Hel­let o pii­san­nu näil nur­kil, mut vet o sa­ta­nu har­va se päi­vä, niät kas­tel ei juur­ka ol tart­te­nu. Ei­li­ne­ki lu­ke­ma sa­re­mit­ta­ris tre­ko­lis oli 17 mil­lii, mut­tei se viä sil­ti mit­tää, ko Ko­ke­mä­jel sa­not­tii tul­lee pal­jo pal­jo enem­mä. No soo täm­möst ny tänä su­ven ja yh­tää ei os­saa ar­vat mim­most sit o seu­raa­van. Näh­tä­väks jää. Täm­mö­sen mär­kän su­ven o nua eta­nat teh­ny tu­ho­jas. Eta­nat, eril­lai­set ja var­sin­ki nua leh­to­ko­ti­lot. Pals­sa­mi tua har­mil­loi­ne kans, mut kyl nät­ti kas­vi näyt­tää re­hot­ta­va ny oi­kee re­he­vän ran­noil ja ojis. Täs fun­tee­rat­tii­ki et me­nis ny nua eta­nat niit sy­ä­mää, mut vast ny ai­na­ki näil ran­noil eta­nat o niit­te mak­kuu pääs­sy. Se kans jän­nä jut­tu et meen­ki ran­nast tal­vi vei mel­kei kaik­ki lu­pi­nit, mut jo­ku­ne ko sääs­ty, o ny eta­nai herk­kuu nääm­mä ja noo jän­näs­ti sy­ä­ty sil­lai et leh­ristt o vaa ne leh­ti­ru­a­tit jää­ny.

Sem­mos­tak­ki tos fun­tee­rat­tii, ek­ko nyte ei ru­a­kot oj­jii, ei nii­tet oja­penk­koi ja kaik­ki tart­tis vaa saar re­hot­taa pah­huu­re val­las. Mitä vä­hem­mäl pääs­tää se pa­rem­pi. Au­to­maat­ti­set leik­ku­rit aj­jaa pi­hast ru­a­ho, ni­ät­tet­tei tart­te en­nää stää­kä väh­hää liik­kuu. Sit ih­me­tel­lää ko läs­kii ker­tyy luit­te pääl ja kun­to o hu­a­no. En­ne­van­haa, ko ai­ka oli tiuk­kaa, ni neki joil ei ol­lu om­mii hei­nä­pel­toi, teki kum­min­ki hei­nää elu­koil­les so­vi­tus­ti py­är­tä­neit hak­kaa­mal ja nurk­kii koh­li­mal, nin­ko sil­lo pruu­kat­tii san­noo. No täm­mös­täk­ki tuli mi­ä­lee, ko tua ny­ky­ne häl­lä väl­lii tyy­li ain ajot­tai mel­kei har­mit­taa.

Siit pääs­tää­ki sit pu­a­les­tas taas sihe, ko sa­no­taa et­tei ny ränt­tää mit­tää säi­löö, ko kaik­kee saa kau­past. Nii saa­ki, mut kyl ai­ka kiva o om­mii mar­joi, si­ä­nii, kurk­kui, pi­nat­tii, leh­ti­kaa­lii tai mon­taa muut sort­ti­ment­tii ot­taa pak­ka­sest tai mil­lai ny sit it­te­ku­ki o sa­tos säi­lö­nyk­ki. Kur­kut säi­lö­tää eril­lai­sii li­ä­mii ja se mu pra­vuu­ri­ni o vu­a­sii ol­lu ne aa­si­lai­set tu­li­kur­kut. Vii­me vuan kyl­lä­ki tuli kuu­lem­ma hiuk­ka lii­an­ki tu­li­sii, niät tai­si chi­lit ol oi­kee­ki par­haast pääst. Ny sit förs­tää var­roo niit­te kans. Kiva o viär tu­li­ai­seks oma maa an­ti­mii sit tal­ve mit­taa. Kran­ni täs toi iso pus­sil­li­se pa­pui pa­kas­tet­ta­vaks, ko oli kuu­lem­ma hy­väst sa­rost lii­kaa it­tel. Kii­tos!

Kou­lu­lai­sek­ki o sit pääs­sy jo al­ka­nee syk­sy mak­kuu, ko tääl al­jet­tii sil­lai vaa es­tiks pa­ril päi­väl ja hyvä nii et­tei koht ol­lu ko­ko­nai­ne viik­ko, ko täs viä kes­sää­ki pii­saa. Rip­pi­lei­ri­läi­sek­ki o tänä su­ven saa­nu lok­kaa nis­kaas, vaik­kei sun­ka kaik­ki niist eres ol ti­a­to­sii mist o ky­sy­mys. Mail­ma­men­noo kai tu­a­ki as­ja vaa viit­taa ja mee ai­kus­te vel­vol­li­suus o näyt­tää nu­a­ril hyv­vää esi­merk­kii joka sor­til.

Iha­nii elo­kuu kuu­ta­mo­eh­toit täs var­ro­tes kaik­kee hyv­vää lu­ki­joil ja nau­ti­taa…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos