Suo­men suun­ta on nyt vää­rä. Elä­mi­nen kal­lis­tuu. Ve­rot nou­se­vat. Työt­tö­myys pa­he­nee. Yri­tyk­siä kaa­tuu. Ter­vey­sa­se­mia ja vuo­de­o­sas­to­ja aje­taan alas. Van­hus­ten hoi­va­ko­te­ja sul­je­taan. Sai­raa­loi­den päi­vys­tyk­siä lo­pe­te­taan.

Tätä ko­koo­muk­sen ja pe­rus­suo­ma­lais­ten joh­dol­la va­lit­tua suun­taa voi ja pi­tää muut­taa. Ta­lous­kas­vu on tup­lat­ta­va ja pal­ve­lut pe­las­tet­ta­va. Vaih­to­eh­to­ja on.

Vaih­to­eh­dois­ta on kyse myös täl­lä vii­kol­la, kun edus­kun­nas­sa ää­nes­täm­me vii­mei­sis­tä la­kie­si­tyk­sis­tä ja val­ti­on en­si vuo­den bud­je­tis­ta. Va­li­tet­ta­vas­ti moni hal­li­tuk­sen esi­tys uh­kaa kur­jis­taa eri­tyi­ses­ti so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta.

Sa­ta­kun­ta­lai­sil­le tämä nä­kyy hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ra­hoi­tus­leik­kaus­ten kaut­ta. Kun ra­haa ei val­ti­ol­ta tule riit­tä­väs­ti, ovat hy­vin­voin­ti­a­lu­een päät­tä­jät iso­jen ar­vo­va­lin­to­jen edes­sä.

Ar­vo­va­lin­to­jen ää­rel­lä ol­tiin myös vii­me vii­kol­la, kun Sa­ta­kun­nan alu­e­val­tuus­ton enem­mis­tö päät­ti mah­dol­lis­taa lää­kä­rei­den siir­tä­mi­sen pois sote-pis­teis­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti heti ko­kous­ta seu­raa­vi­na päi­vi­nä saim­me­kin lu­kea näin myös käy­vän, pal­ve­lui­ta ai­o­taan läh­teä rii­su­maan.

Kes­kus­tal­le tämä ei käy. Sik­si esi­tim­me lää­kä­ri­vas­taa­not­to­jen ja toi­mi­pis­tei­den säi­lyt­tä­mis­tä koko maa­kun­nan alu­eel­la. Sa­mal­la vaa­dim­me mal­til­li­sem­paa sääs­tö­tah­tia ja esi­tim­me oma­lää­kä­ri­toi­min­nan käyn­nis­tä­mis­tä vai­heit­tain yk­sit­täi­sis­tä sote-pis­teis­tä al­ka­en. Va­li­tet­ta­vas­ti alu­e­val­tuus­ton enem­mis­tö oli tois­ta miel­tä.

Jär­je­tön­tä pää­tök­ses­sä on, et­tä löy­däm­me pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ”sääs­töt” vie­lä edes­täm­me. Käy kal­liik­si, kun osa apua tar­vit­se­vis­ta ei pi­te­ne­vien mat­ko­jen vuok­si ha­keu­du riit­tä­vän ajois­sa hoi­toon. On­gel­mat vai­keu­tu­vat ja osa vai­vois­ta jää hoi­ta­mat­ta ko­ko­naan. Ris­ki vai­ke­am­man ja kal­liim­man hoi­don tar­peel­le kas­vaa.

Huo­les­tu­nut olen myös hoi­ta­jiem­me, so­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­dem­me ja muun hen­ki­lös­töm­me jak­sa­mi­ses­ta. Koh­tuut­to­mien ta­lous­tiu­ken­nus­ten si­jaan he an­sait­si­si­vat va­kaut­ta ja pa­rem­pia työ­o­lo­ja.

Oi­keil­la po­liit­ti­sil­la va­lin­noil­la tämä on mah­dol­lis­ta. Lo­pul­ta kyse on ar­vo­va­lin­nois­ta. Sii­tä, mi­hin ha­lu­am­me pa­nos­taa ja mitä pi­däm­me tär­ke­ä­nä. Kes­kus­tan mie­les­tä neu­vo­lat, ter­vey­sa­se­mat, hoi­va­ko­dit ja vuo­de­o­sas­tot ovat pe­las­ta­mi­sen ar­voi­sia. Sik­si em­me an­na pe­rik­si lä­hi­pal­ve­lui­den puo­lus­ta­mi­ses­sa.

Ee­va Kal­li

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (kesk.)