Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Tarttis men elävii kuvvii… 12.1. 2025
”Tarttis nii, muttei vaa tahro toimertuu”, torennu täs yks jos toineki viime päivin. Nii, i, enkä ol ittekä viä käyny tua mee ommai porilaiste julkkiste värkkäämää elokuvvaa Dingost kattomas. Ole kyl kuullu ja lukenukki oikee hyvvää palautet siit ja onkai se kattottava, ko kerra o se ajjaa elänykki, jollo se Nipa porukoines nosti Pori Suame kartal. Iha oikeestikki ole niist poruka lauluist ainaki muutamist tykännykki ja eikai ne soittolistoil olis tälläi säilyny, jolsei moni muuki olis tykänny. Nipa o ain rohkeesti ollu julkisuureski porilaine, eikä ol yhtää hävenny puhhuu täl mee ainutlaatusel omal murteel nuatteines. Muistanki oikee hyvi kui monet sillo aikanas häpes, ko Nipa haastatteluis päästeli vastaukses nii porilaisittai ja sit taas me murret rakastavat oltii nii tytyväisii et valla. Halluisinki saar sannoo iha nokakkai Nipal, kui paljo hänt värtteeraa just tua murteenki takkii. Kamala paljo o kuulemma ihmisii jo elävis kuvis tämä Levoto Tuhkimo nähnykki ja hyvä nii. Ei mukko koht ens viikol o otettava ittees niskast kii ja menoks. Sejjälkee sit asjast enemmä...
Teatteriiki piti viime viikol perjantai ehtoosti men, mut kui ollakka, ko tuli takaisku ja joku näyttelijöist oli tullu kai kippeeks ja näytös peruttii. No semmosel ei voi mittää ja se kaikki hyvä vartoo sit jossai eressäppäi. Täs oikee funteerasinki kui suuri rumpa se onka, ko jourutaa näytös peruttaa ja antaa se mahrollisimma monel tiaroks?? No ne tiätää, ko stää joutuu tekkee ja onneks ny sentää eletää tätä sähköst aikaa, mut aika monel se kumminki o harmi, ko monellaist somplimist jo etukätteeki o sääkeristi tarvittu. No kevväämmäl sit paremmal tuuril mennää.
Porilaist jouluajjaa valoshout käytii sentää kyl ihastelemas ja tosi fiinii oliki. Tarttee sannoo, et kyl melkost taitoo vaativaa tairet o tommostakki rustat ihmiste iloks. Keski-Pori kirkko kommeenas oli erikoise kuviollise vahettuva tyylikkää färivalo kohteen ja aikalai kahjaa kirkkopuistos sehlaski valoi ihastelle. Samallai sit raatihuane anto parastas vaihtuvil näteil lempeil färeil. Se upee isojoerantalaine kuusiki valoines näytti tosi hianolt vaste vahettuvvaa färishout raatihuanee seinil. Nätit valot oli kyl siin puistopuiski muute ehtookävelijöitte ilon. Sit viä Pori tori färikkäine karuselleines ja valaistui lapyrintteines tartti kans iha itte nähr. Valloo ja kahjaa piisas jonoks astikka sihe vanha-aikasee karusellii musikkeines. Kyl muksut näytti nauttiva ja miksei yhtläi vanhemmakki ja ainaki ihanii kuvvii saatii muistoks reissust. Ässäkarhuki siin ihastutti nii höövelin ja helppaski omal laillas. Vois vissii sannoo et kyl hiukka meit vanhoiki siin hyvällai iisutti…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos