Jou­lu on joka vuo­si, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta se on säi­ly­nyt mer­ki­tyk­sel­li­se­nä ajan­jak­so­na. On ai­ka py­säh­tyä ar­jen kii­reis­tä miet­ti­mään, mikä on­kaan kaik­kein tär­kein­tä.

Jou­lu on sil­ti muu­ta­kin kuin va­paa­päi­viä ar­ke­na. Per­heen, lä­heis­ten ja ys­tä­vien kans­sa vie­te­tyn ajan ar­voa ei mi­ta­ta eu­rois­sa. Sii­tä­kään huo­li­mat­ta, et­tä var­sin­kin nuo­ri­sol­le kau­pas­ta han­ki­tuil­la lah­joil­la on oma mer­ki­tyk­sen­sä.

Kun jou­lus­sa kes­kei­sin­tä pi­täi­si ol­la Jee­suk­sen syn­ty­män muis­te­le­mi­nen, huo­mio kiin­nit­tyy muu­ta­maan yl­lät­tä­vään yh­tä­läi­syy­teen ny­ky­päi­vän kans­sa.

Jee­sus­kin sai lah­jo­ja, sil­lä idän vii­saat toi­vat kul­taa, suit­suk­kei­ta ja mir­haa. En­sim­mäi­se­nä pai­kal­la oli­vat sil­ti ne, joil­ta ei voi­nut odot­taa saa­van­sa mi­tään. Pai­me­net oli­vat hal­vek­sit­tu ryh­mä, mut­ta ää­rim­mäi­sen tär­ke­äl­lä asi­al­la. Va­ral­li­suus ei ol­lut rat­kai­se­vin­ta Ju­ma­lan nä­kö­kul­mas­sa.

Iloon Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ja myö­hem­min hä­nen elä­mäs­tään liit­tyi uh­rauk­si­a­kin. Jee­suk­sen äi­din, Ma­ri­an, tun­te­mus­ten ja si­säi­sen poh­din­nan ku­vai­lu al­kaa jou­lun ta­pah­tu­mis­ta. Hui­pen­nus on sii­nä, et­tä Jee­sus maal­li­sen elä­män­sä lop­puun as­ti huo­leh­ti äi­tin­sä koh­ta­los­ta.

Va­pah­ta­jam­me koki to­dek­si myös pa­ko­lai­suu­den. En­sim­mäi­sen ker­ran hä­nen läs­nä­o­los­taan suu­tut­tiin vain joi­den­kin päi­vien ikäi­se­nä, jo­ten per­heen oli läh­det­tä­vä pa­ko­mat­kal­le. Hen­gen­vaa­ra oli to­del­li­nen.

Kris­tit­tyi­nä tie­däm­me, et­tä olem­me saa­neet lah­jak­si elä­män. Jou­lu on mitä mai­ni­oin­ta ai­kaa iloi­ta sii­tä. Kun vain ai­na muis­tai­sim­me kiit­tää lah­jan an­ta­jaa.

Suu­rin on­ni on sit­ten­kin ol­la Her­raa lä­hel­lä, jou­lu­na­kin.

Es­ko Kal­li­o­nie­mi

Po­rin Bap­tis­ti­seu­ra­kun­ta

Esko Kallioniemi