Aluevaltuutetut köyhien asialla?
Maanantain (9.12.) aluevaltuustossa istuttiin pitkään ja äänestettiinkin moneen kertaan. Käsittelyssä oli jälleen palveluverkkosuunnitelma, joka tuotiin aluevaltuustoon luvattoman huonosti valmisteltuna. Asiakirjassa olevia euroja ja kuntien kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksia ei oltu päivitetty vastaamaan todellisuutta. Keskusta esitti tarkennettavaksi sote-piste määritelmää siten, että suppeiden palveluiden sijasta siellä olisi lukenut väestöpohjan tarpeiden mukaisesti tuotetut palvelut.
Lisäksi Keskusta esitti, että saman määritelmän alle olisi kirjattu omalääkärimallin käyttöön otto. Satakuntalaisille on tärkeää päästä lääkäriin lähellä tutussa terveyskeskuksessa. Omalääkärin ja omahoitajan muodostama tiimi olisi tuonut tehokkuutta ja laadukkuutta palveluihin eikä olisi tosiasiassa maksanut yhtään enempää.
Vastapuolen argumentoinnissa tuotiin esille mahdottomuus vastata tuohon tavoitteeseen, kun lääkäreitä ei riitä jokaiseen sote-pisteeseen ja jouduttaisiin turvautumaan ostolääkäreihin. Keskusta toi esille sen, että tämä olisi tavoite jota kohti tulisi kuitenkin pyrkiä sitä mukaan, kun lääkärin vakansseja saadaan täytettyä. Ostolääkäreihin joudutaan turvautumaan jo nyt, joten tämä perustelu ontui. Joka tapauksessa aluevaltuuston enemmistö ei halunnut turvata lääkäriin pääsyä myös pienemmissä terveyskeskuksissa.
Seuraavissa pykälissä päätettiin asiakasmaksuista. Orpon hallitus on pakottanut leikkauksillaan hyvinvointialueet tekemään ratkaisun, jolla asiakasmaksut nostetaan lain määrittämälle ylärajalle.
Vasemmistoliitto esitti asiakasmaksujen korotuksen hylkäämistä. SDP esitti asiakasmaksujen pitämistä nykytasolla vain perusterveydenhuollon osalta. Molemmissa kuultiin perusteluina, ettei vähävaraisilla ole rahaa palveluihin. Tuntuu kummalliselta, kuinka köyhien asia kiinnostaa asiakasmaksujen osalta, mutta ei sen osalta, kuinka vähillä varoilla päästään palveluiden piiriin.
Vähävaraisten hoitoon pääsystä ei palveluverkkosuunnitelman käsittelyn aikana tuntunut samaiset päättäjät olevan ollenkaan huolissaan. Jos lähimmälle lääkärille on kymmenien kilometrien matka ja sinne pääsee vain joko taksilla tai omalla autolla, tuleehan siitäkin kuluja. Tähän tekee mieli sanoa ”Hei haloo!”.
Milloin aluevaltuuston päättäjät oppivat näkemään kokonaisuuksia ja tekemään sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole ristiriidassa keskenään ja joissa satakuntalaiset olisivat perustuslain mukaisesti yhdenvertaisessa asemassa?
Jari Lepistö
Keskustan Satakunnan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja