Pau­lii­na Vil­pak­ka

31. jou­lu­kuu­ta – 6. tam­mi­kuu­ta Po­ris­sa vie­te­tään vii­det­tä ker­taa Va­lon Pori -ta­pah­tu­maa, jon­ka jär­jes­tä­vät Po­ri­kort­te­lit ja Ää­ni­ra­sia Ta­pah­tu­man­te­ki­jä Oy. Raa­ti­huo­neen­puis­ton ja Raa­ti­huo­neen li­säk­si va­lais­taan kaup­pa­to­ri, Ee­tu­nau­kio ja Kes­ki-Po­rin kirk­ko. Kaup­pa­to­ril­le saa­daan tänä vuon­na lap­sia ilah­dut­ta­maan ka­ru­sel­li ja va­loil­la loih­di­taan vie­lä li­sää haus­kuut­ta pik­ku­vä­el­le.

Joku jos­kus ih­met­te­li, mik­si Raa­ti­huo­neen puis­tos­sa kä­ve­li mies kä­det tas­kus­sa kol­me vart­tia. Se oli va­lo­tek­nik­ko Hut­tu­nen, joka yrit­ti näh­dä puis­ton va­lais­tus­ta sie­lun­sa sil­min. Usein hän aloit­taa va­lais­tuk­sen suun­nit­te­lun käy­tän­nön kaut­ta miet­tien, mikä yli­pää­tään on mah­dol­lis­ta to­teut­taa. Tiet­ty­jen ra­ken­nus­ten, ku­ten kir­kon suh­teen pi­tää myös aja­tel­la ark­ki­teh­tuu­ri­sia ar­vo­ja pää­tel­läk­seen mil­lai­nen va­lais­tus koh­tee­seen so­pii. Ide­oi­ta Hut­tu­nen ke­hit­te­lee ym­pä­ri vuo­den, ja omas­sa au­to­tal­lis­sa tu­lee ko­keil­tua mo­nen­lai­sia pa­tent­ti­rat­kai­su­ja.

Kun Hut­tu­sel­le ker­rot­tiin, et­tä tänä vuon­na Va­lon Pori -ta­pah­tu­ma al­kai­si vas­ta uu­den­vuo­den aat­to­na, hän il­moit­ti päät­tä­väi­ses­ti va­lai­se­van­sa Raa­ti­huo­neen­puis­ton sil­ti jo Tuo­maan mark­ki­nois­ta läh­tien. Se on hä­nen jou­lu­lah­jan­sa po­ri­lai­sil­le.

– Vii­me vuo­sien Va­lon Pori -ta­pah­tu­mis­sa on jää­nyt kor­viin ih­mis­ten pa­lau­te, et­tä ”on­pas tääl­lä kiva käy­dä kä­ve­le­mäs­sä”. Raa­ti­huo­neen­puis­to on muu­toin ai­ka pi­meä puis­to. Ha­lu­sin, et­tä var­sin­kin jou­lun py­hi­nä se on ki­van nä­köi­nen, ja et­tä kes­kus­tas­sa on joku paik­ka, jon­ne läh­teä ja­loit­te­le­maan. Mie­lel­lä­ni sen teen, jos sii­tä on iloa ih­mi­sil­le.

Huttunen nauttii vaihtelevista projekteista, joiden parissa valoteknikko pääsee laittamaan luovuutensa peliin.

Hut­tu­sen tie ta­pah­tu­ma­tek­nii­kan pa­riin al­koi nuo­ruu­den bän­di­har­ras­tuk­ses­ta. Nuor­ta rum­pa­lia al­koi­vat en­sin kiin­nos­taa kai­ut­ti­met ja sit­ten va­lot. En­sim­mäi­set va­lo­kei­kat hän teki 2000-lu­vun al­ku­vuo­si­na ka­ve­rei­den bän­deil­le. Ka­lus­to oli omal­la ra­hal­la os­tet­tua tai ka­ve­reil­ta lai­nat­tua: ruos­tei­sia sa­vu­ko­nei­ta ja ha­lo­gee­ni­lamp­pu­ja.

– Kun le­di­tek­niik­ka tuli, se oli suur­ta ja mul­lis­ta­vaa. Kun yh­des­tä lam­pus­ta sai kaik­ki vä­rit, ol­tiin ihan et­tä nyt on hie­not veh­keet! Se oli ihan Ame­riik­kaa.

Li­sää op­pia ta­pah­tu­ma­tek­nii­kan pa­ris­sa tar­jo­si­vat vuo­det Ra­kas­ta­jat Te­at­te­ris­sa ja sen jäl­keen Po­rin Te­at­te­ris­sa. Myö­hem­min Hut­tus­ta ky­syt­tiin töi­hin Ää­ni­ra­si­al­le. Syys­kuus­ta läh­tien hän on työs­ken­nel­lyt yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja­na. Hut­tu­nen naut­tii vaih­te­le­vis­ta pro­jek­teis­ta, joi­den pa­ris­sa va­lo­tek­nik­ko pää­see lait­ta­maan luo­vuu­ten­sa pe­liin. Esi­mer­kik­si vii­me ke­sä­nä Ää­ni­ra­sia sai vas­tuul­leen Pori Jaz­zien koko alu­e­va­lais­tuk­sen. Pro­jek­ti tar­koit­ti ko­ko­luo­kas­saan sitä, et­tä va­lo­köyt­tä pie­ni­ne heh­ku­lamp­pui­neen tuli jaz­z­puis­toon jopa nel­jän ki­lo­met­rin ver­ran.

– Alu­e­va­lais­tus on lä­hel­lä omaa sy­dän­tä, kos­ka sii­hen si­säl­tyy pal­jon on­gel­man­rat­kai­sua. Tyh­jä as­falt­ti­kent­tä ei ole kau­he­an nä­tin nä­köi­nen, mut­ta kun sin­ne pis­te­tään trus­si­tolp­pia pys­tyyn, teh­dään kei­no­te­koi­sia ka­tu­va­lo­ja ja ko­ris­tel­laan paik­ko­ja, mil­jöös­tä tu­lee hie­no.

Ny­ky­ään tie­to­ko­ne­ai­ka­na pal­jon saa­daan ai­kai­sek­si myös au­to­maa­ti­on avul­la, niin sa­no­tus­ti na­pis­ta pai­na­mal­la. Hut­tu­sen mu­kaan se on hel­pot­ta­nut suur­ten to­teu­tuk­sien te­ke­mis­tä, mut­ta ei pois­ta suun­nit­te­lun ja vi­si­on mer­ki­tys­tä.

– Va­lo­tai­de on eri­no­mai­nen il­mai­sun kei­no, kun­han se teh­dään suun­ni­tel­mal­li­ses­ti ja jon­kin­lai­sel­la nä­ke­myk­sel­lä, ei­kä vain rois­ki­ta joi­tain lamp­pu­ja min­ne sat­tuu.

Hän jat­kaa, et­tä am­mat­ti­mai­ses­sa te­ke­mi­ses­sä on ky­sy­mys ny­ans­sie­rois­ta.

– On kyse ko­ko­nai­suu­den hah­mot­ta­mi­ses­ta niin, et­tä va­lais­tus pal­ve­lee par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la kaik­kea jo­hon se vai­kut­taa. Jos esi­mer­kik­si ta­pah­tu­mas­sa on ruo­kaa tar­jol­la, mut­ta va­lais­tus on si­ner­tä­vä, liha näyt­tää raa’al­ta. Tai jos hää­muo­ti­näy­tök­ses­sä valo on kel­ler­tä­vä, val­koi­siin pu­kui­hin tu­lee el­taan­tu­nut sävy. Am­mat­ti­lai­nen kiin­nit­tää huo­mi­o­ta myös pie­niin yk­si­tyis­koh­tiin ja huo­mi­oi ym­pä­ris­tös­sään ole­vat asi­at.