Tiia Jo­ki­sa­lo

Vaik­ka Suo­mi pie­ni maa on­kin, oh­jaa­ja ja näyt­te­li­jä Mii­ka Mu­ra­nen ko­kee, et­tä jo­kai­ses­sa kau­pun­gis­sa on oman­lai­sen­sa ylei­sö. Ja po­ri­lai­sy­lei­söl­lä on hä­nen sy­dä­mes­sään eri­tyi­nen tila. Ai­em­mil­la Pori-ko­men­nuk­sil­laan Mu­ra­nen on huo­man­nut sa­ta­kun­ta­lai­sel­la luon­teel­la ole­van tart­tu­ma­pin­taa hä­nen huu­mo­rin­sa kans­sa.

– Po­ri­lai­set ym­mär­tä­vät mi­nun ta­pa­ni teh­dä huu­mo­ria! Sä­häk­kää, no­pe­aa, sar­kas­tis­ta, pik­kai­sen jopa il­ke­ää, Mu­ra­nen nau­rah­taa.

Mu­ra­sen kä­si­a­laa ovat ol­leet lä­hi­vuo­si­na Kir­ju­rin­luo­don ke­sä­te­at­te­ris­sa näh­dyt Täy­del­li­set häät, Pok­ka pi­tää, Vai­mo­ni on tois­ta maa­ta sekä Gab­riel, tule ta­kai­sin!

Tänä ke­sä­nä ke­sä­te­at­te­rin näy­tel­mä on mu­ka­el­ma brit­ti­ko­me­di­as­ta When the cat's away, suo­ma­lai­sit­tain Ne­lin­pe­li.

Mu­ra­sen mu­kaan hy­vän ko­me­di­a­teks­tin löy­tä­mi­nen ei ole yk­sin­ker­tai­sim­mas­ta pääs­tä, sil­lä uu­sia fars­se­ja kir­joi­te­taan huo­mat­ta­van vä­hän ja mo­net klas­si­set teks­tit ovat toi­sen­lai­sel­ta ai­ka­kau­del­ta, mikä nä­kyy vit­sien tyy­lis­sä. Ajat ovat toi­set, ja mo­nen teks­tin huu­mo­ri on täs­sä ajas­sa van­ha­nai­kais­ta ja ar­ve­lut­ta­vaa.

Ja van­ha­nai­kai­nen oli tä­män­kin teks­tin al­ku­pe­räi­nen ku­vio, mut­ta sil­ti haus­ka. Ja sii­tä syys­tä se oh­jaa­jan huo­mi­on kiin­nit­ti­kin. Mu­ra­sen so­vi­tuk­ses­ta teks­ti tuo­tiin tä­hän päi­vään ja sa­mal­la kään­net­tiin pää­la­el­leen.

– Nai­set ovat täl­lä ker­taa ne, jot­ka pis­tä­vät me­ne­mään, ja mie­het seu­raa­vat si­vus­ta, et­tä mitä tääl­lä ta­pah­tuu­kaan.

Mu­ra­nen us­koo, et­tä kesä on pa­ri­suh­de­ko­me­di­an tii­moil­ta kul­ta-ai­kaa, kun au­rin­gon läm­mit­tä­mät suo­ma­lai­set tun­te­vat ke­sä­ro­mans­sien kut­sun, oli se sit­ten oman kump­pa­nin kans­sa lo­mail­les­sa tai sink­ku­na maa­il­maa kat­so­en.

– Ko­me­di­aa kan­nat­taa am­men­taa sii­tä maa­il­mas­ta, joka on mah­dol­li­sim­man laa­jal­le ylei­söl­le tut­tua. Us­kon, et­tä ro­man­tiik­ka, tai sen puu­te, on ai­he, jos­ta kai­kil­la on jo­tain ko­ke­mus­pin­taa.

Ja loh­tu­a­kin la­val­la näh­ty koo­mi­nen se­koi­lu voi kat­so­moon vä­lit­tää. Et­tä vaik­ka asi­at kal­lel­laan oli­si­vat­kin, niin ei nyt sen­tään noin vi­nol­laan, saat­taa kat­so­ja miet­tiä näy­tel­mäl­le nau­ra­es­saan.

La­val­la näh­dään tänä ke­sä­nä ko­mea kaar­ti, jois­ta po­ri­lai­sy­lei­söl­le ovat Mu­ra­sen li­säk­si lä­hi­vuo­sil­ta tut­tu­ja Jen­ni Ko­kan­der, Kris­to Sal­mi­nen ja Mer­vi Ta­ka­ta­lo.

Näyt­te­li­jöis­tä eri­tyi­ses­ti Sal­mi­sel­la on ol­lut tal­ven hit­ti­sar­ja Qu­een of fuc­king eve­ryt­hin­gin vuok­si uu­den­lais­ta nos­tet­ta.

– Sar­ja oli kai­kin ta­voin po­si­tii­vi­nen jut­tu, Sal­mi­nen to­te­aa.

Sar­jas­sa Sal­mi­nen on ri­kol­lis­po­mo Bör­je ja Tam­pe­reen Ko­me­di­a­te­at­te­ris­sa näy­tel­mäs­sä Gab­riel, tule ta­kai­sin puo­les­taan häi­käi­le­mät­tö­mäs­ti nai­sia pui­jaa­va Gab­riel. Auk­to­ri­tää­ri­sen pa­hik­sen roo­li sel­ke­äs­ti so­pii näyt­te­li­jäl­le, mut­ta Ne­lin­pe­lin ke­pe­äm­pi hah­mo on enem­män kuin ter­ve­tul­lut­ta tä­hän het­keen ja ke­sään.

– Vaih­te­lu on näyt­te­li­jän työn suo­la.

Po­ri­lai­sil­le uu­te­na tut­ta­vuu­te­na la­val­la näh­dään Juu­so Ny­kä­nen, Tam­pe­reel­la asu­va näyt­te­li­jä­o­pis­ke­li­ja, joka esit­tää näy­tel­mäs­sä kak­sois­roo­lin.

– Oh­jaa­jan nä­kö­kul­mas­ta on mah­ta­vaa, et­tä on nuo­ria te­ki­jöi­tä, joi­ta tämä tyy­li­la­ji kiin­nos­taa. Tie­dän ko­ke­muk­ses­ta, et­tä ko­me­dia on kui­ten­kin tyy­li­la­ji, jota moni kat­so­ja te­at­te­ril­ta toi­voo.

Mu­ra­nen naut­tii oh­jauk­sen ja näyt­te­le­mi­sen tar­jo­a­mas­ta ko­ko­nai­suu­des­ta. Sii­nä mis­sä oh­jaa­ja jät­tää pro­jek­tin taak­seen en­si-il­lan jäl­keen, jat­kaa näyt­te­li­jä vii­mei­seen näy­tök­seen saak­ka.

Ne­lin­pe­li

En­si-il­ta 10. ke­sä­kuu­ta Kir­ju­rin­luo­don ke­sä­te­at­te­ris­sa.