Pim­mee ku­ra­sis tun­nel­mis siir­ryt­tii jou­lu­kuu­hu. Iha koht en­sim­mäi­sen päi­vän o pik­ku­jou­lu ja kraa­pas­taa val­kee en­sim­mäi­see ar­vent­ti­kynt­ty­lää. Hau­roil Po­ris vi­ä­tiin­ki jo ei­le kynt­ty­lät ja hyvä oli­ki, ko si­äl­lä­ki näyt­ti nii an­keelt. Hau­tai vä­lit ja us­seem­mat kon­kik­ki oli van­hai leh­tei pei­tos, siis oli ru­a­ko­tont. Tun­tu silt, et oli hu­a­kas­tu vaa hel­po­tuk­sest, ko se jo pois­ki men­ny lumi tuli, ni­ät­tet­tei en­nää tart­te­nu ha­ra­voir ja ny sit var­ro­taa uut. Juu, uut lunt täs kyl it­te kuki var­too, mut iha siit­tä­ki syyst et mail­ma va­las­tus ja tun­tus enem­mä silt, et jou­lu o tu­los. On­neks ai­na­ki tääl­läp­päi o kyl mo­net jo täl­län­ny eril­lai­sii val­keit tre­ko­lei­his ja py­tin­kei­hin­ki, niät näyt­tää nä­tilt.

Ku­lu­neel vii­kol saa­tii jän­nät taas uu­sie Fin­lan­dia-kir­jai va­lin­taa ja sa­mal sit kuul ai­ka mi­ä­le­kiin­to­sii kan­na­ot­toi­ki kult­tuu­ri pu­a­lest ja iha hyvä must nii. Kult­tuu­ri pol­ke­mi­ne hal­li­tuk­se ta­holt joh­taa val­la vää­ril ve­sil. Ko­vas­ti ke­hui sai uu­ret pal­ki­tut, niät näh­tä­väks jää mil­lai me ta­val­li­set ih­mi­set ne sit osa­taa värt­tee­rat. Se kau­no­kir­jal­li­suus pal­kit­tu Leh­mä syn­nyt­tää yäl­lä, jos hiuk­ka­ki o sam­maa mal­lii ko erel­li­set kir­jat, ni sa­no­si et sää­ke­ris­ti lu­et­ta­va. Vam­mas­te as­joist ei kos­kaa krii­vat lii­kaa, niät kyl kai Haa­vis­to va­lin­taa o lu­at­ta­mi­ne. Muk­sui kir­ja Skut­si (met­sä) tai­taa ai­ka mon­nee puki pus­sii pää­tyy kans ja pe­räst kuu­luu. Vik­tist et lu­je­taa ja pääs­tää sil­lai avar­taa mail­ma­kat­so­must ta­val tai toi­sel ja muk­suil lu­ke­mi­sest ny ol­laa vis­sii yht­mi­ält, et hy­ä­tyy koko elä­mä aj­jaal.

Tähä päi­vää o mah­tu­nu sit taas jo tal­viur­hei­luu­ki tel­ku vä­li­tyk­sel ja näh­tii seki ih­me et hiih­ros­ki ju­ak­si jä­nes. Nii yleen­sä ne jä­nek­set o pin­kas­su ki­rit­tä­jän ju­ak­su­ki­sois, mut tän­nää oi­kee nät­ti val­ko­ne met­tä­jä­nes an­to faart­tii mi­ä­hil, jok­ka sit vast oi­kee läh­ti ja jät­ti kyt­tää­mi­set sik­ses. Lunt tart­tis kyl saar noi­hi ki­soi­hi, Ru­kal lunt näyt­ti ole­va, mut Kon­ti­o­lah­rel vois san­noo, et latu oli mer­kat­tu lu­mel ja soli sit siin.

Kum­mi­saap­paat o kyl ol­lu poi­kaa tänä syk­syn, ko tä­kä­läi­set tiät o ko ku­ra­ne pe­ru­na­pel­to. Vesi jo­jes o sen­tää jo hiuk­ka las­ke­nu, mut kor­keel soo erel­lee ja se ka­ma­la sak­ka, joka o ran­taan­tu­nu tän mee pual jok­kee o ny sit jää­ny it­te kun­ki kon­tol. Näk­kee oi­kee kui ih­mi­set hu­a­li­mat­to­mas­ti jät­tää too­naa ran­toi­his ja vir­ta vete nous­tes kul­jet­taa stää tiäs kui pit­käl. Mel­ko­sii run­koi sei­laa tos kans koh­ti mert ja kyl täs taas ens su­ven saa tark­kan ol et­tei su­kel pää­täs pölk­kyy.

Myy­jäi­sii ja mark­ki­noit o joka pual ja kä­re­tai­ta­jat myy tu­at­tei­tas, ei muk­ko hyv­vii afää­reit tek­kee ja tont­tui help­paa…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos