tä­män An­tin on help­po al­le­kir­joit­taa

Raan­nan per­hees­sä on kak­si las­ta, kah­dek­san­vuo­ti­as tyt­tö ja vii­si­vuo­ti­as poi­ka.

– On se to­del­la ilah­dut­ta­vaa, kun ty­tär tu­lee in­nois­saan ko­tiin ja ker­too, mitä he kou­lus­sa te­ki­vät ja mi­ten hän on saa­nut uu­sia ka­ve­rei­ta, iloit­see Ant­ti.

Ty­tär pe­laa pe­sä­pal­loa Fe­ras­sa ja si­tä­kin kaut­ta ko­tiu­tu­mi­nen Rau­mal­le su­juu hie­nos­ti.

Myös su­ku­lai­set ja tut­ta­vat ovat li­kel­lä. Eten­kin usein lap­sia ra­pa­kon ta­ka­na­kin hoi­ta­nut mum­mu asuu pyö­rä­mat­kan pääs­sä.

Raan­nan mu­kaan hän poh­ti usein sitä, mi­ten ha­lu­ai­si an­taa lap­sil­le sa­man­lai­sen lap­suu­den kuin mitä hä­nel­lä it­sel­lään oli Pyyn­pääs­sä. Tur­val­li­nen, tut­tu ym­pä­ris­tö, pal­jon ka­ve­rei­ta ja lä­hi­pii­ri li­kel­lä.

"Nyt on hyvä fiilis. Treenaamisen lomassa jää kesällä aikaa muuhunkin", Raanta kuvailee nykytilannetta.

Ant­ti Raan­ta ha­lu­aa tuo­da esiin myös sen puo­len, mitä muu­al­la elä­mi­nen koko per­heel­le toi.

– Kyl­lä elä­mi­nen ra­pa­kon ta­ka­na an­toi hie­no­ja ko­ke­muk­sia koko per­heel­le ja avar­si maa­il­man­ku­vaa. Elä­mä siel­lä on kui­ten­kin niin eri­lais­ta, ei­kä sitä voi ver­ra­ta elä­mään Suo­mes­sa ja ko­ti­kau­pun­gis­sa.

Raan­ta ke­huu myös Sveit­siä hie­no­na paik­ka­na asua. Yk­si syy siir­toon oli juu­ri maan vie­hät­tä­vyys.

Ant­ti Raan­ta pe­la­si kaik­ki­aan 11 kaut­ta NHL:ssä. Ot­te­lui­ta maa­li­vah­dil­le ker­tyi 277. Hän edus­ti nel­jää seu­raa. Ural­ta löy­tyy lois­ton het­kiä ja sy­vis­sä ve­sis­sä ui­mis­ta. Al­ku oli lois­ta­va. Hä­net va­lit­tiin kau­del­la 2013 jou­lu­kuus­sa kuu­kau­den tu­lok­kaak­si New York Ran­ger­sin maa­li­vah­ti­na.

On­nis­tu­mis­ten lo­mas­sa tuli myös louk­kaan­tu­mi­sia ja ajau­tu­mi­nen kol­mos­maa­li­vah­din roo­liin. Ai­ka leh­dis­tö­par­vel­la puku pääl­lä ot­te­lui­den ai­ka­na on jo­kai­sel­le jää­kiek­ko­am­mat­ti­lai­sel­le tiuk­ka paik­ka. Sitä se on eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun pe­lei­hin pää­syyn ei tun­nut sau­maa ole­van.

– Is­ki sel­lai­nen ul­ko­puo­li­suu­den tun­ne. Oli to­del­la vai­ke­aa, kun tree­neis­sä piti kui­ten­kin men­nä sata la­sis­sa. Se oli vä­hän sel­lais­ta it­sen­sä pa­kot­ta­mis­ta.

Ei niin pa­haa, et­tei jo­ta­kin hy­vää. An­til­le nuo ko­ke­muk­set aut­toi­vat kä­sit­te­le­mään omia tun­ne­ti­lo­ja. Ei vain ne­ga­tii­vi­sia, vaan myös po­si­tii­vi­sia.

– Pi­tää ky­e­tä nol­laa­maan ko­ke­muk­set. Pe­laa­mi­ses­sa se­kin on tär­ke­ää, et­tei jää lei­ju­maan jon­kin hy­vän pe­lin jäl­keen. Lii­an hyvä tun­ne­ti­la voi kos­tau­tua, kun taas heik­ko esi­tys uh­kaa vie­dä it­se­luot­ta­muk­sen, jos sitä jää mä­reh­ti­mään, ana­ly­soi Raan­ta.

Ant­ti Raan­nas­ta Luk­ko saa joka ta­val­la ma­ri­noi­dun ko­van luo­kan maa­li­vah­din. Kun on ko­ke­nut maa­il­man ko­vim­mas­sa kiek­ko­lii­gan maa­li­vah­din pai­neet, niin kes­tää jo lä­hes mitä vain.

Ei­kä Raan­ta tule Rau­mal­le jääh­dyt­te­ly­men­ta­li­tee­til­la. Hän poh­ti jo en­nen siir­to­aan, et­tä löy­tyy­kö hä­nel­tä yhä pa­loa pe­laa­mi­seen. Tu­los oli po­si­tii­vi­nen, pa­loa löy­tyy.

– Mi­nun pi­tää vie­lä to­si­toi­mis­sa osoit­taa it­sel­le, jouk­ku­eel­le ja rau­ma­lai­sel­le ylei­söl­le, et­tä ky­ke­nen pe­laa­maan yhä huip­pu­ta­sol­la ja aut­ta­maan jouk­ku­et­ta me­nes­ty­mään, Ant­ti va­kuut­taa.

Hä­nel­le oli hyvä kä­si­tys sii­tä, mitä sai, kun ni­men­sä Lu­kon pa­pe­riin kir­joit­ti.

– Lu­kos­sa on men­ty joka ta­sol­la eteen­päin. Enää ei läh­de­tä sar­jaan sil­lä mie­lel­lä, et­tä prons­si­kin oli­si jo kova saa­vu­tus. Ha­lu­taan enem­män, Raan­ta ar­vi­oi.

Ei­kä ta­voit­teen nos­to ole vain pu­hei­ta, vaan myös te­ko­ja. Seu­ran or­ga­ni­saa­ti­os­sa joka taso on am­mat­ti­mais­tu­nut ja työ­mo­raa­lia voi­daan pi­tää ko­va­na.

– Kyl­lä­hän se ker­too or­ga­ni­saa­ti­os­ta pal­jon, et­tä Eric Ge­li­na­sin ta­soi­nen huip­pu­pe­laa­ja ha­lu­aa jat­kaa tääl­lä.

– Omal­ta koh­dal­ta­ni koin tär­ke­äk­si sen, et­tä maa­li­vah­ti­val­men­nuk­sen pa­luun teki Ari Moi­sa­nen. Meil­lä oli hä­nen kans­saan heti mah­ta­va fii­lis yh­teis­työs­tä, päät­te­lee Raan­ta.