Juu­so Lind­berg / STT

Uu­dis­su­ku­ni­miä eli su­ku­ni­miä, joi­ta ei muil­ta elos­sa ole­vil­ta ih­mi­sil­tä löy­dy, ote­taan käyt­töön vuo­si vuo­del­ta yhä enem­män. Tämä nä­kyy myös oi­keus­mi­nis­te­ri­ön ni­mi­lau­ta­kun­nan saa­mien lau­sun­to­pyyn­tö­jen mää­ris­sä.

Oi­keus­mi­nis­te­ri­ön ni­mi­lau­ta­kun­ta ker­too verk­ko­si­vuil­laan vas­taa­not­ta­neen­sa vii­me vuon­na Digi- ja vä­es­tö­tie­to­vi­ras­tol­ta (DVV) lä­hes 1 300 lau­sun­to­pyyn­töä, jot­ka kos­ki­vat ni­men­muu­tos­ta. Lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, oi­keus­tie­teen toh­to­ri Ur­po Kan­gas sa­noo STT:lle enem­mis­tön pyyn­nöis­tä kos­ke­van su­ku­ni­miä.

Lau­ta­kun­ta ei pää­tä eh­do­tet­tu­jen uu­dis­ni­mien hy­väk­sy­mi­ses­tä, vaan se on DVV:n teh­tä­vä. Vi­ras­to rat­kai­see asi­an lau­sun­non ja ha­ke­muk­sen pe­rus­teel­la.

Ih­mi­sil­lä on huo­no ni­mi­ma­ku, ar­vi­oi Kan­gas. Hän ei osaa kui­ten­kaan ni­me­tä esi­merk­ke­jä mie­leen­pai­nu­vis­ta uu­dis­su­ku­ni­mis­tä, jois­ta on pyy­det­ty lau­sun­toa lau­ta­kun­nal­ta. Nii­tä on yk­sin­ker­tai­ses­ti lii­kaa.

– Eh­do­te­tut ni­met muo­dos­ta­vat val­ta­van mas­san. Jou­kos­sa on pal­jon hy­viä eh­do­tuk­sia, mut­ta hy­vin mo­net ni­met ja nii­den pe­rus­te­lut ovat huo­non maun lei­maa­mia, hän to­te­aa STT:lle.

DVV:n verk­ko­si­vuil­la voi tar­kas­tel­la täl­lä het­kel­lä hy­väk­syn­tää odot­ta­via uu­dis­su­ku­ni­miä. Hil­jat­tain lis­tal­la ovat ol­leet esi­mer­kik­si Unel­ma, Met­sän­ke­vät ja No­van­kor­pi.

Use­an vuo­si­kym­me­nen ni­mi­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut Kan­gas on huo­man­nut lau­sun­to­pyyn­tö­jen mää­rän kas­va­neen. Hän us­koo, et­tä mää­rä on tänä vuon­na sa­mois­sa lu­ke­mis­sa kuin vii­me vuon­na. Mo­tii­via kas­va­neil­le mää­ril­le Kan­gas ei osaa sa­noa, kos­ka ni­men­vaih­dos­ta ei tar­vit­se eri­tyi­sem­min pe­rus­tel­la.

Syy­nä saat­tai­si ol­la esi­mer­kik­si Suo­men kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen. Kan­gas ar­vi­oi, et­tä maa­han­muut­ta­jien osuus ni­men­sä vaih­ta­vien jou­kos­sa ko­ros­tuu.

– Mo­net ni­men­sä muut­ta­vat tu­le­vat mais­ta, jois­sa ei ole la­ti­na­lai­nen kir­jai­mis­to käy­tös­sä. Hei­dät kir­ja­taan vä­es­tö­tie­to­jär­jes­tel­mään mat­kus­tu­sa­si­a­kir­jo­jen mu­kai­ses­sa muo­dos­sa, ja Suo­mes­sa he ha­lu­a­vat muut­taa ni­men­sä hel­pom­min lau­sut­ta­vaan muo­toon.

Lu­et­te­los­ta löy­tyy­kin run­saas­ti vie­ras­pe­räi­siä ni­miä, ku­ten Shim­we, Osj­ki­na ja Hi­joort. Kan­ta­vä­es­tön kes­kuu­des­sa ko­ros­tuu sen si­jaan halu vaih­taa su­ku­ni­mi ko­ko­naan.

Eh­do­te­tun ni­men tu­lee lä­päis­tä var­sin tiu­kat lais­sa mää­ri­tel­lyt kri­tee­rit.

– Ni­men pi­tää pe­rus­tua va­kiin­tu­nee­seen ko­ti­mai­seen käy­tän­töön. Sel­lais­ta eh­do­tus­ta, joka joko viit­taa ve­ri­te­koon, on ra­sis­ti­nen tai lei­maa käyt­tä­jän­sä jol­lain ta­val­la, ei hy­väk­sy­tä. Myös lap­sen etua pun­ni­taan, kos­ka lap­si saa ai­na van­hem­pan­sa su­ku­ni­men, Kan­gas ker­too.

Myös sel­ke­äs­ti etu­ni­men kal­tai­set tai su­ku­ni­mek­si il­mei­sen so­vel­tu­mat­to­mak­si mää­ri­tel­lyt sa­nat tor­pa­taan ha­ke­musp­ro­ses­sis­sa. Kan­gas an­taa jäl­kim­mäi­ses­tä esi­mer­kik­si sa­nan pol­ku­pyö­rä. Suo­mes­sa on kui­ten­kin sekä ob­jek­tei­hin et­tä etu­ni­miin viit­taa­via su­ku­ni­miä, ku­ten Ky­pä­rä ja Juu­so.

Vi­ras­tos­sa eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja­na työs­ken­te­le­vä Tom­mi Hei­no­nen kom­men­toi STT:lle, et­tei DVV yl­lä­pi­dä ti­las­to­ja sii­tä, mi­ten mo­net eh­do­tuk­set me­ne­vät läpi.

– Meil­lä ei ole oi­ke­as­taan int­res­siä sel­vit­tää sitä. Hyl­käys joh­tuu käy­tän­nös­sä ai­na sii­tä, et­tä ni­mieh­do­tus on jol­lain ta­val­la lain­vas­tai­nen, Hei­no­nen ker­too.

Ny­ky­käy­tän­nön vas­tai­sen ni­men voi sil­ti saa­da käyt­töön­sä, jos ha­ki­jal­la on sii­hen eri­tyi­nen pe­rus­te.

– Su­ku­ni­men voi saa­da, jos ha­ki­ja voi osoit­taa sen kuu­lu­neen esi­van­hem­mal­leen kor­kein­taan vii­den su­ku­pol­ven pääs­sä. Myös esi­mer­kik­si us­kon­nol­li­set syyt ovat pä­te­viä, ja jos vaik­ka­pa Jääs­ki­nen ja Kar­hu­nen ha­lu­a­vat nai­mi­siin men­nes­sään yh­tei­sek­si su­ku­ni­mek­seen Jää­kar­hun, he saa­vat sen, Kan­gas ker­too.

Hei­no­nen ker­too, et­tä su­ku­ni­me­ään voi ai­kui­nen ih­mi­nen vaih­taa niin mon­ta ker­taa kuin vain ha­lu­aa.

– Kah­ta pääl­lek­käis­tä ha­ke­mus­ta ei voi ol­la sa­maan ai­kaan. Kä­sit­te­lyp­ro­ses­si ot­taa oman ai­kan­sa, mut­ta kun se on men­nyt läpi ja uu­si nimi on hy­väk­syt­ty, mi­kään ei es­tä vaih­ta­mas­ta ni­me­ään heti uu­del­leen, hän kom­men­toi.

Kan­gas pi­tää mie­len­kiin­toi­se­na ky­sy­mys­tä sii­tä, mil­loin voi­mas­sa ole­vaa la­kia pi­tää päi­vit­tää. Suo­men ni­mi­la­kia on päi­vi­tet­ty vii­mek­si vuon­na 2019, jota en­nen sää­det­ty laki oli voi­mas­sa vuo­des­ta 1985. En­sim­mäi­nen laki sää­det­tiin vuon­na 1920.