Huh hel­let­tä! Sil­lai­kai voi­raa to­ret, ko syys­kuut ere­tää ja hel­le­päi­vät sen­ku o ohit­ta­nu jo lu­ku­mää­räs erel­li­se en­nä­tyk­se. Räk­nät­tä­väks hel­le­päi­väks kuu­lem­ma lu­je­taa, ko läm­pö­ti­la ylit­tää 25 as­tet. No kyl tämä meil pas­saa, jos sit se sat­tei­ne pim­mee syk­sy jäis lyh­kä­sem­mäks, tiär hänt? Täs just fun­tee­ra­sin­ki et tart­tee krii­vat kans siit yk­si­näi­sest hai­ka­rast, joka vis­tai­lee tääl meil ran­nal ja va­het­taa vaa lai­tu­rii, mis is­tus­kel­lee hui­laa­mas. Just tä­nä­pä aa­mus­ti kum­min­ki soli saa­nu it­tel­les kamp­raa­ti ja yh­res ne tos seh­las plas­silt toi­sel. Ans kat­too tek­keek tää mee hai­ka­ra nii suu­re vai­ku­tuk­se sihe toi­see, et seki jäis tän mee nurk­kii? O nii kiva seu­rat tom­mos­tak­ki lu­an­no näy­tel­mää tas ran­ta­mai­se­mas, ko jo tua joki it­te­säs pan­nee pa­ras­tas ja o jo­ka­ki­ki­ne aa­mu eril­lai­ne su­mui­nes. Eril­lai­set o sil­ti nua eh­took­ki au­rin­ko­las­kui­nes. Vesi o taas ka­ma­la ma­ta­lal, ko ei­le eh­toos­ti ui­maa men­nes lai­tu­ri rap­pu­silt en­sim­mäi­set sam­mak­ko­pot­kut ot­ti iha poh­jaa kii. No ko ar­ki koit­taa ni kyl taas ve­si­ki nou­see ja vir­ta voi­mis­tuu.

Täs joku päi­vä as­joil kau­pun­kis käy­res pa­see­ra­si oi­kee puis­too pit­ki ja ihas­te­li siin poh­jois­puis­tos Ryti pys­ti ja Gal­le-Kal­le­la karu vä­lil siin puis­tos niit mah­ta­va fii­nei nun­nuis­tu­tuk­sii. Siis nii upeit ja näyt­tä­vii!! Ei au­tol ohi vii­pot­tais lain­ka os­saa ym­mär­tää kui hi­a­noi ne oi­kees­ti o. On­neks viä siäl kai­ke kes­kel o penk­kei­ki, et voi oi­kee flä­tät ah­te­ris try­kiks ai­kaa penk­kii ja fun­tee­rat kui Po­ris o sen­tää täm­mös­täk­ki. Kii­tos kai­kil niil, jok­ka ne o ai­kaa saa­nu ja kaik­ki muuk­ki tä­kä­läi­set nä­tit is­tu­tuk­set.

Vii­kol fii­rat­tii su­a­ma­lai­se he­vo­se päi­vää ja siit tu­li­ki mi­ä­lee ne kaik­ki su­a­ma­lai­set so­ta­e­lo­ku­vat, jois ai­ka hyvi o näy­tet­ty he­vo­se vik­ti­syys ja voi­ma kai­ke­mail­ma kul­je­tuk­sis ja mil­lo mis­sä­ki. Ap­piuk­ko el­läis­säs muis­te­li mont kert­taa hee fö­lis­säs ol­lut he­vost Van­halt­koi­vis­tolt. Joku heist so­ti­laist oli oi­kee ot­ta­nu elä­mä­teh­tä­väk­ses pit­tää siit mu­ret. Ker­ra soli var­raas­ta­nuk­ki jon­ku up­see­ri he­vo­selt loi­me he­vo­ses su­a­jaks, ko ain ei ol­lu niis olo­suh­teis kun­no su­a­jaa yäks he­vo­sel­lek­kaa. Ain oli sil ol­lu fi­kuis he­vost var­te nii lei­pää ko so­ke­ri­mu­ru­sii­ki. He­vo­ne kul­jet­ti vi­äs­tiyh­teys­ke­loi­ki sil­lo­ko mah­rol­list kuu­lem­ma. Sota ko oli ohi ja he­vo­set tu­a­tii ju­nas Por­rii. Siin ei sit kuk­kaa oi­kee ti­än­ny oso­tet sin Van­hal­koi­vis­tol. Yks tut­tu so­ti­las täl­läs suit­teet he­vo­sel ja it­tel­les ot­ti pol­ku­mas­hyr­rä ja sil­lai men­tii, he­vo­ne osas kot­tii ja om­maa tal­liis. Kul­ma­kun­na vek­hal­tit oli ka­ran­nu pe­räs ja kai­lot­ta­nu suu­ree ää­nee et: ”Täh­ti tuli kot­tii, Täh­ti tuli kot­tii!” Nii tu­li­ki ja on­nel­li­ses­ti hen­kis… Mää­ki muis­ta, ko mee mum­mu­last Iso­jo­e­ran­nalt oli Hila so­ras ja tuli kans eh­hee­näs kot­tii, ko sota lop­pu. Ki­vi­mum­mu oli on­nel­li­ne, ko sai ta­kas kaik­ki poi­kas ja he­vo­sen­ki viä. Suu­ri kun­nia kai­kil Su­a­me he­vo­sil!

Ens vii­kol sit mee maa­lais­te su­vi­sest reis­sust Hel­sin­kii…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos