Harjavallassa harjoitellaan taas mäkihyppyä ympäri vuoden: Nykyajan lapsille laji on uutta ja extremeä
Harjavallan Jymyssä uskotaan siihen, että maakunnallista junioritoimintaa tarvitaan suomalaisen mäkihypyn uuteen nousuun. Harjavalta on yksi harvoista paikoista Suomessa, joissa mäkihypyn harjoitteleminen on mahdollista ympäri vuoden.
Pauliina Vilpakka
Harjavallassa mäkihypyn usean vuoden hiljaiselo päättyi vuonna 2022, kun Tatu Hannukainen Jarkko Heikkilän tuella ryhtyi valmentamaan junioreita. Hannukainen on itse aloittanut mäkihypyn Harjavallan Jymyssä 90-luvulla, jolloin Heikkilä toimi hänen valmentajanaan.
Karhuseudun Leader-rahoituksella, EU-rahalla, paikallisten yritysten sponsoroimana ja reippaiden talkoolaisten voimin Hiittenharjulle on noussut jälleen neljä mäkeä: K6, K10, K19 ja K42 metrin hyppyrimäet.
Hannukaisen valmennuksessa harjoittelee kolmesti viikossa kahdeksan lasta, jotka ovat iältään 6-13 vuotiaita. Hannukainen ja Heikkilä kertovat, että laji on syytä aloittaa jo pienenä. 6-10 vuotta on hyvä aloitusikä. Mäkihyppääjä voi kisata huipulla jo 18-vuotiaana. Hannukaisen mielestä on hienoa, että tytötkin ovat löytäneet mäkihypyn. Heitä on harrastajista noin kolmasosa. Myös Hannukaisen oma tytär hyppää Harjavallan Jymyssä.
Mäkihyppyjunioreiden harjoitukset ovat kolme kertaa viikossa. Aloittelijoiden kanssa lähdetään liikkeelle opettelemalla varusteiden tarkistamista ja totuttelemalla mäkihyppysuksiin, jotka ovat hieman pujottelusuksia leveämmät ja pidemmät. Oikeanlaisen vahtimäenlaskuasennon oppiminen kuuluu sekin alkeisiin.
Joona Vidqvist lähdössä ilmalentoon. Kuva: Eero Hurnanen
Lajissa eteneminen vaatii paljon hyppyjä ja paljon toistoja. Pidempiä taukoja hyppäämiseen ei saisi tulla. Edistymisvauhti ja isompaan mäkeen siirtyminen on jokaisen kohdalla yksilöllistä. Valmentaja antaa siihen luvan, kun arvioi hyppääjän olevan valmis. Isommassa mäessä vauhti kasvaa ja ilmalennot pitenevät.
Jarkko Heikkilä kertoo hypänneensä 9-vuotiaana K64 metrin mäestä, ja 14-vuotiaana Lahden K116 suurmäestä. Hänkin on Harjavallan Jymyn kasvatti. Uran kirkkaimpiin mitaleihin lukeutuu muun muassa nuorten MM-kisoista saatu joukkuepronssi vuodelta 1987.
– Keski-Euroopan mäkiviikolla vuonna -89 meitä oli peräti kaksi harjavaltalaista samassa maajoukkueessa. Se oli valtava saavutus Harjavallan Jymylle. Vesa Hakalan kanssa olimme Suomen maajoukkueessa silloin.
Mäkihyppy on lajina extreme-henkinen, mutta miesten mukaan kuitenkin turvallinen. Mäkien profiilit ovat muuttuneet entisestä: vauhti on tippunut vähintään 10 km/h ja ilmalento tapahtuu nykyään matalammalla. Hyppyolosuhteita ja tuulirajoja seurataan tarkasti.
Hannukainen lisää, että lasten harrastuksena mäkihyppy on yhtä turvallista kuin laskettelukin.
– Laskettelurinteessä mennään aika ajoin jopa kovempaa kuin pienissä hyppyrimäissä.
Eino Selin hyppyvarusteissaan. Kuva: Eero Hurnanen
Heikkilän ja Hannukaisen toiveena on olla auttamassa maan kansallislajia takaisin sille tasolle, mitä Suomi on aikoinaan edustanut. Heikkilä kertoo, että yli kymmenen vuotta sitten lajiliitto päätti keskittää mäkihypyn harjoitustoimintaa vain muutamien kaupunkien alueille. Hän ajattelee, että päätös oli väärä. Harrastajamäärät lähtivät laskuun, eikä kansainvälisen tason haastajia tahdo löytyä.
– Harrastajia ei riitä keskitettyihin paikkoihin tarpeeksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä pitkän matkan päähän kokeilemaan. Siksi pitää mahdollistaa lajin harrastaminen maakunnissakin.
Pitkän tauon jälkeen viimeisen kolmen vuoden aikana maakunnallisia harjoittelupaikkoja on alkanut taas löytyä. Harjoitusmäkiä on nykyään Harjavallan lisäksi esimerkiksi Paimiossa, Karijoella ja Vöyrissä.