Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Eu­ra­jo­el­la, Kui­va­lah­den ky­läs­sä susi tai su­si­lau­ma vie­rai­li vii­mek­si lam­ma­sai­tauk­ses­sa. Kak­si oli kuol­lut heti raa­te­lun jäl­keen, kol­me oli re­vit­ty niin pa­has­ti, et­tä ne jou­dut­tiin lo­pet­ta­maan. Kaik­ki­aan lam­pai­ta me­neh­tyi seit­se­män.

– Har­mil­li­nen jut­tu. Lam­paat oli­vat ai­tauk­ses­sa noin 40 met­rin pääs­sä asuin­ta­los­tam­me. Vaik­ka ik­ku­na oli au­ki, em­me kuul­leet mi­tään epäi­lyt­tä­vää yöl­lä. Vas­ta aa­mul­la pal­jas­tui kar­mea to­tuus, ker­too lam­paan­sa me­net­tä­nyt kui­va­lah­te­lai­nen.

Hä­nen mu­kaan­sa säh­kö­ai­to­jen oli­si pe­ri­aat­tees­sa pi­tä­nyt es­tää su­sien pää­syn ai­tauk­seen.

– Ne kui­ten­kin loik­ki­vat täl­lä ker­taa ai­to­jen yli, saa­lis kun oli niin hi­moit­ta­va.

Hä­nel­lä on sel­keä nä­ke­mys sii­tä, mik­si su­si­ha­vain­to­ja on teh­ty Kui­va­lah­den ky­läs­sä niin pal­jon.

– Tääl­lä on oma lau­man­sa. Sen koos­ta ei ole var­maa tie­toa, mut­ta usei­ta nii­tä on, mies sa­noo.

Myös pai­kal­li­sis­ta met­säs­tä­jis­tä osa vah­vis­taa edel­lä mai­ni­tun nä­ke­myk­sen.

– Mis­sään ni­mes­sä ei ole kyse mi­tään yk­si­näi­ses­tä Kui­va­lah­del­le ek­sy­nees­tä yk­si­lös­tä. Kyl­lä kyse on lau­mas­ta, vah­vis­taa Ant­ti-Pek­ka Fran­gen, joka kuu­luu Eu­ra­jo­en met­säs­tys­seu­raan.

Kui­va­lah­del­la val­lit­see su­si­pel­ko, joka ra­joit­taa ih­mis­ten ar­kie­lä­mää. Asuk­kaat ja mök­ki­läi­set poh­ti­vat, voi­ko kis­so­ja pääs­tää ulos ku­ten en­nen tai pi­tää koi­raa ul­ko­na kyt­ket­ty­nä. Poh­ti­maan pa­nee myös se, voi­ko lap­sen jät­tää ulos nuk­ku­maan vau­nui­hin. Ti­las­to­jen mu­kaan susi ei ole käy­nyt sa­taan vuo­teen ih­mis­ten kimp­puun.

– Mut­ta ei ku­kaan var­mas­ti ha­lua ol­la sa­dan vuo­den jäl­keen it­se en­sim­mäi­nen tai oma lap­si, sa­noo Fran­gen.

Hän ei ha­lua omil­laan pu­heil­laan he­rät­tää tur­haa ah­dis­tus­ta ja pel­ko­ja. Hän muis­tut­taa, et­tä näin mo­net mök­ki­läi­set ja pai­kal­li­set asuk­kaat ajat­te­le­vat. Poh­ti­maan pis­tää myös se, erot­taa­ko ai­tauk­seen ryn­nän­nyt susi las­ta lam­pais­ta ja jät­tää esi­mer­kik­si lam­pai­ta ruok­ki­neen lap­sen rau­haan.

Su­det he­rät­tä­vät voi­mak­kai­ta tun­tei­ta ih­mi­sis­sä. Tun­ne pis­tää hel­pos­ti myös aja­tuk­set lau­kal­le ja omis­ta joh­to­pää­tök­sis­tä saat­taa tul­la fak­to­ja. Näin esi­mer­kik­si sii­tä, on­ko Kui­va­lah­del­la ky­sees­sä lau­ma vai yk­sit­täi­nen susi. Var­mo­ja ha­vain­to­ja ei lau­mas­ta ole teh­ty. Vii­me­ker­tai­sis­ta lam­pai­den raa­te­luis­ta­kaan ei osa­ta var­muu­del­la sa­noa, oli­ko ky­sees­sä yk­si vai use­am­pi yk­si­lö.

– Kyl­lä kyse on lau­mas­ta, joka on ma­jail­lut pit­kään Kui­va­lah­den met­sis­sä. Su­sil­la on tiu­kat re­vii­rit, ja näi­den Kui­va­lah­den su­sien on pak­ko py­syä tääl­lä, kos­ka ra­ja­re­vii­rit tu­le­vat vas­taan ja re­vii­rien suo­je­lu on ar­mo­ton­ta, va­kuut­taa Fran­gen, joka ja­kaa use­am­man kol­le­gan aja­tuk­set.

Su­si­kan­nan run­sas­tu­mi­seen ovat vai­kut­ta­neet tiu­kat EU:n suo­je­lu­pää­tök­set. Nii­tä on vi­ra­no­mais­ten nou­da­tet­ta­va. Kan­taa voi­daan har­ven­taa vain, jos saa­daan riit­tä­vä mää­rä su­si­ha­vain­to­ja tai jos su­si­va­hin­ko­ja tu­lee sel­lai­set mää­rät, et­tä kan­nan har­ven­ta­mis­ta voi­daan pi­tää pe­rus­tel­tu­na.

Kui­va­lah­te­lai­sia ke­ho­te­taan il­moit­ta­maan su­si­ha­vain­nois­ta vi­ra­no­mai­sil­le eli Eu­ra­jo­el­la Pek­ka Kuu­sis­tol­le, joka on pe­to­yh­dys­hen­ki­lö. Met­säs­tys­seu­ro­jen edus­ta­jat ovat myös kes­kus­tel­leen riis­ta­pääl­lik­kö Ant­ti Im­po­lan kans­sa mah­dol­li­sis­ta jat­ko­toi­men­pi­teis­tä. Vain vi­ral­lis­ta tie­tä voi­daan saa­da asia eteen­päin. Oman kä­den oi­keu­des­ta tu­lee met­säs­tys­seu­ran edus­ta­jien mu­kaan eh­dot­to­mas­ti kiel­täy­tyä. Nyt ky­sees­sä ol­leet su­si­va­hin­got on sel­vi­tet­ty Pek­ka Kuu­sis­ton joh­dol­la. Hä­nel­lä ei ole var­maa kä­si­tys­tä sii­tä, on­ko lam­pai­ta raa­del­lut yk­si tai use­am­pi susi. Tä­hän men­nes­sä ha­vain­not ovat kos­ke­neet vain yk­sit­täin liik­ku­nei­ta su­sia.

Jo­tain su­sien ai­heut­ta­mas­ta tun­ne­la­tauk­ses­ta Kui­va­lah­del­la ker­too se, et­tä vain ani har­va ha­lu­aa lau­sua jul­ki­ses­ti mie­li­pi­teen­sä. Sik­si täs­sä­kin uu­ti­ses­sa on myös ni­met­tö­miä an­net­tu­ja kom­ment­te­ja.

Ii­da Nur­ron ko­ti­pi­hal­la vie­rai­li ke­syn oloi­nen susi

Ii­da Nur­ro on asu­nut mie­hen­sä ja kah­den lap­sen­sa kans­sa Kui­va­lah­den ky­läs­sä Hie­ta­pa­kan tien var­res­sa run­saan vuo­den. Heil­lä on he­vos­ti­la. Ii­da Nur­ro ku­vai­lee elä­vään ta­paan­sa su­den liik­kei­tä ko­ti­pi­hal­laan.

– Mikä tuol­la me­nee, poh­din, en­nen kuin ta­ju­sin, et­tä se­hän on susi, päi­vit­te­lee Nur­ro.

– Oli muu­ten kesy. Tö­mis­te­lin kuis­til­la ja otin luu­dan kä­teen. Sil­lä sain sen jah­dat­tua pois. Susi vai­kut­ti to­del­la ke­syl­tä, ei­kä tun­tu­nut pel­kää­vän ih­mis­tä.

Nur­ron he­vo­set lai­dun­ta­vat lä­hi­a­lu­eel­la. Ida ei kui­ten­kaan pel­kää, et­tä su­det kä­vi­si­vät he­vos­ten kimp­puun.

– Tois­ta on mui­den eläin­ten ku­ten kis­so­jen ja koi­rien koh­dal­la. Ja tie­tys­ti lam­pai­den, joi­ta su­det ovat täl­lä jo raa­del­leet.

Ii­da Nur­ron mu­kaan su­sien il­mes­ty­mi­nen ky­lään vai­kut­taa il­man muu­ta ih­mis­ten ar­keen. Hä­nen mu­kaan­sa kis­so­ja ja koi­ria ei pääs­te­tä il­man val­von­taa ulos ja muu­ten­kin ol­laan va­ro­vai­sia, kun lii­ku­taan esi­mer­kik­si met­sis­sä.