Mie­len­ter­veysk­rii­si on pu­hut­ta­nut lä­hi­ai­koi­na pal­jon, ja syys­tä­kin. Yhä ene­ne­väs­sä mää­rin ih­mi­set ko­ke­vat ah­dis­tus­ta, ma­sen­nus­ta ja elä­män hal­lin­nan me­ne­tys­tä. Ih­mi­nen voi työs­ken­nel­lä it­sen­sä uu­vuk­siin, jää­dä louk­kuun krii­sien kes­kel­le tai me­net­tää toi­von har­maan ar­jen kes­kel­lä. Mie­len­ter­vey­del­li­set syyt ovat Suo­mes­sa ylei­sin pe­rus­te työ­ky­vyt­tö­myy­del­le, mut­ta sil­ti tun­tuu sil­tä kuin asi­al­le ei teh­täi­si mi­tään. Mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­ta täy­tyy li­sä­tä, mut­ta krii­sin juu­ri­syi­tä tu­lee myös kit­keä.

Apua ei ole riit­tä­väs­ti saa­ta­vil­la. Kyn­nys ha­keu­tua hoi­toon on jo iso, mut­ta sen jäl­keen vas­tas­sa saat­taa odot­taa usei­den viik­ko­jen, jopa kuu­kau­sien jo­not. Hoi­toon pääs­ty­ään po­ti­las voi jou­tua odot­ta­maan pit­kiä ai­ko­ja käyn­tien vä­lis­sä, pouk­koi­le­maan hoi­ta­jal­ta toi­sel­le ja sie­tä­mään val­ta­van mää­rän by­rok­ra­ti­aa. Myös mo­nil­le lääk­kei­den os­ta­mi­nen on ta­lou­del­li­ses­ti ras­kas­ta, sekä psy­ko­te­ra­peu­teis­ta on huu­ta­va pula. Pro­ses­si avun saa­mi­sek­si voi uu­vut­taa hen­ki­löä en­ti­ses­tään, joka kas­vat­taa ris­kiä on­gel­mien pa­he­ne­mi­seen.

Eri­tyi­sen vai­kea ti­lan­ne on eri vä­hem­mis­töil­le. Esi­mer­kik­si vam­mais­ten it­se­mää­rää­mi­soi­keut­ta lou­ka­taan jat­ku­vas­ti mm. pak­ko­hoi­dol­la ja eris­tä­mi­sel­lä, ja hoi­ta­jat ei­vät ält­tä­mät­tä osaa koh­da­ta ro­dul­lis­tet­tu­ja hen­ki­löi­tä sen­si­tii­vi­sel­lä ta­val­la. Sa­teen­kaa­ri­nuo­ret oi­rei­le­vat huo­mat­ta­vas­ti, sil­lä hei­hin koh­dis­tuu pal­jon kiel­tei­siä asen­tei­ta, syr­jin­tää ja vä­ki­val­taa. Kaik­ki Suo­men tran­sih­mis­ten ter­vey­den­huol­to kes­kit­tyy Tam­pe­reel­le ja Hel­sin­kiin, ei­kä usein ole mui­ta vaih­to­eh­to­ja, kuin kul­kea pit­ki­ä­kin mat­ko­ja trans­po­lil­le, jos­sa mo­net ei­vät edes koe saa­van­sa tar­vit­se­maan­sa hoi­toa. Myös heik­ko so­si­oe­ko­no­mi­nen ase­ma ra­jaa mah­dol­li­suuk­sia apuun.

Ti­lan­ne ei rat­kea tar­jo­a­mal­la ai­no­as­taan yk­si­lö­kes­kei­siä rat­kai­su­ja: li­sää psy­ki­at­ri­aa, hal­vem­paa te­ra­pi­aa, enem­män lääk­kei­tä. Mie­len­ter­vey­den oi­rei­lu on luon­nol­li­nen re­ak­tio yh­teis­kun­nas­sam­me ta­pah­tu­vaan sor­toon, ei­kä tämä tau­ti pa­ra­ne hoi­ta­mal­la vain sen oi­rei­ta. Köy­hyyt­tä täy­tyy tor­jua tur­vaa­mal­la kai­kil­le riit­tä­vä toi­meen­tu­lo. Yh­teis­kun­tam­me sor­ta­via ra­ken­tei­ta tu­lee pur­kaa mm. ta­kaa­mal­la tran­sih­mi­sil­le hoi­toa omas­sa kun­nas­saan, ja dek­ri­mi­na­li­soi­mal­la päih­tei­tä. Ter­veet yh­tei­söt tu­ke­vat jä­se­ni­ään, jo­ten ih­mi­sil­le tu­lee tar­jo­ta työ­ka­lu­ja ra­ken­taa sel­lai­sia. Pak­ko­hoi­don si­jaan mei­dän tu­li­si tu­kea oma­eh­toi­sia ver­tais­hoi­van muo­to­ja. Tä­män krii­sin päät­tä­mi­nen on mah­dol­lis­ta, ja tääl­lä Sa­ta­kun­nas­sa pys­tym­me vie­mään näi­tä asi­oi­ta eteen­päin! Eh­dok­kail­la alue- ja kun­ta­vaa­leis­sa on suu­ri vas­tuu, hei­dän ar­von­sa mää­rit­tä­vät mil­lai­sen huo­mi­sen nä­em­me. It­se olen val­mis luo­maan Sa­ta­kun­taa, jos­sa on hyvä elää.

Ep­pu Puu­ma­la

Opis­ke­li­ja, alu­e­vaa­lieh­do­kas (vas.)