Kat­ri Mä­en­pää

Las­ken­ta­toi­men eko­no­mik­si val­mis­tu­nut ja isois­sa yri­tyk­sis­sä sekä yrit­tä­jä­nä oh­jel­mis­to­ke­hit­tä­mi­ses­sä toi­mi­nut Timo Juu­se­la on Sa­ta­kun­nan Yri­tys­ti­li Oy:n uu­si toi­mi­tus­joh­ta­ja. Työs­sään hän aloit­ti 22. hei­nä­kuu­ta, jo­ten hän on vas­ta pääs­syt tu­tus­tu­maan ta­lon ih­mi­siin ja toi­min­taan.

– Olen to­del­la kii­tol­li­nen, et­tä mi­nut va­lit­tiin tä­hän teh­tä­vään. Tie­dän jo nyt, et­tä meil­lä on ta­los­sa älyt­tö­män hy­vät asi­an­tun­ti­jat. Puit­teet ovat kun­nos­sa, jo­ten pää­sen it­se kes­kit­ty­mään esi­mies­työ­hön ja erään­lai­seen val­men­ta­mi­seen. Huo­leh­din sii­tä, et­tä työ­taak­kaa ei ke­nel­lä­kään ole lii­kaa ei­kä lii­an vä­hän. Li­säk­si teh­tä­vä­nä­ni on luo­da yh­teis­hen­keä.

Juu­se­lan työ­his­to­ri­aan kuu­lu­vat muun mu­as­sa työs­ken­te­ly Te­li­al­la, Fes­tu­mil­la ja kan­sain­vä­li­sen ti­lin­tar­kas­tus­toi­mi­jan KPMG:n palk­ka­lis­toil­la. Vaik­ka las­ken­ta­toi­mi on ol­lut hä­nen pää­ai­nee­naan, kai­kis­sa työ­teh­tä­vis­sä Juu­se­la on kes­kit­ty­nyt ke­hit­tä­mi­seen. 1990-lu­vul­la hän aloit­ti Te­li­al­la ja pää­si nä­ke­mään lä­hie­täi­syy­del­tä kän­nyk­kä­val­lan­ku­mouk­sen.

– Kun aloi­tin Te­li­al­la, sil­loi­nen toi­mi­tus­joh­ta­ja sa­noi, et­tä pian jo­kai­sel­la suo­ma­lai­sel­la on tas­kus­saan oma mat­ka­vies­tin. Hä­nen lau­sah­duk­sel­leen nau­ret­tiin, mut­ta ei tun­nu aja­tus has­sul­ta enää. Jo sil­loin Te­li­al­la oli val­ta­vat pro­jek­tit ja pää­sin ke­hit­tä­mään yri­tyk­sen las­ku­tus­ta. Sii­tä joh­kaan­nuin vä­hi­tel­len oh­jel­mis­to­ke­hi­tyk­sen puo­lel­le, Juu­se­la ker­too.

En­nen kuin Timo Juu­se­la aloit­ti Sa­ta­kun­nan Yri­tys­ti­lis­sä, hän toi­mi yrit­tä­jä­nä. Omas­sa yri­tyk­ses­sä ke­hi­tet­tiin uu­si so­vel­lus las­kun­mak­suun ja mak­su­ai­ka­pal­ve­luun.

Sa­ta­kun­nan Yri­tys­ti­lin toi­mi­tus­joh­ta­jak­si Juu­se­la ha­lu­si ha­keu­tua kah­des­ta eri syys­tä. En­sim­mäi­se­nä syy­nä oli hä­nen kou­lu­tuk­sen­sa ta­lous­hal­lin­nos­ta, jos­ta hän on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut.

– Toi­nen syy on se, et­tä olen ai­na ty­kän­nyt teh­dä yh­teis­työ­tä yrit­tä­jien kans­sa. Jo­kai­sen yrit­tä­jän ta­ri­na ja taus­ta on eri­lai­nen. Li­säk­si yrit­tä­jä­nä it­se­kin tie­dän, et­tä kir­jan­pi­to­toi­mis­to on yrit­tä­jän oi­kea käsi. Kir­jan­pi­tä­jä saa toi­mia yrit­tä­jän tu­ke­na ja kes­kus­tel­la kai­kis­ta muis­ta­kin kuin ta­lou­teen tai ve­ro­tuk­seen liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Niis­tä syn­tyy usein ihan ys­tä­vyys­suh­tei­ta.

En­si­vai­ku­tel­ma uu­des­ta työs­tä ja työ­yh­tei­sös­tä on Juu­se­lan mie­les­tä pel­käs­tään po­si­tii­vi­nen. Hä­net on otet­tu hy­vin vas­taan ja hän­tä on pe­reh­dy­tet­ty hy­vin teh­tä­vään.

– Kun fir­mas­sa on hyvä hen­ki, sen to­del­la tun­tee, et­tä sii­nä on oi­ke­as­ti hyvä hen­ki. Olen näh­nyt, et­tä tääl­lä tii­mi­työs­ken­te­lyn kult­tuu­ri on jo vie­ty to­del­la pit­käl­le. Usein huo­maan, et­tä yh­teen työ­huo­nee­seen on ko­koon­tu­nut vä­hin­tään kak­si asi­an­tun­ti­jaa miet­ti­mään rat­kai­sua yh­teen on­gel­maan. Myös kah­vi­kes­kus­te­lut ovat hy­viä, pal­jon asi­oi­ta tu­lee niis­sä il­mi.

Juu­se­la nä­kee­kin, et­tä toi­mi­vaa kon­sep­tia on tur­ha muut­taa, vaan hä­nen teh­tä­vän­sä on pi­tää lai­va sa­mas­sa kurs­sis­sa.

– Toki voin tuo­da sii­hen jo­ta­kin omia maus­tei­ta ke­hi­tys­puo­lel­ta, hän suun­nit­te­lee.

Timo Juu­se­la on pe­lan­nut koko ikän­sä jää­kiek­koa ja edel­leen hän ak­tii­vi­nen ve­te­raa­ni­kiek­koi­li­ja. Siel­tä kum­pu­aa viit­tauk­set val­men­ta­mi­seen ja tii­mi­pe­laa­mi­seen.

– Käyn pe­laa­mas­sa kol­me ker­taa vii­kos­sa Tyy­nem­män Yri­tyk­sen kans­sa ja oi­kein odo­tan nii­tä päi­viä, kun on jää­kiek­koa. Pu­ku­kop­pi on oma Nar­ni­an maa­il­ma, jos­sa kaik­ki yli­mää­räi­set aja­tuk­set ka­to­a­vat. Jää­kiek­ko tar­jo­aa mi­nul­le täy­del­li­sen kom­pi­naa­ti­on. Sii­nä yh­dis­ty­vät so­si­aa­li­nen puo­li, kos­ka lät­kä­ka­ve­reis­ta on tul­lut hy­viä ys­tä­viä, peli tuo mu­ka­naan kil­pai­lul­li­suut­ta ja kai­ken li­säk­si la­jis­sa tu­lee kun­nol­la hiki.

Muu­ten va­paa-ai­kaan kuu­lu­vat per­he eli puo­li­so ja jo omil­leen opis­ke­le­maan muut­ta­neet lap­set sekä 3-vuo­ti­as kul­tai­nen­nou­ta­ja Stel­la.

– Stel­la on lie­väs­ti sa­not­tu­na ad­dik­toi­tu­nut fris­bee­hen, koi­ral­la on ai­na kiek­ko mu­ka­na. Stel­lan kans­sa tu­lee ul­koil­tua päi­vit­täin pit­kiä met­sä­lenk­ke­jä. Eri­tyi­ses­ti syk­syi­sin met­sä­lenk­kei­hin yh­dis­ty­vät myös sie­nes­tys.

Li­säk­si ke­sä­ai­kaan Timo Juu­se­la pe­laa gol­fia ja pa­de­lia sekä mök­kei­lee Kuu­mi­nai­sis­sa.

– Voi­si sa­noa, et­tä olen ai­ka ak­tii­vi­nen: ul­koi­lu, lii­kun­ta sekä per­heen ja koi­ran kans­sa puu­hai­lu tuo­vat juu­ri so­pi­vas­ti vas­ta­pai­noa ar­keen.

Nina Salonen pyörittää tyytyväisenä Sinistä Lounashuonetta. Syksyllä yritys tulee rekrytoimaan lisää henkilökuntaa.

Nina Salonen pyörittää tyytyväisenä Sinistä Lounashuonetta. Syksyllä yritys tulee rekrytoimaan lisää henkilökuntaa.

Mis­sä syö­tiin?

Si­ni­nen Lou­nas­huo­ne vaih­toi omis­ta­jaa vii­me ke­vää­nä, kun Nina Sa­lo­nen per­hei­neen os­ti yri­tyk­sen lii­ke­toi­min­nan. Per­he on ai­kai­sem­min pyö­rit­tä­nyt Hy­ve­län ma­jaa, joka toi­mii juh­la- ja ko­kous­ti­la­na. Syys­kuun alus­ta al­ka­en he kes­kit­ty­vät kui­ten­kin vain Mik­ko­las­sa si­jait­se­van lou­nas­ra­vin­to­lan pyö­rit­tä­mi­seen.

– Olem­me pyö­rit­tä­neet Hy­ve­län ma­jaa nyt nel­jän vuo­den ajan ja näl­kä tun­tuu kas­va­van syö­des­sä. Siel­lä lou­naan aloit­ta­mi­nen oli mah­do­ton­ta si­jain­nin vuok­si. Mie­tim­me, et­tä os­tai­sim­me lii­ke­toi­min­nan, vaik­ka kil­pai­lu alal­la on ko­vaa.

Per­he teki rat­kai­sun, kos­ka Si­ni­nen Lou­nas­huo­ne on alu­eel­la tun­net­tu. Ra­vin­to­la on toi­mi­nut jo 40 vuot­ta, jo­ten sil­lä on va­kiin­tu­nut asi­a­kas­kun­ta.

– Lo­pul­li­sen pää­tök­sen teim­me, kun jut­te­lin tut­tu­ni kans­sa. Hän on pyö­rit­tä­nyt tätä ra­vin­to­laa en­sim­mäi­set 20 vuot­ta ja hän ke­hot­ti tart­tu­maan ti­lai­suu­teen. Seu­raa­vil­la omis­ta­jil­la ra­vin­to­la oli myös 20 vuot­ta, mut­ta me em­me var­maan ihan niin pit­kään pys­ty toi­mi­maan. Oma ikä ai­na­kin tai­taa tul­la vas­taan, vaik­ka lap­set osal­lis­tu­vat myös ra­vin­to­lan töi­hin, Sa­lo­nen nau­rah­taa.

Si­ni­nen Lou­nas­huo­ne tar­jo­aa pe­rin­teis­tä ko­ti­ruo­kaa. Nina Sa­lo­nen ker­too, et­tä se on ol­lut myös asi­ak­kai­den toi­ve.

– Teem­me lä­hes kai­ken alus­ta al­ka­en it­se. Vain pe­ru­nat tu­lee meil­le val­miik­si kuo­rit­tui­na, kos­ka ai­ka ei riit­täi­si nii­den kuo­ri­mi­seen. Aloi­tan joka aa­mu työt kel­lo 3.30, kos­ka lei­von myös lei­vät it­se. Li­säk­si tar­jo­am­me lou­naal­la joka päi­vä jäl­ki­ruo­kaa.

Lou­nas­ra­vin­to­lan li­säk­si Si­ni­nen Lou­nas­huo­ne tu­lee toi­mi­maan pito- ja juh­la­pal­ve­lu­na. En­sim­mäi­siä ti­lai­suuk­sia on jo va­rat­tu al­ka­val­le syk­syl­le.

– Tila toi­mii ar­ki­sin lou­nas­ti­la­na ja vii­kon­lop­pui­sin jär­jes­täm­me juh­lia. Syk­syyn on suun­nit­teil­la pien­tä pai­kan free­saus­ta, jot­ta ra­vin­to­la toi­mii myös juh­la­paik­ka­na pa­rem­min.