Kaija Savunen kehuu naisjalkapalloilun valtavaa kehitystä viime vuosikymmenien aikana
Savusella jos kenellä on hyvä perspektiiviä arvioida naisjalkapalloilun kehitystä niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Pauli Uusi-Kilponen
Parhaillaan naismaajoukkueet pelaavat jalkapallon Euroopan mestaruudesta. Ottelujen tasoa on kehuttu kilvan. Myös pelien kiinnostus on noussut rajusti. Paikanpäällä pelejä katsoo enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja televisiosta otteluita seuraavat kymmenet miljoonat futisjännärit.
– Myönteinen kehitys on ollut kokonaisvaltaista niin kiinnostuksen kuin pelaamisen tason puolesta. Nyt sellaisetkin ihmiset on saatu kiinnostumaan naisten otteluista, mitkä aikaisemmin viittasivat naisten matseille kintaalla, sanoo raumalainen Kaija Savunen.
Hän on tehnyt puolivuosisataisen uran jalkapallon parissa Hakreissa ja Pallo-Iiroissa, niin kentällä kuin konttorin puolella. Enemmän kuin ehkä kukaan muu suomalainen nainen.
Savunen pelasi itse Hakreissa lähes 50 vuotta sitten. Takana ei ollut junioripolkua, koska Suomessa naiset aloittivat lajin parissa laajemmin vasta noina vuosina. Tapana oli, että monien pelaajien vaimot alkoivat pelata.
– Itse jouduin nuorena likkana pelaamaan paikallispeleissä Peltosen Ruthia ja Torkin Tuulikkia vastaan. Oli muuten sellainen topparipari, ettei ohi päässyt.
– Tiukan paikan tullen topparien ideana oli pysäyttää kaikki, joko pallo tai pelaajat, naureskelee Kaija Savunen nuoruusajan muistoja.
Hänen mukaansa kansainvälisessä futiksessa kehitystä on tapahtunut valtavasti joka osa-alueella: tekniikassa, pelikäsityksessä ja etenkin liikkumisessa.
Savunen ei tarkoita vain eteenpäin juoksemista, vaan kääntymistä, harhautuksia ja lähtönopeutta.
– Helmarit olivat vastustajia jäljessä eritoten liikkumisessa. Se on huippumaita kömpelömpää, päättelee Savunen ja pohtii syitä moiseen.
– Ehkä meillä ei kiinnitetä yleensäkään liikkumiseen huomiota, siis ihan pienestä pitäen. Eikä tämän näy vain naisissa ja tytöissä. Kun seuraa poikien junioripelejä, niin valitettavasti kulmikas juokseminen pistää sielläkin liian usein silmään.
Vaikka Helmareilta jäikin jatkopaikka saavuttamatta, Savusen mukaan joukkue pelasi hyvin. Paremmalla onnella olisi voinut jopa jatkopaikka tulla. Hänen mukaansa Helmarien esitys toi suomalaiselle naisfutikselle uusia kannattajia ja harrastajia. Eivätkä vain Helmarien hyvät esitykset.
– Medianäkyvyys on ollut suurempaa kuin koskaan ennen. Etenkin televisioinnit valtakunnan kanavalla ovat tuoneet suomalaisiinkin koteihin näkymän siitä, miten korkeatasoista kansainvälinen huippujalkapallo on naisten EM-kisoissa.
Kaija Savusen mielestä etenkin lajia valitseville nuorille lajin myönteisellä julkisuudella on suuri merkitys.
Naisjalkapallo on tullut ryminällä huippu-urheiluksi, jossa täysammattilaisuus on arkipäivää. Jotain kertoo se, että espanjalaistähden siirtokorvaus nousi jo miljoonaan euroon. Harvinaista ei ole se, että naisammattilaiset ansaitsevat vähintään saman kuin Veikkausliigan miespelaajat Suomessa. Monet jopa enemmän.
Naiset ovat käyneet lajin parissa puolivuosisataisen taistelun asemasta miesten rinnalla. Vielä 1970-luvulla käytiin mediassa keskustelua siitä, onko laji edes sopiva naisille, koska se on fyysisesti niin raskas. Kyseenalaistaminen tiesi muun muassa sitä, että nais-tyttöpelaajien resurssit niin valmennuksen kuin olosuhteiden osalta olivat miespuolisia heikommat. Vielä asenteellisempaa oli hallintotasolla.
– Eikä naispelaajille ollut Suomessa suihkua tai vessaa. Jalat ristissä piti peleistä poistua, naurahtaa Savunen tyylilleen ominaisesti.
Seurojen johtoportaat olivat pitkään ukkokerhoja, joihin naisilla ei ollut mitään asiaa. Kaija Savusta voidaan pitää varsinaisena lasikattojen rikkojana. Hän oli Pallo-Iirojen hallituksessa, kun useimmissa muissa seuroissa sellainenei tullut edes mieleen. Hän oli myös yksi niistä kolmesta naisesta, jotka ensimmäisinä valittiin Palloliiton silloiseen liittovaltuustoon. Kommentit olivat hyvin seksistisiä ja alentavia. Onneksi Kaija Savunen osasi antaa ennakkoluuloisille ukoille takaisin.
Pallo-Iirojen ennakkoluulotonta asennetta naisia kohtaan Savunen kehuu vuolaasti. Paljon on varmasti vaikutusta Kaijalla, joka omalla raväkällä tyylillään on tehnyt muillekin naisille tilaa.
Pallo-Iirojen oma naisjoukkue pelaa Kakkosta. Viime vuonna sarja vaihtui porrasta alemmaksi. Porissa MuSa pelaa samalla tasolla raumalaisten kanssa. Savunen kehuu, että heillä pelaa paljon nuoria lahjakkuuksia, jotka viime kaudella olivat B-ikäluokassa. Hänen mukaansa seuralla on myös koossa kaikki ikäluokat ja loistava valmennus. Hän uskookin vahvasta raumalaisen naisfutiksen tulevaisuuteen.