Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Jaa et flikaflatikka ja pojakloppi… toukokuu 4. 2025
No näi stää mennää, vappu o klaarattu ja Äiteipäivää varrotaa. Kaike lisäks eile ehtoosti saatii sentää Suamemestari jääkiakkooki selvil, ko jatkoajjaal Kalpa löi Saipa. Sillai hyvä ettei Ässäikä tartte hävet, ko Suame parhaal hävis ja hiukka vaa, sanosi. Toho päällikriivauksee täkäläisittäi klaaraus o se, et must oli tosi kiva lukkee Hammarperi Ville juttuu tämä päivä puhheest ja siit, et kyl ränttäis pittää kii erellee noist kansaomasist sanonnoist. Ole nii sammaa miält ja harmissani kiäle köyhtymisest ja paikalliste sanontoi hukkaamisest. Enkä yhtää tykkää määkä siit, et englantii lykätää joka vällii. Ville otti esimerkkii iha H-puukstaavi paikkeilt olleit sanoi ja o iha pakko sannoo, et aika outoi ne meikäläisellekki oli, vaik olenki itteki miälelläs vanhoi sanoi pruukannu käyttää ainko semmone o funteeraukses kohral osunu kriivates. Pari sannaa siin oli sillai paremmi tuttui, ko esim. humpata, joka meil tääl meinaa kyl yhre sorti hauskaa paritanssii, mut kansaomasesti kuulemma turhapäiväst liikuskelemist. No ei iha sama, ko nyte tanssi o kovastikki hyäryllist ja suasiteltavvaa eikä sunka turhapäiväst.
Toine aikanas paljoki käytetty sana täälläki oli hytyri. Meil tääl soo ny paskeri ilma muut, mut kansaomasesti hattu kylläki, niät aika liki sentää meni. Hytyrist oli siin Villel selityksen: ”Kusta Lalli lakin saanut, mies paha hyvän hytyrän, piispan hiipan hirtehinen.” Hianosti sanottu. Hattu muute meil tääl o skrolla. Mul o hytyrist montaki hauskaa muistoo ja iha ekaks se toi murrepiirii aikanas enttine jo vuasii sit eresmenny kirjastohoitaja Saara Heino. Melkei ain Saaral oli hytyri pääs ko piirii tuli eikä oikee tiänny juurka et ottasko se pois vai antasko ol pääs, niät siit piisas juttuu harva se kertta. Sit mul oli semmone kans jo eremenny kampraati Aallo Helli, joka oli ja hytyreitte vakikäyttäjä. Silloko Helli muutti kaupunkii oli hän pakannu hotteisiis pitkälti toiskymment hytyrii. No muuto erellisen ehtoon mää häne hoivaajanas kloosusi ettei hän tartte kaupunkis semmost määrää niit, et ny osa keräyksee. Aamusti sit pari niist sai luva poistaa. Et sillai! Sit talloo tyhjentäis mää löysi semmosest köökikomerost taas vajjaa pualmetrise pino hytyreit. Mää tiätty oli ällikäl lyäty, ko luuli se hytyripohrinna jo käyry. Ne oliki sit kaikki ”mee äitilt jääneit.” Niimpä, et se hytyrist.
Aamusest lumest hualimat toukokuut mennää, kimalaiset pakkaa iha sisällekki. Västäräkki riukuhäntä o jo tääl ja kirjosiappoki tuli eile aamusti. Kurjet lentää ylitte ja suuret hanhilaumat. Kaikki vihertää ja osa puist jo kukkiiki punasenas. Vesi jojes o kovi matalal erellee. Ja loppuu tähä viä noit mee suuhu passaavii kansaomasuuksii, havvetappi, säynääkloppi ja lahnalisu ny täs tuli miälee, ko nii hyvvää kallaa syäty jo pariki päivää paikallise urheilukalastaja tuaman, kiitos! Äitei onnitellaa ens pyhän…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos