Toi­ne ar­vent­ti ja toi­ne kynt­ty­lä sy­ty­tet­ty. Tän­nää muu­te sit viä Si­be­liuk­se ja su­a­ma­lai­se mu­si­ki päi­vä. Fla­kut flei­jaa muu­te nii har­maas pi­ä­ne pak­ka­se päi­väs. Täl­lä­si toho pääl­lik­rii­vauk­see nua jou­lu­ka­len­te­rik­ki, jok­ka täs ar­ven­ti ai­kan o pik­ku­hil­jaa ru­ven­nu yk­si­tel­le au­kee­maa niil, joil niit o. Sil­lo­ko huus­hol­lis o muk­sui, ni se vast on­ki vik­tist. Meil­lä­ki ai­ka­nas oli jos jon­kil­laist it­te vär­kät­tyy jou­lu­ka­len­ter­rii. Etu­kät­tee sääs­tet­tii eril­lai­sii, mut sil­ti sa­mal­lai­sii purk­kei ja pi­ä­nii pul­loi. Oli mu­a­vist ja kla­si­sii­ki purk­kei. Miäs rus­tas sit nii­hi pas­se­lit te­li­neet, joho ne täl­lät­tii. Sit oli mel­ko­ne ire­oin­ti, et saa­tii mm. kak­sos­te purk­kei­hi mi­ä­le­kiin­to­sii pik­ku­jut­tui ilah­rut­taa ja hel­pot­taa jou­lu var­too­mist. Ei sii­he ai­kaa ol­lu viä tom­most yle­palt­tist va­li­koi­maa eril­lai­sist ka­len­te­reist ei­kä ai­na­ka ai­kus­te ka­len­te­reit se pa­rem­mi ko lem­mi­keit­te ka­len­te­reik­ka, nin­ko nyte o. Meki ai­ku­set van­hat ih­mi­set saa­tii ai­na­ki pa­rin vuan muk­suilt sem­mo­set hil­lo­ka­len­te­rit jo mar­ras­kuus. Joka päi­väl oli mau­kas hil­lo aa­mu­puu­ro sil­mäks ja ne kla­si­pur­kit oli tosi nät­tei et tot­kai noo sääs­tet­ty uut ire­oin­tii var­te. Sem­mo­ne meik­ki- ja hoi­to­ai­ne­ka­len­te­ri­ki o kuu­lem­ma ai­ka su­a­sit­tu. Jaa ni ei­kä pa­ran unoh­taa niit fii­nei jou­lu­pu­na­sii pus­sei, jok­ka van­hem­pi fli­koist neu­lo nii kak­so­sil ko it­tel­les­ki. Mel­ko­ne joo­ni 72 pus­sii. Pus­sei­hi oli om­mel­tu num­me­rot ja kii fes­tat­tu noli jo­ka­se omas köy­re­pät­käs. Mu hom­mak­se­ni jäi sit täyt­tää ne ja yl­lät­tää. Jo­ka­ne vei sit tää ka­len­te­ris om­maa huus­hol­liis ja li­ä­kö vi­äl­ki käy­tös?

Su­a­mee jou­lu­ka­len­te­ri o tul­lu par­ti­o­lais­te an­si­ost vuan 1947 ja kuu­le­ma muk­kaa ei iha koht al­ku­vu­a­sin ol­lu täm­möst huu­maa ko nyte. On­neks sil­ti par­ti­o­lai­set o pe­rin­net jat­ka­nu näi­hi päi­vii as­tik­ka ja o ilo ol­lu os­taa jou­lu­ka­len­te­ri vu­a­sit­tai heilt.

Nii, i ja it­se­näi­syys­päi­vä­ki o sit fii­rat­tu ja vois san­noo et ai­ka­lai tel­ku ää­rel ei­kä sun­ka yh­tää har­mit, ko mikä se pa­rem­pi plas­si, ko oma lu­an­ni­kas too­li ja kiv­vaa prok­ram­mii Tun­te­mat­to­mast so­ti­laast Lin­na juh­lii ja viä kaik­kee muut silt vä­lilt. Sa­not­tii et yli kol­me­mil­joo­naa ih­mist oli teh­ny sa­mal­lai, ko meki. Fii­ni pri­a­ma ja tosi kiva et näy­tet­tii niist vii­kol jo etu­kät­tee fii­ra­tuist ve­te­raa­nei ja lot­tai kun­ni­aks ree­ra­tuist ke­muist kans. Kyl­mät vär­reet meni, ko Pau­la Ve­sa­la lau­lo Fin­lan­dia ja kyy­nel oli vis­sii mone van­huk­sen­ki sil­mäs. Kii­tos.

Ko­tei pu­a­lest yh­ris­tyk­se jou­lu­ru­a­kai­lus ol­tii klu­pil ja saa­tii naut­tii ta­sok­kaast mu­si­kist ja lep­po­sast yh­re­so­lost tut­tui kans. Moni sai föl­liis viä arp­jais­pal­kin­non­ki. Jou­lu­a­te­ri­ast jäi sem­mo­ne tun­tu, vaik hyv­vää oli­ki, et knaf­tat­tu oli sort­ti­ment­tei kans ja tai­si iha lop­puu­ki trah­ta­men­teist ai­na­ki osa, to­tes joku sant­saa­jist. Yh­ris­tys kyl saa kii­tok­set ku­lu­neest vu­a­rest.

Jou­lu­lau­i­luist kii­tos omal osus­pan­kil mah­ta­vas Kes­ki-Pori kir­kos…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos