Luvian VPK antoi Lyly-myrskyssä kaikkensa
Raivaustehtäviä tuli taukoamatta läpi yön yli kymmenen tuntia. Sen jälkeen muutaman tunnin lepo ja taas mentiin.
Maarit Kautto
Marraskuun ensimmäisen päivän iltana ja lauantain vastaisena yönä Lyly-myrsky kuritti Satakunnan rannikkoa kovalla kädellä. Tuuli tuiversi ensimmäistä kertaa Suomen historiassa hirmumyrskylukemissa, kun keskituulen nopeus nousi Rauman Kylmäpihlajassa mitattuna 33,5 metriin sekunnissa. Suomen metsäkeskuksen keräämien tietojen mukaan pahimmat tuulituhoalueet sijaitsevat Porin, Eurajoen, Rauman, Pyhärannan ja Uudenkaupungin rannikkoalueilla. Lyly-myrsky kaatoi alustavien tietojen mukaan näillä alueilla kaikkiaan noin 100 000 kuutiometriä puuta.
Rannikon puoleinen osa Eurajoen Luviaa näytti myrskyn jälkeen sotatantereelta. Satoja puita kaatui metsissä ja pihoissa. Kaatuneet puut vahingoittivat rakennuksia, repivät alas sähkölinjoja ja jättivät ihmisiä autoineen loukkuun tielle. Loukkaantumisilta onneksi säästyttiin.
Pelastuslaitos perusti perjantai-iltana johtokeskuksen, jakoi raivaustöissä operoiville ryhmille alueet ja koordinoi tehtävien jakoa. Muun muassa Luvian VPK:n hälytysosasto raivasi kaatuneita puita minkä ehti ja antoi myrskyn myllerryksessä kaikkensa. VPK:n Miehet ja naiset työskentelivät vaarallisissa olosuhteissa itseään säästelemättä. Ryhmän alueeseen kuului Luvialla valtatie 8:n rannikon puoleinen osa Hangassuolta Kämpän Kaffetuvalle saakka. Apuun riensivät myös VPK:t ainakin Kuivalahdelta, Nakkilasta, Paneliasta, Eurasta ja Porista.
Aamun valjetessa tuulituhojen laajuus näyttäytyi kaikessa karmeudessaan.
Yksi raivaustöissä ahertaneista oli Luvian VPK:n palopäällikkö Juha Duldin.
– Noin kello 19.30 meidän hälytysosastomme sai ensimmäisen puunraivaustehtävän ja siitä ne sitten jatkuivatkin läpi yön ja vielä seuraavatkin päivät. Ensimmäisen vuorokauden aikana meillä oli yli 50 hälytystehtävää, joista suurin osa oli puunraivausta. Aivan ensimmäiseksi keskityimme avaamaan pääväylät ja pelastamaan autonsa kanssa loukkuun jääneet ihmiset. Sen jälkeen jatkuivat mökkiteiden raivaukset ja kaatumaisillaan olevien puiden poistamiset vielä useamman päivän myrskyn jälkeenkin.
– Myrsky-yönä suljin silmäni ja torkahdin viideksi minuutiksi, muutoin homma jatkui taukoamatta. Perjantai-illan puoli kahdeksan jälkeen ensimmäinen varsinainen lepotauko oli lauantaiaamuna kuudelta. Lepotauko kesti viisi tuntia, jonka jälkeen aloitimme taas alusta, Duldin kuvailee.
Myrsky-yönä raivausolosuhteet olivat haastavat. Oli pimeää, tuuli ulvoi ja taivaalta satoi niskaan vaihtelevasti vettä, räntää tai rakeita. Suurimman riskin aiheuttivat työskentelevien miesten ja naisten ympärillä kaatumisvaarassa olevat puut.
– Meillä oli koko ajan yksi henkilö taskulampun kanssa tarkkailemassa ympäristöä siksi, että hän voisi varoittaa, jos jokin lähellä oleva puu lähtisi kaatumaan. Tarkoituksena oli välttää se, etteivät raivaajat jää puiden alle. Eikä näin onneksi tapahtunutkaan.
– Muutamassa paikassa puun alle jäämisen riski oli niin suuri, että emme menneet sinne lainkaan, vaan pyysimme järeämpää raivauskalustoa paikalle.
– Huruholmintiellä oli auto kuljettajineen jäänyt kaatuneiden puiden keskelle jumiin. Puita oli niin paljon, että jouduimme ensin raivaamaan kiertotien metsän kautta auton luokse.
Kaatuneiden puiden lisäksi riskin aiheuttivat alas pudonneet sähkölinjat, joissa osassa oli vielä sähkövirtaakin.
– Pudonneita sähkölinjoja oli varottava koko ajan ja asetettava niiden takia myös tiesulkuja.
Puiden raivauksessa tarvittiin välillä myös järeämpää kalustoa.
Duldin kuvailee yhdessä työskennellyttä porukkaa kokeneeksi ja taitavaksi.
– Kaikki tiesivät jo ensimmäisen tehtävän tullessa, mitä on odotettavissa. Matkan aikana sovimme, kuka käyttää moottorisahaa, kuka raivaa, kuka vie pois oksia ja kuka ohjaa tarvittaessa liikennettä. Välillä vaihdoimme ryhmän sisällä tehtäviä, eihän kukaan jaksa käytellä moottorisahaa tuntikausia ilman lepotaukoja. Jaksamisen kannalta oli tärkeää myös muistaa juoda ja syödä säännöllisesti. Ruoasta huolehtivat VPK:n naiset, jotka järjestivät paloasemalle hälytysmuonitusta. Pääsimme syömään tehtävien välillä nopeasti muun muassa raivausvälineiden huollon yhteydessä.
VPK:t saavat yksittäisiä puunraivaustehtäviä tämän tästä, sillä rannikolla kovat tuulet ovat tavallisia. Juha Duldin ei kuitenkaan muista koskaan olleensa näin kovassa paikassa.
– Tapani-myrsky 2011 oli vastaavanlainen, mutta ei sekään näin voimakas ollut. Silloin Luvialla oli vielä paljon ilmasähkölinjoja, joihin puita kaatui. Nyt onneksi ilmajohtoja kulkee jo vähemmän.
Duldin kiittelee paikallisia asukkaita, joista monet raivasivat itse puita pois pihoistaan ja koti- ja lähiteiltään auttaen näin VPK:ta merkittävästi. Jotkut omistivat kaivinkoneita, joissa on myös puukoura ja tulivat auttamaan raivaustöissä, kun tarvittiin järeämpää kalustoa.
– Siitä iso kiitos! Jos näitä auttajia ei olisi ollut, raivaisimme puita varmaan vieläkin, kun myrsystä on jo pari viikkoa. Toivottavasti yhtä rajua myrskyä ei ihan heti tule uudelleen, Duldin miettii.
Valtavia puita kaatui myös rakennusten päälle.
Kuva: Luvian VPK
Kuva: Luvian VPK
Kuva: Luvian VPK