Pai­ne­taa vil­la­sel, yh­tä­ku unoh­ret­taa koko jut­tu tai ai­na­ki sin­nep­päi. Mah­taak täs nyte ol me­nos hiuk­ka sem­mo­ne kau­si, et ai­ka ylei­ses­ti just sil­lai teh­rää? Jos­kus kum­min­ki iha mei­kä­läi­ses­täk­ki silt tun­tuu. Sit taas ko ote­taa vil­la­sel, mei­naa val­lan­ki iha toist as­jaa esim. stää et sil­lai pi­ka­pi­kaa stee­ra­taa ja laat­teet käy­rää läpi kui­vas­ti mo­pa­te. Sihe mää syyl­lis­ty us­sei, ko soo nii help­poo, niät ot­taa vaa vil­la­sel. Täm­mö­set tuli mi­ä­lee, ko kuu­lo heik­ke­ne­mi­ne tek­kee ain sil­lo täl­lö tep­po­ses täs yh­rel jos toi­sel­lek­ki.

Ei ny ol hu­a­nost kuu­los­tak­ka ky­sy­mys, vaa iha siit et ih­mi­ne van­haks tul­les­sas tul­lee väis­tä­mät köm­pe­löks ta­val tai toi­sel. Mit­tu­maa­ri ai­koi­hi oli pol­ku­mas­hyr­räl lii­pan­tees iha tos mee ran­ta­ti­äl. Ohi­ti siin tutu koi­ra ta­lut­ta­jas kans ja kään­si sev­ver­ra päät, et sa­noi jot­tai koi­ral ja sa­ma­tiä olin­ki ojas päis­tik­kaa py­ä­ri­nes päi­vi­nes. Ei sat­tu­nu kuin­kaa, mut koi­ral oli kau­hee hätä ja pel­lääs­ty kai se nu­a­ri fröö­ky­nä­ki ja tai­si luul mu saa­nee jon­ku slaa­ki. Hän help­pas sit siin py­ä­rää­ni nos­ta­mal ja kysy et­tem­mää vaa pu­rot­ta­nu av­vai­mii tai kän­nyk­kää sin krä­nä­see oj­jaa? Py­ä­rä­ki oli iha kun­nos ja pää­si sil jat­kaa ko­ti­mat­kaa kii­tol­li­sen hel­pist. On­neks kuk­kaa muu ei näh­ny!! Ei­kä se köm­pe­lyys tält su­velt eres jää­ny tähä, vaa joku eh­too ko meni hak­kee pit­kää kurk­kuu maalt, kom­pas­tui ja kaa­rui kä­te­ni pääl iha sihe lava te­rä­vää nurk­kaa ja pik­ku­lil­lii tuli syvä haa­va, joka vu­a­si ko här­rää kur­kust. Ei muk­ko päi­vys­tyk­see. Mi­käs siin, ko nu­a­reh­ko rei­pas päi­vys­tys­lää­kä­ri tik­kas haa­va hu­a­lel ja an­to oor­te­lit jat­koo, sik­ko sen­tää se var­too­mi­se jäl­kee sis­sää pääs­tii. Se hiuk­ka he­kaut­ti, ko siin tul­les otet­tii läm­pö iha nin­ko jos­sai maa­lais­ko­me­ri­as, ko joku meni ras­kaus­tes­tii var­te ter­veys­kes­kuk­see. No juu, kaik­ki hyvi ja ti­kit pois vii­ko pääst. Tart­tis­ko taas to­ret ker­ra et­tei ol van­haks tu­le­mist. O siit muu­te van­huu­rest sil­ti hy­ä­tyy­ki, ko ny jo ens vii­kol pääs­tää ko­ro­na­te­hos­te­ro­ko­tuk­seen­ki. Aj­jaa til­laa­mi­ne oli mah­rol­list joko te­le­foo­nil tai neti kaut. Har­mi vaa et­tei sa­mal ti­lauk­sel ne­tis saa­nu yh­tai­kaa mo­lem­mil, nin­ko mual voi ko­ro­na­ro­ko­tuk­see il­mot­taa vaik koko per­hee sa­mal kert­taa. Meil ny ai­na­ki tul­lee kaks eri reis­suu, vaik ain en­ne ol­laa pääs­ty sa­mal kyy­til mo­lem­mat. No hyvä kum­min­ki et hoi­tuu. Kii­tos kai­kil toi­mi­joil ny siäl ter­vey­re­hu­al­los, kon­nei se tair iha help­poo­ka tänä päi­vän ol.

Ve­net­si­a­lai­sek­ki ku­lu­nees vii­ko­lo­pus Po­ris oi­kee kaks­päi­vä­sin. No meil tääl ran­nal iha omat val­keet ja tun­nel­ma koh­ral­las sat­tees juur sil­lai ko pit­tää­ki. Se ny täs kum­min­ki tuli mi­ä­lee, et­tei pa­ran yh­tää vä­hist ra­hoist rui­kat, ko nim­pal­jo pau­ku­tel­tii iha tur­haa rah­haa tai­vaa tuu­lii koko lav­van­tai­eh­too ja yli pu­a­ly­än­ki viä. Ei­ko täs mail­mas ol ry­ti­nää ja rys­ket iha muu­ten­ki? No meit pii­saa joka paat­tii, nin­ko sa­no­taa…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos