Matemaattisia haasteita!
Jos en vielä ole tarpeeksi kehunut omia matemaattisia taitojani, niin tässä niitä omakehuja sitten tulee. Sinit ja cosinit, sekä integroinnit ja derivoinnit onnistuvat muutamia mainitakseni. Päässälasku on aina ollut vahvuuteni, oli sitten kyseessä kerto- tai jakolasku. Todennäköisyyslaskelmat taas ovat aiheuttaneet suurta tuskaa, eli ne eivät valitettavasti onnistu. Nyt on kuitenkin tullut esiin uusi laskutehtävä, jonka ratkaisemisessa olen päässyt lähelle oikeaa vastausta, mutta täysin tarkkaa vastausta lienee mahdotonta löytää? Tämä laskutehtävä on seuraavanlainen; Jos haluan katsoa merkityksellistä jalkapallopeliä Euroopan huippusarjoista tai maaotteluista 90 minuuttia, niin kuinka monta peliä minun on katsottava?
Tämä kyseinen tehtävä nousi esiin katsoessani Eurooppa-liigan finaalia Manchester United–Tottenham. Olen kyllä nähnyt ennenkin pelikentillä ajanpeluuta, käsien levittelyä, kieriskelyä, selittelyä ja muuta sähläystä, mutta tämä peli meni kyllä näissä asioissa Top– kolmoseen. Se, mikä tekee asiasta vieläkin pahemman, on se, että kyseisessä ottelussa olivat vastakkain englantilaiset seurat. Siis Valioliigasta, jossa aiemmin ovat pelanneet mm. Roy Keanen, Graeme Sounessin, Tony Adamsin ja Vinnie Jonesin kaltaisia taistelijoita, jotka eivät aikaa kuluttaneet kentällä kieriskelyyn. Saattoivat toki pelityylillään aiheuttaa vastustajille hieman kieriskelyn tarvetta.
Nykypäivän Valioliigan pelimiehet, nuo viheriöiden miljardööri – primadonnat, ovat vieneet lajin pisteeseen, jonka seurauksena oma kiinnostukseni kyseistä sarjaa kohtaan on laskenut lähelle nollaa. Kun siihen lisätään vielä kaiken kattava VAR -järjestelmä niin ei voi muuta sanoa kuin näkemiin viihtyvyys! Sääntöjen mukaan peli etenee, mutta pilkun tarkkaa touhun ei pitäisi olla. Jos hyökkääjä pystyy ajoittamaan pystyyn juoksunsa niin, että varpaankärki on sentin kymmenyksen paitsion puolella, tulisi pelin mielestäni jatkua ja mahdollinen maali hyväksyä. Saati odottaa vihellystä, jonka jälkeen pelaajat ympäröivät tuomarin ja vaihtopenkki kiehuu vihasta, kun kaikilla heillä on VAR -järjestelmääkin tarkempi silmä huomatakseen rikkeen!
Vastauksena tähän alussa esittämääni kysymykseen lienee tällä hetkellä noin 2,5 peliä. Korostan kuitenkin, että tämä koskee vain tiukkoja pelejä, joissa panokset ovat huipussaan. Mestarien liigan finaalissa kyseistä ajan kulutusta ei tarvittu, kun Pariisin joukkue vei Inter Milania kuin kuoriämpäriä. Tai Suomen pelissä Hollantia vastaan. Jos tasoero on lähtökohtaisesti luokkaa 0–6, niin päähuomio pysyy yleensä pelissä, ei sirkustempuissa.
Toki tähän loppuun on kerrottava, että itsekin sitä aikaa joskus yritin pelata. Niittymaalla olimme Baaripuulakin pelissä ja johdimme maalilla pelin lopussa. Saimme hyökkäyspäässä rajaheiton ja menin sitä heittämään. Kun olin vauhdinotossa päässyt noin 30 metriin, juoksi tuomari pilliä viheltäen ja keltaista korttia heiluttaen. Syytä moiseen tiedustellessani tuomari sanoi ymmärtävänsä kyllä vauhdin merkityksen, mutta tällä kertaa matkan varrelle osui kaksi ojaa ja yksi aita ja hänen mielestään kyse oli selkeästi ajanpeluusta!
Kimmo Österlund
Naurava putkimyyjä
”Paljon luuloa, vähän tietoa”