Vuosikymmen Kirvatsin Jytää – Jytäkoordinaattori Elina Wallin muistelee Kirvatsin Jytän vaiheita juhlavuoden kunniaksi
Elina Wallin
Kun Porispere-festivaalia juhlittiin neljättä kertaa, syntyi festarimoguli Harri Vilkunalle idea.
– Jos Porisperen ajan lapset ovat hoidossa isovanhemmillaan ja sunnuntain perhepäivään mennään lasten ehdoilla, milloin isovanhemmat pääsevät jortsuihin?
Tästä ajatuksesta syntyi Porisperea edeltävä ilottelukeskiviikko Kirvatsin Jytä. Vuoden 2014 loppukesällä Vilkuna nappasi hihasta synnynnäistä vintageihmistä, minua, keskellä kävelykatua.
– Tuu Ellu poikkee Kinos, mul o yks idis!
Sain nopeasti juonesta kiinni. Tuohon aikaan ei ollut suurille ikäluokille juurikaan musiikkitapahtumia. Yksittäisiä konsertteja ja keikkoja kyllä, mutta omaa festivaalia Joensuun Ilovaarirockia lukuun ottamatta ei juuri löytynyt. Alkuideana oli miettiä ’60- ja ’70-lukujen suosittuja artisteja, bändejä, ilmiöitä ja tyylejä. Pohdintaan saimme mukaan mainosmies Altti Papinsaaren, joka auttoi konseptin ja ilmeen suunnittelussa. Alkuun nimenä pyöri jonkinlaiset Iltamat. Toisena vaihtoehtona oli Jytä. Kirjurin Jytä taisi olla nimen ensimmäinen muoto. Aivopoimuja rapsuteltuamme päädyimme ytimekkääseen Kirvatsin Jytään. Vaikka musiikki ei tarjoile aina jytää, sana vie entisten nuorten vuosikymmeniin.
Vuosien varrella kokoonpanoja Jytässä on ollut yhteensä tämä vuosi mukaan luettuna 50. Suurin osa suomalaisista takavuosikymmenien tähdistä ovat esiintyneet iloisessa keskiviikkoillassa. Myös aikansa kirkkaita staroja ulkomailta on tuotu Kirjurinluotoon Baccarasta Sladeen ja tämän vuoden Suzie Quatroon. Koko esiintyjähistoria löytyy Jytän nettisivuilta.
Jytä-illan vuonna 2016 huipensi K-50 disco feat. Baccara. Kuva: Hannu Ikonen
Nostalgia, menneisyys, retroilu, muistelu ja haikeus. Siinä Kirvatsin Jytään usein liitettyjä asioita. Monelle eletyn elämän muistelu nostaa kyyneleet silmäkulmaan. Takana päin on aika, joka ei koskaan palaa. Se tuntuu katkeransuloiselta ja kuitenkin siinä on jotain perisuomalaista melankoliaa, ihanaa haikeutta. Niin me festivaaliorganisaatiossa olemme myös halunneet ajatella. Se on Kirvatsin Jytän syvin olemus: ylläpitää jotain sellaista muistoa, joka on jo eletty eikä sitä sellaisenaan välttämättä edes haluaisi takaisin, mutta jossa on ihanaa viivähtää hetki. Yhden illan suloinen musiikkimuisto menneeseen.
Uudet sukupolvet tuovat mukanaan uusia, erilaisia nuoruuskokemuksia. Vielä viipyilemme takavuosikymmenissä, joskin pyrimme olemaan jämähtämättä. Kohderyhmämme on alusta asti ollut yli 55-vuotiaissa. Kun ajatellaan laajassa skaalassa, kymmenen vuotta sitten kohderyhmämme nuorimmat olivat syntyneet tasan 1960. Nyt he ovatkin vuonna 1970 syntyneet, joten myös nuoruusvuosien musiikki muuttuu. Emme ripustaudu tiukkaan raamiin, sillä yhdessäolo, suvesta nauttiminen ja iloiset hipat keskellä viikkoa ovat paljon tärkeämpää. Kirvatsin Jytää on tehty ja tehdään tulevaisuudessakin kaikille entisille nuorille ja muille nostalgiannälkäisille. Millaiseksi se tulevaisuudessa muuttuu, sitä emme voi tietää. Toivomme saavamme tuottaa teille mukavia festarimuistoja myös tuleville vuosille. Onnea 10-vuotias Kirvatsin Jytä!
Nimmareita ohi managerin, yllätysperuutus toi suuren yhteislauluillan
Boney M:stä puheenollen. Siinäpä sitä olikin Suomeen tuomista, sillä heidät buukattiin vuoden 2020 Jytään. Sitten tuli korona ja kaikki peruttiin. Asiaan palattiin vuoden 2022 tapahtumaa rakennettaessa. Niin isoa tähteä Jytään ei ole koskaan tullutkaan kuin Boney M. Porukan mukana kulki tiukka manageri, joka todella vaikutti arvonsa tuntevalta. Jälkikäteen selvisi, että eräs nimmarin metsästäjä oli kuitenkin päässyt tiukan seulan läpi ensin saatuaan selville hotellin, jossa artisti yöpyi. Tapaus nauratti jälkeenpäin, kun ensihiki oli laskenut. Boney M:ään liittyi myös toinen metka piirre. Juontaessani heitä lavalle, ällistyin lavan edessä parveilevista nuorista. Mistä he edes tietävät yhtyeestä?! Jälkikäteen sekin selvisi: Daddy Cool oli trendannut Tiktokissa aiemmin samana vuonna.
Tuohon samaiseen Jytään liittyy toinenkin tapaus. Olimme vihdoin kiinnittäneet Markku Aron esiintymään. Päivää kahta ennen Jytäkeskiviikkoa saimme kuitenkin ohjelmatoimistolta puhelun esiintymisen peruuntumisesta. Hetki raavittiin päitämme ja otimme muutaman puhelun. Sitten välähti! Soitetaan Tero Vaaralle. Ja niin hän saapui pikakomennuksella Poriin. Artisti ja kitara, ei siinä muuta tarvittu. Monelle kokoonpanolle Lokki-lava sympaattisuudessaan on todellakin pieni, mutta yhdelle se on kyllä melko suuri. Mitä teki Tero Vaara? Hän veti täyden setin hitti toisensa perään ja koko festivaalialue lauloi mukana. Mikä pelastus, mikä karisma!