Ahonen: Hauku meidät Hauru – Pori Jazzin jälkilöylyt
Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Jukka Hauru oli vuosikymmeniä Pori Jazzin vakiokävijä. Haurun 1970-lukuiset proge- ja jazz-ihanteet olivat jo 1990-luvulla kaukana suuren yleisön makutottumuksista. Konserttiarviot olivat usein kitkerän kriittisiä. Jazzia ei ollut tarpeeksi tai se oli vääränlaista.
Olin yleensä eri mieltä Haurun kanssa. Minulla on silti ikävä Haurun purevia arvioita. Kriitikkona hän piti oman linjansa.
Pori Jazz muuttui asteittain yleiseksi rytmimusiikkitapahtumaksi. Oman lisänsä tähän toi Suomi-Areena. Vuosina 2006–2022 tapahtumat järjestettiin peräkkäin samalla viikolla.
Tapahtumien ajankohdan eriyttämisestä syntyi melkoinen poru. Moni sanoi, että Suomi-Areenan siirto kesäkuulle on kardinaalimunaus.
Skeptisimmät kommentoijat epäilivät, että pian Suomi-Areena vaihtaisi kaupunkia. Me skeptikot olimme väärässä.
Yksi turboahdettu viikko on vaihdettu kahdeksi tapahtumaviikoksi. Muutos on hyödyttänyt niin tapahtumajärjestäjiä kuin Porin kaupunkia. Ohjelmistoltaan paisuneen Suomi-Areenan läsnäolo vei happea Pori Jazzin alkuviikon konserteilta. Nyt tilanne on toinen. Musiikki soi kaupungissa ilmaislavoilla ja ravintoloissa koko viikon. Skaala oli laaja perinteisistä jameista Jimi Tenorin afrojazziin ja Inna Forsmanin soul-lauluun. Basisti Tomi Harrivaaralle voisi antaa työn sankarin mitalin ahkeroimisesta eri kokoonpanoissa.
Pori Jazzin menestystä pitää arvioida muullakin tavoin kuin pääkonserttien kävijämäärillä. Viimevuotinen sateinen festivaali oli musiikillisesti antoisa, vaikka yleisötavoitteet eivät toteutuneet. Tänä vuonna aurinkoa saatiin enemmän kuin tarpeeksi. Sting ja Ultra Bra olivat erinomaisia täkyjä pääesiintyjiksi.
Torstain Kirjurinluodon ohjelma käy esimerkiksi Pori Jazzin musiikkitarjonnan monipuolisuudesta. Päivä alkoi Isaiah Collierin jazz-saksofonilla ja päättyi Roxetten hitteihin. Väliin mahtui rytmimusiikin kirjoa Keb’ Mo’n akustisesta folk bluesista Memphisin alkuperäiseen souliin ja Rodeon kantristemmoihin.
Viivan alle jäävä taloudellinen voitto ei ole festivaalin onnistumisen ainoa mittari.
Kimmo Ahonen
Porin yliopistokeskus