Suo­mel­le on ol­lut omi­nais­ta yk­si­tuu­mai­suu­den löy­tä­mi­nen hä­dän het­kil­lä. His­to­ria ker­too täs­tä lu­kui­sia esi­merk­ke­jä. Nyt kaik­ki on toi­sin.

Hätä on kui­ten­kin suu­ri. Jul­ki­nen vel­ka nou­see en­si vuon­na jo 180 mil­jar­diin ja li­sää ote­taan pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen. Jul­ki­sen ve­lan kas­vun py­säyt­tä­mi­nen jää lä­hin­nä toi­ve­a­jat­te­luk­si.

Me­no­ja kas­vat­taa eri­tyi­ses­ti suo­ma­lais­ten ikään­ty­mi­sen tuo­mat ter­vey­den­hoi­to- ja hoi­va­me­not. Min­kään­lais­ta po­liit­tis­ta kon­sen­sus­ta ei löy­dy sil­le, mi­ten vel­kaan­tu­mis­ta hoi­de­taan niin, et­tä vel­ka­lai­van kään­tä­mi­seen osal­lis­tui­si­vat kaik­ki kan­to­ky­kyn­sä mu­kaan.

Yh­tään pa­rem­min ei suju työ­mark­ki­noil­la. Pet­te­ri Or­pon (kok.) hal­li­tus sot­ki it­sen­sä työ­mark­ki­na­o­sa­puo­lek­si laa­ti­mal­la la­ke­ja asi­ois­ta, jot­ka on en­nen rat­kais­tu työ­mark­ki­na­o­sa­puol­ten kes­ken.

Ay-puo­li nuo­lee haa­vo­jaan, kun se jou­tui nöyr­ty­mään lak­ko­jen ra­joi­tuk­siin. Vie­lä on edes­sä vien­ti­ve­toi­sen mal­lin ja pai­kal­li­sen so­pi­mi­sen eh­to­jen kir­jaa­mi­nen la­kiin.

Syk­syl­lä odot­taa mel­koi­nen kaa­os työ­mark­ki­noil­la. Työn­te­ki­jä­puo­len po­mot ovat an­ta­neet ym­mär­tää, et­tä syk­syn työ­eh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luis­sa ha­e­taan hy­vi­tys­tä nöy­ryy­tyk­sil­le ja yk­si­puo­li­sil­le hal­li­tuk­sen rat­kai­suil­le.

Kun tun­ne ja asen­ne ot­ta­vat il­ma­ti­lan to­si­a­si­oi­hin pe­rus­tu­vil­ta ja rat­kai­sui­hin pyr­ki­vil­tä poh­din­noil­ta, tu­lee yleen­sä ru­maa jäl­keä.

Kos­kaan en­nen ei Suo­mi ole ol­lut näin sy­väs­sä hen­ki­ses­sä ja asen­teel­li­ses­sa ta­ka­lu­kos­sa het­kel­lä, jol­loin meil­lä ei yk­si­ker­tai­ses­ti ole sii­hen va­raa.

Jo 1930-lu­vun lo­pul­la suo­ma­lai­set päät­tä­jät ym­mär­si­vät, et­tä Suo­mi sel­viy­tyy idän uh­kaa vas­taan vain yk­si­tuu­mai­suu­del­la. 1940-lu­vul­la STK ja SAK an­toi­vat yh­tei­sen lau­su­man, jos­sa SAK:n ase­ma neu­vot­te­luo­sa­puo­le­na vah­vis­tet­tiin. Ha­lut­tiin so­pia ja vält­tää tur­hat la­kot sekä vä­hen­tää vas­tak­kai­na­set­te­lua.

1970-lu­vun vaa­ran vuo­si­na jopa enem­mis­tö­kom­mu­nis­tit aset­tui­vat mui­den po­liit­tis­ten ryh­mien taak­se lo­pet­taak­seen tais­to­lais­ten pro­vo­soi­mat po­liit­ti­set la­kot.

1990-lu­vun la­mas­ta nous­tiin, kun ay-lii­ke, po­liit­ti­nen joh­tom­me ja työ­nan­ta­jat löi­vät kät­tä pääl­le ko­ko­nais­rat­kai­sus­ta, jos­sa pal­kat jää­dy­tet­tiin useik­si vuo­sik­si, jul­kis­ta ta­lout­ta so­peu­tet­tiin leik­kaa­mal­la jul­ki­sia me­no­ja yli 20 mil­jar­dil­la mar­kal­la.

Kaik­ki tämä il­man lak­ko­ja ja vi­ha­pu­hei­ta.

Oli­si kor­kea ai­ka kään­tää leh­ti ja op­pia lä­hi­his­to­ri­as­ta.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen