Maa­rit Kaut­to

Kym­me­net tu­han­net suo­ma­lai­set et­si­vät iloa ja va­loa maa­il­man synk­kyy­teen maa­laa­mal­la ki­viä ja pii­lot­ta­mal­la nii­tä jul­ki­sil­le pai­koil­le tois­ten löy­det­tä­vik­si. Ki­vi­maa­lauk­sia esi­tel­lään Fa­ce­boo­kin FinS­to­nes-ryh­mäs­sä ja myös ki­vien löy­tä­jät jul­kai­se­vat ku­via löy­döis­tään.

Maa­lat­tu­jen ki­vien ta­ka­na lu­kee yleen­sä: ”Ota tai pii­lo­ta. Il­moi­ta löy­dös­tä, FinS­to­nes”. Löy­tä­män­sä ki­ven voi siis pi­tää it­sel­lään tai ot­taa mu­kaan­sa ja pii­lot­taa uu­del­leen. FinS­to­nes-ryh­mäs­sä Sa­ta­kun­ta näyt­täy­tyy nyt eri­tyi­sen ak­tii­vi­se­na: hy­vän mie­len ki­viä löy­tyy pal­jon muun mu­as­sa Män­ty­luo­don Kal­los­ta ja Re­po­saa­ren Ta­ka­ran­nal­ta. Ki­viä ovat löy­tä­neet myös muu­al­ta Suo­mes­ta tai ul­ko­mail­ta tul­leet mat­kai­li­jat, jot­ka ovat ot­ta­neet ne mu­kaan­sa ja pii­lot­ta­neet sit­ten omil­le ko­ti­kon­nuil­leen. Näin Ta­ka­ran­nal­ta löy­ty­nyt kivi on voi­nut pää­tyä vaik­ka­pa Es­pan­jaan.

Ul­vi­la­lai­nen Kat­ja Mak­ko­nen hu­rah­ti ki­vien maa­lauk­seen ja pii­lo­tuk­seen vii­me hei­nä­kuus­sa.

– Löy­sin yh­den ki­ven Kal­los­ta. Olin tosi iloi­nen löy­dös­tä­ni ja otin sen mu­kaa­ni. Ta­paus oli ai­ka ou­to, sil­lä juu­ri edel­li­se­nä päi­vä­nä olin ihan sat­tu­mal­ta ek­sy­nyt FinS­to­nes-ryh­män si­vuil­le Fa­ce­boo­kis­sa ja ihail­lut mui­den maa­laa­mia ki­viä. Oman löy­tö­ni jäl­keen pää­tin, et­tä tätä mi­nä­kin ha­lu­an ko­keil­la. Nyt olen maa­lan­nut ja pii­lot­ta­nut jo lä­hem­mäs sata ki­veä, Kat­ja hy­myi­lee.

Ki­vien maa­laa­mi­seen jää hel­pos­ti kouk­kuun. Se on sitä pait­si haus­ka har­ras­tus ja so­pii myös koko per­heen yh­tei­sek­si te­ke­mi­sek­si. Kaik­kia maa­laa­mi­aan ki­viä ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se pii­lot­taa, vaan niis­tä saa myös hie­no­ja ko­ris­tei­ta vaik­ka­pa omaan puu­tar­haan. Lap­set vaa­li­vat löy­tä­mi­ään ki­viä kal­leimp­na aar­tei­naan ja mo­net ai­kui­set­kin ot­ta­vat hie­nos­ti maa­la­tun ki­ven ko­ris­teek­si omaan ko­tiin­sa.

Taiteellinen Katja suunnittelee myös neulemalleja. Kuvassa hänellä on yllään yksi suunnittelemistaan ja kutomistaan neuleista, jonka malli löytyy myös uudesta Pohjoiset neuleet -lehdestä. Niin neuleissa kuin kivissäkin Katja suosii kirkkaita, iloisia värejä.

Kat­jan liit­ty­es­sä hei­nä­kuus­sa FinS­to­nes-ryh­mään jä­se­niä oli 13 000, nyt hei­tä on jo noin 34 700. Kat­jan mie­les­tä mikä ta­han­sa har­ras­tus tai asia, joka tuo iloa näi­hin synk­kiin ai­koi­hin, on erit­täin ter­ve­tul­lut.

– Ki­vien mat­kaa on haus­ka seu­ra­ta so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Osa il­moit­taa löy­dös­tään FinS­to­nes-ryh­mäs­sä, mut­ta ei­vät suin­kaan kaik­ki. Mi­nä­kään en tie­dä lä­hes­kään kaik­kien maa­laa­mie­ni ki­vien koh­ta­loa, mut­ta se ei mie­les­tä­ni ole tär­kein asia. Tär­kein­tä on, et­tä joku saa ki­ven löy­tä­es­sään pi­ris­tys­tä päi­vään­sä.

FinS­to­nes-ryh­mäs­sä eräs mies ker­toi, et­tä ki­vet oli­vat tuo­neet iloa, toi­voa sekä rak­kaut­ta yk­si­näi­seen ar­keen. Kat­ja­kin on saa­nut konk­reet­ti­ses­ti ko­kea, kuin­ka hä­nen maa­laa­man­sa kivi on va­lais­sut jon­kun lä­him­mäi­sen päi­vän.

– Mi­nul­la oli kivi, jo­hon olin maa­lan­nut orans­sin taus­tan. Mie­tin pit­kään, min­kä ku­van sii­hen taus­taan maa­lai­sin ja pää­dyin sit­ten te­ke­mään mus­tan he­vos­si­lu­e­tin. He­vo­nen näyt­ti kul­ke­van hiu­kan etu­ke­nos­sa, jo­ten kir­joi­tin vie­lä ki­veen teks­tin ”Us­kal­la kul­kea vas­ta­tuu­leen”.

– Vein ki­ven kaup­pa­kes­kus Ic­con Ci­ty­mar­ke­tin ros­kik­sen vie­reen ja seu­raa­va­na aa­mu­na joku äi­ti ker­toi FinS­to­nes-ryh­mäs­sä, et­tä hä­nen tyt­tä­ren­sä oli löy­tä­nyt sen Ic­con nais­ten ves­sas­ta. Eli joku oli ki­ven sin­ne siir­tä­nyt.

– Äi­din mu­kaan he oli­vat juu­ri tul­leet tyt­tä­ren kans­sa lää­kä­ris­tä ja kes­kus­tel­leet siel­lä mah­dol­li­ses­ta rat­sas­tus­te­ra­pi­an aloit­ta­mi­ses­ta. Äi­ti ker­toi, et­tä maa­laa­ma­ni he­vos­ki­ven löy­tä­mi­nen oli tuo­nut tyt­tä­rel­le suur­ta iloa ja äi­dil­le kyy­ne­leet sil­miin. Mo­nes­ti tun­tuu, et­tä joku löy­tää juu­ri sen tie­tyn ki­ven, kos­ka niin on tar­koi­tet­tu, Kat­ja miet­tii.

Ki­vien maa­laa­mi­seen käy­te­tään ak­ryy­li­vä­re­jä, nii­tä on saa­ta­va­na sekä tuu­beis­sa et­tä tus­sei­na. Ki­vet kan­nat­taa myös la­ka­ta sään kes­tä­väl­lä la­kal­la, jot­ta vä­rit kes­tä­vät. FinS­to­nes-ryh­mäs­tä saa ki­ven­maa­laus­vink­ke­jä ja siel­lä myös opas­te­taan, min­ne ki­viä voi pii­lot­taa.

Ki­vien maa­laa­mi­ses­sa vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na.

– Hie­noa täs­sä on myös se, et­tä ki­vil­lä voi tuo­da esiin sa­no­maa jos­tain tär­ke­äs­tä asi­as­ta. Maa­la­sin esi­mer­kik­si raa­kun nä­köi­sen ki­ven ja kir­joi­tin sii­hen ”Pe­las­ta mei­dät!” ja me­ri­ai­hei­sen ki­ven, jos­sa luki ”Pidä huol­ta me­res­tä”, Kat­ja ker­too.