Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Joulu o aika liki… joulukuu 22. 2024
Syttyy neljäs kynttylä arventikynttelikö viimine tähä jouluu. Eile oli talvipäiväseisaus, yhtäku ny sit alkaa taas pikkuhiljaa päivä pirentyy ja eiko pruukatakki sannoo et Tapanipäivän se jo hulluki huamaa. Eilisee päivää ajottu Tuamaa markkinakki ja kahjaa oli aikalai liikentees. Näyttää silti nii tännää ko huamennakki viä oleva markkinatohinaa ja ainaki torilt saa yht ja toist joulust ostaa kassiis ja vaik puki pussiinki käsityäläiste värkkäämii erillaisii sorttimenttei nii havuist ko villalankastakki ja tiäs mist. Oli vanttuit ja tillukkait nii piänee ko suureenki jalkaa, jolsei ollu itte kerriinny kuttoo.
Määki ole tänä syksyn kutonu erellee isoi perusvillapaitoi ja siin sivus sit ns. tinsukkait, joka tarkottaa semmosii lyhkävartisii hiukka tossumaisii sukkii. Palataas ny viä sin eilisil markkinoil trykiks ja mitä tuli ostettuu. Klapus luki et klasimestari sillii. No yhrel ainool kauppiaal näky stää oleva ja oli melko tyyrist. Jäi ostamat se reeraa präkätty silli ja hajettii kaupast tulomatkal tavallist sillii, jost sit itte taas kerra se omallaiseni klasimestari ehtoommal värkkäsi samal hintaa iso purkillise. Muute kalat ostettii tutuks käyneelt kalakauppiaalt, ninko mätiki ja siin se sit oliki.
Pitkäst aikaa muute tei taas semmose rahkataikina joulutorttuihi ja ei lainka hullumpii niist tullukka, niät taira tehr viä viiko pääst toisenki kerra. Ottaa se aikaa enemmä, ko kaupast ostettu valmitaikina, mut o se väärtti. Sillo nuaren valla semmosest smeetist tortut präkättii, konnei tainnu viä helpotust valintaa ol tai e muist kumminka.
Joulusääst o puhet piisannu ja sukkelaa se melkone vaihtelu täs o ollukki. Nykki ehtoosti oli kymmene astet pakkast ja hinu lunt, mut annas ol ko tuli aamu ni eiks mar kaikki oli taas keikannu toisippäi ja vettä sattaa, ninko o satanu aamust astikka. Kui liukast taas mahtaa tul ja millai pyssyy pystös hauroil käyres?? Säätiäteilijäkki o valla hukas noitte aunioittemistes kans!! Valkeest joulust oli kyl puhe jossai vaihees koko maaha, mut saas nähr kui käy?
Ny kumminki pikkuhiljaa hiljennyttää funteeraa joulu suurt sanomaa ja heitetää arkihualet pois harteilt. O pitkä jouluaika rauhottuu itte kunki, antaa himmeli hiljalles pyärii omal painollas jouluse musiki soires taustal ja onnelliste miätteitte täyttäis pää.
Joulust tunnelmaa toivo teil kaikil ja kiitollist miält…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos