Kahden tason liigamalli sai täystyrmäyksen
Paljon puhuttu malli jääkiekon pääsarjan eli liigan jakamisesta kahteen 10 joukkueen lohkoon on kuollut ja kuopattu. Ideana oli, että ylemmässä sarjassa pelaisivat parhaat ja alempi muodostuisi liigan häntäpään ja Mestiksen parhaista joukkueista. Vain kaksi seuraa on ollut tällaisen jaon takana. Esimerkiksi pelaajayhdistys oli mallin kannalla, mutta on nyttemmin muuttanut kantaansa. Nyt yhdistys on yhdessä HIFK:n, Tapparan, TPS:n ja Jokerien kanssa esittämässä uutta sarjamallia. Mallin laati Columbus Blue Jacketsin ex-toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen.
Uudessa mallissa liiga jaetaan maantieteellisesti kahteen lohkoon. Jaon mukaan Lukon ja Ässien kanssa samassa lohkossa pelaisivat HIFK, Jokerit, Tappara, Ilves, TPS, Kärpät ja Sport. Toisessa olisivat KalPa, Pelicans, JyP, KooKoo, Jukurit, SaiPa, HPK, Kiekko-Espoo ja mahdollisesti 18:s seura. Lukon ja Ässien kannalta hyvää on siinä, että mukana samassa lohkossa ovat sarjan kiinnostavimmat joukkueet.
Mallin hyväksyttävyyttä lisää, ettei yhdenkään nykyisen liigajoukkueen tarvitse luopua maan ylimmästä sarjapaikasta. Jokerien ilmeneminen lohkosuunnitelmiin aiheuttaa kyselyjä. Aiotaanko sittenkin tehdä kabinettipäätös? Urheilullisesti ja moraalisesti se olisi väärin, mutta liigaseurojen talouden kannalta perustelua. Jokerit on suomalaisen jääkiekon tunnetuimpia brändejä. Joukkue vetää hyvin yleisöä myös vieraspaikkakunnilla ja lisää kiistatta mielenkiintoa koko sarjaa kohtaan. Esillä on ollut myös monia muita sarjamalleja ja keskustelu niiden ympärillä on käynyt kiivaana jo pitkään.
Pääsarjan jakaminen lohkoihin ei muuta sitä perusasiaa, että seurojen tuloerot ovat revenneen kohtuuttomiksi. Pienten paikkakuntien seuroissa vaaditaankin liigalta tulojen tasaamisjärjestelmää. Ilman sitä käy näy niin, että sarjan häntäpään seurat joutuvat kestämättömään tilanteeseen. Kahdeksan liigaseuraa, johon myös Porin Ässät kuuluvat, esitti jo viime talvena liigahallitukselle, että se käynnistäisi valmistelut, miten parhaalla mahdollisella tavalla voitaisiin tuloeroja tasata. Kärkiseuroissa ei asialle ole kevään mittaan juuri lämmetty. Ongelma näiden seurojen kohdalla on jatkuva riskirajalla toimiminen. Seuroilla kolmannes koko budjetista, johon lasketaan suorat tuotot pääsylipuista, oheismyynnistä ja mainostuloista, menee pelaajapalkkioihin. Eli tulopuolelle pitäisi saada noin seitsemän miljoonaa, jotta voi ylläpitää kahden miljoonan euron joukkuetta. Seitsemän miljoonan budjetti edellyttää pudotuspelien alkukierroksille pääsyä. Jos näin ei käy, pitää käydä osakkaiden kukkarolla tai rahastaa yhteistyösopimuksia ennakkoon. Tämä on yksi yleinen tapa korjata hetkeksi kassavajetta. Lukon kolmen miljoonan tappio vuodelta 2024 (tilikausi on kalenterivuosi) oli kolme miljoonaa euroa eli saman verran kuin koko pelaajabudjetti. Osaltaan se kertoo siitä, miten vaikeaa pienen paikkakunnan seuroilla on. Jos Lukko olisi pelannut miljoonan halvemmalla joukkueella, niin tappiota olisi tullut silti miljoonan verran. Ilman konserniapua Lukolla ei olisi mitään mahdollisuutta pelata liigassa.
Liigaseurojen kannalta iso kysymys on se, miten rahapelien pelaamisen vapautuminen ja ulkomaisten alan yritysten tulo Suomeen vaikuttaa. Tekeekö liiga mainossopimuksen, jolloin tulot jyvitetään kaikille seuroille tai voiko joku isoista seuroista tehdä oman sopimuksensa, jolloin pienet seurat jäävät nuolemaan näppejään. Iso kysymys on myös tv-tulojen jakaminen. Nyt joka seura saa noin 1,5 miljoonaa kaudesta, mutta saako jatkossa, kun sopimus päättyy. Jos taas nostetaan liigajoukkueiden määrää niin kuin suurten seurojen lohkoehdotus kertoo, niin seurakohtainen potti alenee. Jääkiekon pääsarja on Suomen ylivoimaisesti suosituin urheilumuoto yleisömäärillä ja mediahuomiolla mitaten. Ongelmia kuitenkin riittää talouden polarisaatiosta lajin kalleuteen ja jatkuvaan kulujen kasvuun tuloja nopeammin.
Pauli Uusi-Kilponen