"Muu­tin Suo­meen vuon­na 2018 ja aloi­tin sai­raan­hoi­ta­jan opin­not Sa­ta­kun­nan am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa. Olin val­mis­tu­nut Kii­nas­sa sai­raan­hoi­ta­jak­si jo vuon­na 2010 ja mi­nul­la oli hyvä työ­paik­ka, mut­ta Pe­kin­gis­sä elä­mi­nen oli lii­an kal­lis­ta. Ha­lu­sin muut­taa uu­teen maa­han, jos­sa voi­sin saa­da pa­rem­man elä­män. Tein hy­vän va­lin­nan, kun tu­lin Suo­meen. Kah­den vuo­den opis­ke­lun jäl­keen ta­pa­sin Po­ris­sa myös tu­le­van puo­li­so­ni Eri­kin.

Val­mis­tuin sai­raan­hoi­ta­jak­si ja aloin odot­taa esi­kois­ty­tär­täm­me. Mi­nul­la to­det­tiin ras­kaus­di­a­be­tes ja syn­ny­tyk­sen jäl­keen imet­tä­mi­nen oli vai­ke­aa. Ha­vah­duin sii­hen, et­tä sain toki neu­vo­ja, mut­ta en konk­reet­tis­ta apua, vaik­ka esi­mer­kik­si imet­tä­mi­sen hel­pot­ta­mi­seen oli­si aut­ta­nut oi­ke­an­lai­nen hie­ron­ta. Myös syn­ny­tyk­sen jäl­kei­seen virt­san­kar­kai­luun an­net­tiin vain jump­pa­oh­jei­ta. Pu­huin näis­tä kii­na­lai­sil­le ka­ve­reil­le­ni ja va­li­tin, et­tei tääl­lä ole ke­tään, joka te­kee näi­tä hoi­to­ja. Sit­ten pää­tin, et­tä ha­lu­an it­se ope­tel­la ne. Pää­tös si­ne­töi­tyi, kun tyt­tä­rem­me sai­ras­tui kor­va­tu­leh­dus­kier­tee­seen.

Niin­pä läh­din puo­lek­si vuo­dek­si Kii­naan opis­ke­le­maan pe­rin­tei­sen kii­na­lai­sen lää­kin­nän me­ne­tel­miä. Käy­tän nii­tä nyt hoi­dois­sa­ni: aku­punk­ti­o­ta, ren­tou­tus­hie­ron­taa, kup­paus­ta, mok­si­bus­ti­o­ta eli mok­saus­ta, säh­kö­hoi­toa. Kun asi­a­kas tu­lee hoi­to­laan, teen ai­na en­simmäi­sel­lä käyn­ti­ker­ral­la haas­tat­te­lun, jon­ka pe­rus­teel­la va­li­taan hoi­to­me­ne­tel­mä. Kii­na­lai­nen lää­kin­tä pyr­kii pa­ran­ta­maan sai­rau­den syyn ja vah­vis­ta­maan ruu­miin omaa ky­kyä pa­ran­tua. Hoi­don li­säk­si an­nan ai­na myös oh­jei­ta sii­hen, mi­ten asi­ak­kaan kan­nat­taa ko­to­na syö­dä, kun­toil­la ja hoi­taa it­se­ään. Ta­val­laan joh­da­tan asi­ak­kaan it­se­hoi­don ovel­le koh­ti ter­veem­pää elä­mää.

Ryh­dyin yrit­tä­jäk­si, kos­ka mi­nul­la oli sel­keä vi­sio sii­tä, et­tä ha­lu­an aut­taa mui­ta niis­sä sa­mois­sa vai­vois­sa, joi­ta it­sel­lä­ni oli, sekä mo­nes­sa muus­sa­kin vai­vas­sa, joi­hin län­si­mai­nen lää­ke­tie­de tar­jo­aa hoi­dok­si vain sär­ky­lää­ket­tä tai odot­te­lua. Olen iloin­nut, kun esi­mer­kik­si hoi­dos­sa­ni ol­leen kas­vo­hal­vaus­po­ti­laan kas­vot pa­lau­tui­vat nor­maa­lik­si kah­den vii­kon in­ten­sii­vi­sen hoi­to­jak­son jäl­keen. Asi­ak­kaa­ni ovat saa­neet apua myös muun mu­as­sa kroo­ni­seen her­mo­ki­puun, uu­ni­on­gel­miin, pään­sär­kyyn ja reu­ma­tis­miin. Ha­lu­an sa­noa kai­kil­le, et­tä ai­na on toi­voa.

"Ryhdyin yrittäjäksi, koska haluan auttaa muita niissä samoissa vaivoissa, joita itselläni oli, sekä monessa muussakin vaivassa, joihin länsimainen lääketiede tarjoaa hoidoksi vain särkylääkettä tai odottelua", sanoo Menghua Liang-Haavisto.

"Ryhdyin yrittäjäksi, koska haluan auttaa muita niissä samoissa vaivoissa, joita itselläni oli, sekä monessa muussakin vaivassa, joihin länsimainen lääketiede tarjoaa hoidoksi vain särkylääkettä tai odottelua", sanoo Menghua Liang-Haavisto.

Yrit­tä­jyy­teen mi­nua kan­nus­ti mie­he­ni. Tääl­lä Suo­mes­sa on niin eri­lai­nen kult­tuu­ri, Kii­nas­sa mies tah­too, et­tä nai­nen kes­kit­tyy ko­tiin ja lap­siin. Olen to­del­la on­ne­kas, kun ta­pa­sin hä­net. Olen ai­na ol­lut muu­ten­kin yrit­tä­jä­hen­ki­nen, nau­tin, kun voin teh­dä sitä, mitä ha­lu­an. Hoi­to­la­ni on ol­lut nyt avoin­na Ul­vi­lan Pel­to­tiel­lä puo­li vuot­ta ja on ol­lut haas­tei­ta­kin, esi­mer­kik­si mok­si­bus­ti­o­hoi­dos­ta syn­ty­väs­tä sa­vus­ta. On­nek­si vuok­ra­nan­ta­ja­ni ha­lu­si löy­tää sii­hen rat­kai­sun ja voim­me lait­taa hoi­to­ti­laan yli­mää­räi­sen il­man­vaih­to­ko­neen.

Kat­son tu­le­vai­suu­teen luot­ta­vai­ses­ti. Pu­hun jo suo­mea ja opin koko ajan li­sää. Asi­ak­kaa­ni ovat ol­leet iha­nan ym­mär­tä­väi­siä. Suo­ma­lai­set ei­vät va­li­ta tur­has­ta. Asi­ak­kaak­se­ni voi kui­ten­kin tul­la, vaik­ka ei oli­si­kaan mi­tään isoa ki­pua tai vai­vaa. Jos­kus te­kee hy­vää vain py­säh­tyä, kes­kit­tyä it­seen ja omaan hy­vin­voin­tiin."

Teks­ti ja kuva: San­na Jääs­ke­läi­nen