Tiia Jo­ki­sa­lo

Pal­jon on tul­lut teh­tyä. Näin voi­si Päi­vi Pes­si-Jär­ven­pää to­de­ta kat­so­es­saan taak­se­päin men­nei­tä vuo­si­kym­me­niä. Pit­kä ura pank­ki­a­lal­la muun mu­as­sa pan­kin­joh­ta­jan, toi­mi­tus­joh­ta­jan ja kont­to­rin­joh­ta­jan tit­te­leil­lä. Sii­nä ohel­la roo­li Pe­sä­kar­hu­jen pu­heen­joh­ta­ja­na nos­ta­mas­sa seu­raa tyh­jäs­tä nais­pe­sä­pal­lon hui­pul­le.

Nyt on elä­köi­ty­mi­sen ai­ka, en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen elä­ke­päi­vä oli lo­ka­kuun en­sim­mäi­nen.

Vie­lä al­ku­vuo­des­ta mie­les­sä siin­si aja­tus täys­päi­väi­seen mum­mon-roo­liin as­tu­mi­ses­ta, toi­nen lap­sen­lap­si kun on tu­loil­laan lop­pu­vuo­des­ta.

Mut­ta sil­ti Pes­si-Jär­ven­pään miel­tä jäi kai­her­ta­maan, oli­si­ko hä­nes­tä py­säh­ty­mään aloil­leen yh­täk­kiä vuo­sien ak­tii­vi­suu­den jäl­keen. Mitä jos se oli­si­kin lii­an iso muu­tos, tuos­ta noin vain täy­des­tä ka­len­te­ris­ta tyh­jään.

Nuo ky­sy­myk­set nou­si­vat mie­leen, kun elä­köi­ty­mi­nen oli jo tie­dos­sa, mut­ta sa­ma­nai­kai­ses­ti hän sai pe­rin mie­len­kiin­toi­sen tar­jouk­sen.

Hän­tä ni­mit­täin pyy­det­tiin Huit­tis­ten Sääs­tö­pank­ki­sää­ti­ön toi­mi­tus­joh­ta­jak­si Han­nu Vä­hä­hyy­pän jää­des­sä toi­mes­ta eläk­keel­le. Asi­aa poh­dit­tiin pa­ri­sen kuu­kaut­ta per­heen kes­ken, kun­nes Pes­si-Jär­ven­pää hy­väk­syi tar­jouk­sen.

Näin täys­päi­väi­sen mum­mon roo­li vaih­tui­kin toi­mi­tus­joh­ta­juu­teen, ja ken­ties se oli hie­man ar­vat­ta­vis­sa­kin.

To­sin toi­mi­tus­joh­ta­jan tit­te­li ei täs­sä koh­taa tar­koi­ta pyö­rei­tä päi­viä tai täyt­tä ka­len­te­ria. Työ pai­not­tuu tiet­tyi­hin kii­rei­siin ajan­koh­tiin, muu­ten se pi­tää si­säl­lään hal­lin­nol­li­sia teh­tä­viä, ei­kä työl­lis­tä täy­si­päi­väi­ses­ti.

Sää­ti­ön tar­koi­tuk­se­na on sääs­tä­väi­syy­den sekä ta­lou­del­li­sen kas­va­tuk­sen ja hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­nen, sekä kult­tuu­rin, tie­teen ja oman toi­mi­a­lu­een­sa ta­lou­del­li­sen ke­hi­tyk­sen ja elin­voi­mai­suu­den tu­ke­mi­nen.

– Kun on ur­hei­lu­puo­lel­la teh­nyt koko ikän­sä las­ten ja nuor­ten eteen töi­tä, koen sää­ti­ön täl­le jat­ku­mo­na. Sen toi­min­tai­dea on niin lä­hel­lä omaa sy­dän­tä, et­tä pää­tös ot­taa työ vas­taan oli lo­pul­ta help­po.

Elä­köi­ty­mi­nen an­taa mah­dol­li­suu­den naut­tia run­saam­mas­ta va­paa-ajas­ta. En­si­si­jai­ses­ti juu­ri­kin sii­nä mum­mon roo­lis­sa, mut­ta myös muu­ten. Per­heel­lä on mök­ki Ru­kal­la, jos­sa vie­te­tään jat­kos­sa enem­män ai­kaa nyt, kun sii­hen on mah­dol­li­suus niin per­hee­nä kuin ys­tä­vien­kin kans­sa.

– Meil­lä on myös tii­vis, yh­dek­sän pa­ris­kun­nan ys­tä­vä­po­ruk­ka, jon­ka kans­sa olem­me tun­te­neet vuo­si­kym­me­niä. Ryh­mäm­me lem­pi­ni­mi on Lo­po­set, teem­me pit­kin vuot­ta yh­des­sä kai­ken­lais­ta, mat­kus­tam­me, käym­me ta­pah­tu­mis­sa, vie­täm­me juh­la­py­hiä. Usein se olen minä, joka näi­tä reis­su­ja ja ta­paa­mi­sia or­ga­ni­soi ja nau­tin sii­tä. Eh­kä sen­kin voi las­kea har­ras­tuk­sek­si, Pes­si-Jär­ven­pää nau­raa ja jat­kaa:

– Toi­von, et­tä niin kau­an kun vaan ih­mis­ten kun­to kes­tää, voim­me men­nä ys­tä­vä­po­ru­kan kans­sa.

Mut­ta ei Pes­si-Jär­ven­pää sil­ti ole kaik­kia näi­tä vuo­sia men­nyt täy­del­lä höy­ryl­lä eteen­päin. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten tuli to­taa­li­nen py­säh­ty­mi­nen, kun hän sai syö­pä­di­ag­noo­sin. Het­ken koko per­he luu­li, et­tä on ai­ka jät­tää hy­väs­tit. Vas­toin to­den­nä­köi­syyk­siä täs­tä­kin sel­vit­tiin ja ko­ke­mus lait­toi asi­at ai­van uu­den­lai­seen pers­pek­tii­viin.

– En jak­sa tur­his­ta va­li­tel­la, nau­tin jo­kai­ses­ta päi­väs­tä ai­van eri ta­val­la. Mikä on sen hie­nom­paa kuin saa­da kuo­le­man­tuo­mio ja kui­ten­kin toi­pua sii­tä.

Pes­si-Jär­ven­pää on pank­ki­a­lal­la näh­nyt ta­lous­maa­il­man nou­su­ja ja las­ku­ja, kor­ke­a­len­toa ja ma­ta­la­kii­toa jup­pi­vuo­sis­ta lama-ai­koi­hin. Vii­mei­set vuo­det ovat ol­leet ta­lou­del­li­ses­ti haas­ta­via mo­nel­le, mut­ta Pes­si-Jär­ven­pää on sil­ti tyy­ty­väi­nen ha­vait­se­maan­sa.

– Jos­sain koh­taa ih­mi­set os­ti­vat tar­pei­siin­sa näh­den lii­an­kin hulp­pei­ta ta­lo­ja, ja myös lai­naa myön­net­tiin väl­jäl­lä kä­del­lä. Nyt to­del­la iso muu­tos on ta­pah­tu­nut sii­nä, et­tä ol­laan mal­til­li­sem­pia ja asun­to­lai­no­ja oi­ke­as­ti mie­ti­tään puo­lin ja toi­sin.

Myös sääs­tä­mi­ses­tä on tul­lut enem­män il­miö, ja se ilah­dut­taa.

– On tär­ke­ää, et­tä jo­kai­sel­ta löy­tyi­si jon­kin­lai­nen pus­ku­ri, jot­ta ta­lous ei sak­kai­si heti, kun vaik­ka jää­kaap­pi me­nee rik­ki. Vaik­ka lait­tai­si vii­si­kymp­pi­ä­kin kuus­sa si­vuun, se­kin on jo pa­rem­pi kuin ei mi­tään. Ja muis­taa se, et­tä eri­tyi­ses­ti hy­vi­nä ai­koi­na jos on mah­dol­li­suus, niin sääs­täi­si.

Kah­ti­a­ja­kau­tu­mi­sen hän ko­kee har­mil­li­se­na.

– On su­rul­lis­ta, et­tä eri­näi­sis­tä syis­tä osa pu­to­aa kyy­dis­tä, ei­kä ky­ke­ne hal­lit­se­maan omaa ta­lout­taan ja elä­mään­sä. Esi­mer­kik­si pi­ka­vi­pit oli­vat lii­an hel­pos­ti saa­ta­vil­la.

Hän soi­si, et­tä raha-asi­ois­ta pu­hut­tai­siin enem­män.

– Toi­voi­sin, et­tä oman ta­lou­den hal­lin­taan liit­ty­viä op­pe­ja tuo­tai­siin kou­lui­hin ja myös per­heis­sä kiin­ni­tet­täi­siin huo­mi­o­ta asi­aan. Ta­lou­del­li­nen riip­pu­mat­to­muus on kui­ten­kin tär­keä osa ih­mi­sen hy­vin­voin­tia, Pes­si-Jär­ven­pää sum­maa.

Lue myös:

Huit­tis­ten Sääs­tö­pank­ki­sää­ti­ön toi­mi­tus­joh­ta­ja vaih­tuu

Lue myös:

Pa­luu van­haan huo­nee­seen (jul­kais­tu elo­kuus­sa 2020)