Jos tuo­mi­o­sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­ta (Matt. 25:31–44) teh­täi­siin elo­ku­va, näyt­te­li­jöi­tä ei pal­jon tar­vit­tai­si. Ase­tel­ma oli­si kuin luo­tu Kau­ris­mä­en tai Hä­rön kal­tai­sil­le tark­ko­jen ih­mis­ku­vien ja -koh­ta­loi­den tal­len­ta­jil­le. Vaik­ka Jee­sus toi­saal­ta pu­huu suu­ris­ta osat­to­mien ja unoh­det­tu­jen jou­kois­ta, rat­kai­sun het­kil­lä esi­tel­lään ai­na yk­si ih­mi­nen ja yh­den koh­ta­lo: "Kaik­ki, mitä te olet­te teh­neet yh­del­le... kaik­ki, mitä te olet­te jät­tä­neet te­ke­mät­tä yh­del­le".

Elo­ku­van te­ke­mi­seen riit­täi­si kol­me hen­ki­löä. Yk­si saa­puu tuo­mi­ol­le, yh­den ko­ke­maa koh­te­lua ruo­di­taan, ja yk­si is­tuu tuo­ma­rin is­tui­mel­la. Kaik­ki rat­kai­se­va ta­pah­tuu pie­nes­sä pii­ris­sä; niin­kuin elä­mäm­me suu­ret pe­ri­aat­teel­li­set rat­kai­sut yleen­sä­kin ta­pah­tu­vat pie­nis­sä pii­reis­sä. Ri­vien vä­lis­tä on li­säk­si lu­et­ta­vis­sa, et­tä pie­nes­sä pii­ris­sä teh­dyt pe­ri­aa­te­pää­tök­set kos­ke­vat suu­ria jouk­ko­ja: Se, joka on val­mis aut­ta­maan yh­tä, et­sii kei­non aut­taa mo­nia, ja joka lai­min­lyö yh­tä, löy­tää kei­non lai­min­lyö­dä mo­ni­a­kin.

Tuo­mi­o­sun­nun­tain elo­ku­va ei pel­kis­ty yk­sit­täi­siin koh­taa­mi­siin, vaan Yh­den koh­taa­mi­seen. Kat­so­ja oi­val­taa: Ra­kas­ta sei­meen syn­ty­nyt­tä, ja si­nun on ra­kas­tet­ta­va mui­ta­kin hä­nen kal­tai­si­aan. Hyl­kää ris­tin­kan­ta­ja, ja huo­maat hyl­kää­vä­si muut­kin hä­nen kal­tai­sen­sa.

Yh­den koh­taa­mi­ses­ta riip­puu siis kaik­ki. Mut­ta mil­lä ta­val­la?

Jee­sus kär­si ris­tin­kuo­le­man, et­tä me hä­nen ar­mon­sa kau­nis­ta­mi­na kes­täm­me tu­le­van lä­pi­va­lai­sun ja pää­sem­me tai­vaa­seen. Tuo­mi­o­sun­nun­tain kela pyö­rii kir­kois­sa vuo­sit­tain, et­tä Jee­sus sai­si tul­la rak­kaak­si si­nul­le ja mah­dol­li­sim­man mo­nel­le muul­le­kin täs­sä maas­sa.

Ps. Hy­vät elo­ku­vat pe­rus­tu­vat ai­na to­si­ta­pah­tu­miin.

Mii­ka Nie­mi­nen

Sak­keuk­sen lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta

Miika Nieminen