Eli­na Wal­lin

Kun Po­ris­pe­re-fes­ti­vaa­lia juh­lit­tiin nel­jät­tä ker­taa, syn­tyi fes­ta­ri­mo­gu­li Har­ri Vil­ku­nal­le idea.

– Jos Po­ris­pe­ren ajan lap­set ovat hoi­dos­sa iso­van­hem­mil­laan ja sun­nun­tain per­he­päi­vään men­nään las­ten eh­doil­la, mil­loin iso­van­hem­mat pää­se­vät jort­sui­hin?

Täs­tä aja­tuk­ses­ta syn­tyi Po­ris­pe­rea edel­tä­vä ilot­te­lu­kes­ki­viik­ko Kir­vat­sin Jytä. Vuo­den 2014 lop­pu­ke­säl­lä Vil­ku­na nap­pa­si hi­has­ta syn­nyn­näis­tä vin­ta­geih­mis­tä, mi­nua, kes­kel­lä kä­ve­ly­ka­tua.

– Tuu El­lu poik­kee Ki­nos, mul o yks idis!

Sain no­pe­as­ti juo­nes­ta kiin­ni. Tuo­hon ai­kaan ei ol­lut suu­ril­le ikä­luo­kil­le juu­ri­kaan mu­siik­ki­ta­pah­tu­mia. Yk­sit­täi­siä kon­sert­te­ja ja keik­ko­ja kyl­lä, mut­ta omaa fes­ti­vaa­lia Jo­en­suun Ilo­vaa­ri­roc­kia lu­kuun ot­ta­mat­ta ei juu­ri löy­ty­nyt. Al­kui­de­a­na oli miet­tiä ’60- ja ’70-lu­ku­jen suo­sit­tu­ja ar­tis­te­ja, bän­de­jä, il­mi­öi­tä ja tyy­le­jä. Poh­din­taan saim­me mu­kaan mai­nos­mies Alt­ti Pa­pin­saa­ren, joka aut­toi kon­sep­tin ja il­meen suun­nit­te­lus­sa. Al­kuun ni­me­nä pyö­ri jon­kin­lai­set Il­ta­mat. Toi­se­na vaih­to­eh­to­na oli Jytä. Kir­ju­rin Jytä tai­si ol­la ni­men en­sim­mäi­nen muo­to. Ai­vo­poi­mu­ja rap­su­tel­tu­am­me pää­dyim­me yti­mek­kää­seen Kir­vat­sin Jy­tään. Vaik­ka mu­siik­ki ei tar­joi­le ai­na jy­tää, sana vie en­tis­ten nuor­ten vuo­si­kym­me­niin.

Vuo­sien var­rel­la ko­koon­pa­no­ja Jy­täs­sä on ol­lut yh­teen­sä tämä vuo­si mu­kaan lu­et­tu­na 50. Suu­rin osa suo­ma­lai­sis­ta ta­ka­vuo­si­kym­me­nien täh­dis­tä ovat esiin­ty­neet iloi­ses­sa kes­ki­viik­koil­las­sa. Myös ai­kan­sa kirk­kai­ta sta­ro­ja ul­ko­mail­ta on tuo­tu Kir­ju­rin­luo­toon Bac­ca­ras­ta Sla­deen ja tä­män vuo­den Su­zie Qu­at­roon. Koko esiin­ty­jä­his­to­ria löy­tyy Jy­tän net­ti­si­vuil­ta.

Jytä-illan vuonna 2016 huipensi K-50 disco feat. Baccara. Kuva: Hannu Ikonen

Jytä-illan vuonna 2016 huipensi K-50 disco feat. Baccara. Kuva: Hannu Ikonen

Nos­tal­gia, men­nei­syys, ret­roi­lu, muis­te­lu ja hai­keus. Sii­nä Kir­vat­sin Jy­tään usein lii­tet­ty­jä asi­oi­ta. Mo­nel­le ele­tyn elä­män muis­te­lu nos­taa kyy­ne­leet sil­mä­kul­maan. Ta­ka­na päin on ai­ka, joka ei kos­kaan pa­laa. Se tun­tuu kat­ke­ran­su­loi­sel­ta ja kui­ten­kin sii­nä on jo­tain pe­ri­suo­ma­lais­ta me­lan­ko­li­aa, iha­naa hai­keut­ta. Niin me fes­ti­vaa­li­or­ga­ni­saa­ti­os­sa olem­me myös ha­lun­neet aja­tel­la. Se on Kir­vat­sin Jy­tän sy­vin ole­mus: yl­lä­pi­tää jo­tain sel­lais­ta muis­toa, joka on jo elet­ty ei­kä sitä sel­lai­se­naan vält­tä­mät­tä edes ha­lu­ai­si ta­kai­sin, mut­ta jos­sa on iha­naa vii­väh­tää het­ki. Yh­den il­lan su­loi­nen mu­siik­ki­muis­to men­nee­seen.

Uu­det su­ku­pol­vet tuo­vat mu­ka­naan uu­sia, eri­lai­sia nuo­ruus­ko­ke­muk­sia. Vie­lä vii­pyi­lem­me ta­ka­vuo­si­kym­me­nis­sä, jos­kin py­rim­me ole­maan jä­mäh­tä­mät­tä. Koh­de­ryh­mäm­me on alus­ta as­ti ol­lut yli 55-vuo­ti­ais­sa. Kun aja­tel­laan laa­jas­sa skaa­las­sa, kym­me­nen vuot­ta sit­ten koh­de­ryh­mäm­me nuo­rim­mat oli­vat syn­ty­neet ta­san 1960. Nyt he ovat­kin vuon­na 1970 syn­ty­neet, jo­ten myös nuo­ruus­vuo­sien mu­siik­ki muut­tuu. Em­me ri­pus­tau­du tiuk­kaan raa­miin, sil­lä yh­des­sä­o­lo, su­ves­ta naut­ti­mi­nen ja iloi­set hi­pat kes­kel­lä viik­koa ovat pal­jon tär­ke­äm­pää. Kir­vat­sin Jy­tää on teh­ty ja teh­dään tu­le­vai­suu­des­sa­kin kai­kil­le en­ti­sil­le nuo­ril­le ja muil­le nos­tal­gi­an­näl­käi­sil­le. Mil­lai­sek­si se tu­le­vai­suu­des­sa muut­tuu, sitä em­me voi tie­tää. Toi­vom­me saa­vam­me tuot­taa teil­le mu­ka­via fes­ta­ri­muis­to­ja myös tu­le­vil­le vuo­sil­le. On­nea 10-vuo­ti­as Kir­vat­sin Jytä!

Nim­ma­rei­ta ohi ma­na­ge­rin, yl­lä­tys­pe­ruu­tus toi suu­ren yh­teis­lau­luil­lan

Bo­ney M:stä pu­hee­nol­len. Sii­nä­pä sitä oli­kin Suo­meen tuo­mis­ta, sil­lä hei­dät buu­kat­tiin vuo­den 2020 Jy­tään. Sit­ten tuli ko­ro­na ja kaik­ki pe­rut­tiin. Asi­aan pa­lat­tiin vuo­den 2022 ta­pah­tu­maa ra­ken­net­ta­es­sa. Niin isoa täh­teä Jy­tään ei ole kos­kaan tul­lut­kaan kuin Bo­ney M. Po­ru­kan mu­ka­na kul­ki tiuk­ka ma­na­ge­ri, joka to­del­la vai­kut­ti ar­von­sa tun­te­val­ta. Jäl­ki­kä­teen sel­vi­si, et­tä eräs nim­ma­rin met­säs­tä­jä oli kui­ten­kin pääs­syt tiu­kan seu­lan läpi en­sin saa­tu­aan sel­vil­le ho­tel­lin, jos­sa ar­tis­ti yö­pyi. Ta­paus nau­rat­ti jäl­keen­päin, kun en­si­hi­ki oli las­ke­nut. Bo­ney M:ään liit­tyi myös toi­nen met­ka piir­re. Juon­ta­es­sa­ni hei­tä la­val­le, äl­lis­tyin la­van edes­sä par­vei­le­vis­ta nuo­ris­ta. Mis­tä he edes tie­tä­vät yh­ty­ees­tä?! Jäl­ki­kä­teen se­kin sel­vi­si: Dad­dy Cool oli tren­dan­nut Tik­to­kis­sa ai­em­min sa­ma­na vuon­na.

Tuo­hon sa­mai­seen Jy­tään liit­tyy toi­nen­kin ta­paus. Olim­me vih­doin kiin­nit­tä­neet Mark­ku Aron esiin­ty­mään. Päi­vää kah­ta en­nen Jy­tä­kes­ki­viik­koa saim­me kui­ten­kin oh­jel­ma­toi­mis­tol­ta pu­he­lun esiin­ty­mi­sen pe­ruun­tu­mi­ses­ta. Het­ki raa­vit­tiin päi­täm­me ja otim­me muu­ta­man pu­he­lun. Sit­ten vä­läh­ti! Soi­te­taan Tero Vaa­ral­le. Ja niin hän saa­pui pi­ka­ko­men­nuk­sel­la Po­riin. Ar­tis­ti ja ki­ta­ra, ei sii­nä muu­ta tar­vit­tu. Mo­nel­le ko­koon­pa­nol­le Lok­ki-lava sym­paat­ti­suu­des­saan on to­del­la­kin pie­ni, mut­ta yh­del­le se on kyl­lä mel­ko suu­ri. Mitä teki Tero Vaa­ra? Hän veti täy­den se­tin hit­ti toi­sen­sa pe­rään ja koko fes­ti­vaa­li­a­lue lau­loi mu­ka­na. Mikä pe­las­tus, mikä ka­ris­ma!