Raumalainen Sami Länsipaltta pyöräili 1200 kilometriä alle kolmessa vuorokaudessa
Pauli Uusi-Kilponen
Kuusi vuotta sitten pyöräilyharrastuksen aloittanut Sami Länsipaltta on isojen kilometrimäärien mies. Ennen juhannusta hän polki alle kolmessa vuorokaudessa 1 200 kilometriä pitkin Ruotsin teitä aina Norjan rannikolle ja takaisin.
– Kyllähän tällaiset reissut vaativat keskivertoa paremman kunnon, Sami Länsipaltta naureskelee.
Reissun hän taittoi kahdenkymmenen tunnin pätkissä. Pitkiin uniin ei ollut varaa. Tarkka aika oli 69 tuntia ja 38 minuuttia. Nousukilometrejäkin tuli hurja määrä, joten mistään fyysisesti helposta reissusta ei ollut kyse.
Yksin hän ei matkaa pyöräillyt. Väkeä oli ympäri maailmaa ja jopa Suomesta. Hänen mukaansa kokemus oli uudenlainen.
Juuri uusien kokemusten, uusien maisemien ja samanhenkisten ihmisten tapaaminen tekevät harrastuksesta kiinnostavan.
– Eikä tällaisia maisemia mäkineen Raumalta löydy, hän muistuttaa.
Samin ura alkoi maastopyöräilystä. Korkeasykkeisen metsissä rymyämisen vastapainoksi hän kuitenkin kaipasi rauhallisempaa menoa.
– Teillä ajaminen on paljon helpompaa. Eihän tässä tarvitse kuin jalkoja liikutella, hän heittää.
Jalkojaan hän onkin liikutellut ahkerasti. Edellisenä viikonloppuna Sami pyöräili länsirannikolla kulkevan Saariston rengastien. Pituutta reissulle tuli nelisensataa kilometriä.
– On mukavaa ajella paikoissa ja paikkakunnilla, joissa ei tulisi koskaan muuten käytyä.
Sami Länsipaltta muistuttaa, että pyörän päältä havainnoi ympäristöä ja luontoa eri tavalla kuin vaikkapa autolla ajaessa.
– Fiilinki on aivan eri. Kokee ilman vaihtelut ja maalaismaisemien tuoksut. Ne tekevät sen tunnelman.
Länsipaltta löysi hyvän lisän Youtubesta harrastukselleen, eli Randonneur-pyöräilyn. Siinä ei varsinaisesti kilpailla. Ideana on, että tietty matka ajetaan ennalta määrätyn ajan sisällä eli niin sanottuja Brevettejä.
Esimerkiksi viime kesän Helsingin reissun aikaraja Raumalta oli 40 tuntia ja matka 600 kilometriä. Reitin suorituksen aikana kerätään ”leimoja” brevet-kortiin, joiden perusteella se todetaan hyväksytyksi.
Laji on saanut alkunsa Ranskasta. Ideana on, että pitkät matkat ajetaan ilman huoltoautoa tai muuta ulkopuolista apua. Matka taitetaan joko yksin tai porukassa. Ruoka- ja lepotauot voi itse määritellä.
Länsipaltta sanoo, ettei hän enää juurikaan tarvitse muiden lajiharrastajien neuvoja. Ajoihin valmistautuminen ja eri seikkojen huomioon ottaminen sujuvat jo melko rutiinilla.
– Pyöränkin pystyn kyllä itse korjaamaan alusta loppuun, kunhan vain varasosia riittää. Toisaalta tämän lajin ideakin lähtee siitä, että huolehtii itse itsestään.
Hän sanoo aloittaneensa näiden pidempien matkojen ajamisen toissakesänä alkaen 200 kilometrin reissuista yli tuhannen kilometrin matkoihin.
Jotkut saattavat pitää miehen harrastusta outona. Ajaa nyt lähes säällä kuin säällä ilman sähköavustusta satojen, joskus jopa tuhansien kilometrin matkoja ja nukkua pahimmassa tapauksessa taivasalla.
– Voihan tätä joku tyhmänä pitää, Sami naureskelee.
Itse hän pitää omaa harrastustaan harrastuksena muiden joukossa. Mitään hirmukalliita varusteitakaan ei vaadita. Kunnollinen retkipyörä ja pyöräilyyn ja sään muutoksiin sopivat vaatekerrat riittävät.