Satakunnan hyvinvointialueen henkilöstöllä työkyvyttömyysriski muuta maata korkeammalla tasolla
Kevan työkyvyttömyysriskiennusteen mukaan Satakunnan hyvinvointialueella henkilöstön työkyvyttömyysriski on muuta maata korkeammalla tasolla, 3,3 prosenttia. Tämä tarkoittaisi alueella noin 340 alkavaa työkyvyttömyyseläkettä lähivuosina.
Hyvinvointialueiden välillä on eroja henkilöstön rakenteessa sekä näiden sairastamis- ja eläkehistoriassa, mikä tuo eroja myös alueiden riskiennusteisiin. Esimerkiksi Pirkanmaan, Keski-Suomen, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueiden sekä Helsingin kaupungin soten henkilöstö on muihin alueisiin nähden ikärakenteeltaan nuorempaa, mikä hillitsee niiden riskilukeman nousua.
Satakunnan hyvinvointialueella riskiennusteeseen vaikuttaa se, että lyhyitä poissaoloja on hyvin paljon. Riskiä nostaa myös raskaisiin työtehtäviin painottuvat naisvaltaiset ammatit.
Ennusteen mukaan keskimäärin 2,8 prosenttia kaikkien hyvinvointialueiden henkilöstöstä on vaarassa päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämä merkitsisi arviolta 6 400 alkavaa työkyvyttömyyseläkettä lähivuosina (täysiä tai osatyökyvyttömyyseläkkeitä, määräaikaisia tai toistaiseksi voimassa olevia).
Kevan arvion mukaan työkyvyttömyydestä aiheutui hyvinvointialueille yhteensä noin 544 miljoonan euron kustannukset vuonna 2023. Näistä sairauspoissaolojen välittömien kustannusten osuus oli 70 prosenttia, 380 miljoonaa euroa. Puolet kustannuksista aiheutui pitkistä, yli 30 päivän poissaoloista, vaikka niitä oli vain noin 14 prosentilla hyvinvointialueiden henkilöstöstä.
Mikäli hyvinvointialueilla onnistuttaisiin vähentämään 10 prosenttia kaikista sairauspoissaolojaksoista, sekä lyhyistä että pidemmistä, olisi säästö välittömissä kustannuksissa arviolta 38 miljoonaa euroa vuodessa. Henkilöstön työkyvyttömyysriskin pienentyessä tämä voisi merkitä 61 miljoonan euron säästöä tulevissa eläkemaksuissa.
Keskimäärin hyvinvointialueilla sairauspoissaolopäiviä oli 15,6 henkilöä kohden vuonna 2023. Määrät eivät jakaudu tasaisesti: viidenneksellä henkilöstöstä (20 %) ei ollut vuoden aikana yhtään päivää sairauden vuoksi poissaoloja, ja yli neljänneksellä (27 %) sairauspoissaoloja oli vain 1–5 päivää vuoden aikana.
Ikäryhmien vertailussa 44–49-vuotiaiden sairastamisen vähentämisellä on kaikkein merkittävimmät kustannusvaikutukset. Nuorten, alle 35-vuotiaiden kohdalla lyhyillä poissaoloilla on muita pienempi yhteys työkyvyttömyyden riskiin, mutta ikävuosien karttuessa lyhyidenkin sairauspoissaolojen vaikutus työkyvyttömyyden riskiin ja kustannuksiin kasvaa.
Pitkien poissaolojen ehkäisy on vaikuttavinta, varsinkin alle 50-vuotiailla. Pitkittyneet sairastamisetkin alkavat useimmiten lyhyempinä jaksoina, jolloin olennaista on tunnistaa erityisessä riskissä olevat henkilöstöryhmät ja käynnistää oikea-aikaisesti varhaisen vaikuttamisen toimet.
Kevan työkyvyttömyysriskiennuste tuottaa julkisen alan organisaatioille tilannekuvaa eri henkilöstöryhmien työkyvyttömyysriskistä. Ennusteen avulla organisaatiot voivat tunnistaa erityisessä riskissä olevia työntekijäryhmiä ja suunnata varhaisen vaikuttamisen toimia näihin työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Ennuste auttaa myös arvioimaan työkyvyttömyyden ehkäisemisen tuomia kustannushyötyjä.
– Ennuste tuo uudenlaisen välineen työkyvyttömyysriskin ennakointiin julkisen alan organisaatioille. Se yhdistää eri lähteistä saatavaa tietoa, jonka avulla työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn voidaan panostaa jo nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Työkyvyttömyysriskin tutkiminen ja mallintaminen on Kevassa jatkuvaa toimintaa, ja tavoitteenamme on mahdollistaa yhä useampien riskiin tutkitusti vaikuttavien tekijöiden tuominen ennusteisiin, sanoo tilastoanalyytikko Petra Sohlman.