Maa­rit Ant­ti­la

Ul­vi­lan kir­jas­ton gal­le­ri­as­sa pirs­kah­te­le­vat tam­mi­kuus­sa po­ri­lai­sen Jon­na Vuo­ri­sen abst­rak­tit kuk­ka­maa­lauk­set.

Tois­tu­va muo­to Vuo­ri­sen te­ok­sis­sa on ku­kan te­rä­leh­ti, mut­ta ei min­kään tie­tyn ku­kan.

– Te­rä­leh­ti edus­taa mi­nul­le herk­kyyt­tä, hau­raut­ta ja kau­neut­ta, tai­tei­li­ja ku­vai­lee.

Vuo­ri­nen on to­sin maa­lan­nut myös pe­rin­tei­siä kuk­ka­maa­lauk­sia.

– Vä­lil­lä tu­lee sel­lai­sia vai­hei­ta, re­a­lis­ti­sia im­puls­se­ja, joi­hin sit­ten kyl­lä no­pe­as­ti kyl­läs­tyn ja pa­laan ta­kai­sin.

Porilainen Jonna Vuorinen vaihtoi televisio-ohjelmien käännöstyöt taiteen tekemiseen seitsemän vuotta sitten. Hänen abstrakteja maalauksiaan on esillä Ulvilan kirjaston Galleria Kuissa 25.1. saakka. Kuvassa teos Guard your light (2024). Kuvat: Maarit Anttila

Porilainen Jonna Vuorinen vaihtoi televisio-ohjelmien käännöstyöt taiteen tekemiseen seitsemän vuotta sitten. Hänen abstrakteja maalauksiaan on esillä Ulvilan kirjaston Galleria Kuissa 25.1. saakka. Kuvassa teos Guard your light (2024). Kuvat: Maarit Anttila

Oma tyy­li tai­teen te­ki­jä­nä on löy­ty­nyt vai­kut­tei­ta ha­ke­mal­la sekä ko­kei­lun ja ereh­ty­mi­sen kaut­ta. Ko­lo­ris­tis­ten maa­laus­ten ker­rok­sel­li­nen pin­ta syn­tyy pa­let­ti­veit­sel­lä ja pa­pe­ril­la kan­kaan pin­taan pai­na­mal­la.

– Teen maa­laus ker­ral­laan ja usein teos saa al­kun­sa tun­nel­mas­ta. Kat­son, mi­ten vä­rit se­koit­tu­vat toi­siin­sa. Ai­ka usein lop­pu­tu­los yl­lät­tää.

Hän sa­noo va­lit­se­van­sa pro­ses­sin lop­pu­tu­lok­sen si­jaan, sil­lä muu­toin tär­vel­tyy koko tai­teen te­ke­mi­sen point­ti.

– Tai­tees­sa on kyse heit­täy­ty­mi­ses­tä. Lop­pu­tu­los saa ol­la se, mitä se on, sil­lä tär­kein­tä on se, et­tä nau­tin sii­tä mitä teen.

Jon­na Vuo­ri­sen pol­ku am­mat­ti­tai­tei­li­jak­si on ol­lut mut­ki­kas.

– Piir­te­lin pal­jon jo pie­ne­nä, mut­ta läh­din opis­ke­le­maan eng­lan­tia ja työs­ken­te­lin av-kään­tä­jä­nä mon­ta vuot­ta. Uu­vuin kui­ten­kin työ­hö­ni ja sitä kaut­ta löy­sin tai­teen uu­del­leen.

Tai­teen te­ke­mi­nen al­koi Vuo­ri­sel­le te­ra­pi­a­na: hän piir­si aluk­si mus­te­ky­näl­lä, mut­ta pää­tyi ko­kei­le­maan ak­ryy­li­vä­re­jä. Sii­tä on seit­se­män vuot­ta.

– Läh­din liik­keel­le har­ras­tus­poh­jal­ta, mut­ta te­ke­mi­nen vei men­nes­sään. Kun maa­la­sin ak­ryy­li­vä­ril­lä en­sim­mäi­sen ker­ran, ta­ju­sin, et­tä vau, täs­sä­hän on lo­put­to­mat mah­dol­li­suu­det. Hu­rah­din täy­sin.

Pik­ku­hil­jaa hän al­koi miet­tiä, et­tä tai­tees­ta voi­si tul­la uu­si am­mat­ti. Ny­ky­ään hän maa­laa pää­työk­seen ja te­kee kään­nös­töi­tä enää har­vak­sel­taan.

Vuorisen maalaus Mystic's garden (2024).

Vuorisen maalaus Mystic's garden (2024).

Vuo­ri­nen maa­laa myös ti­lauk­ses­ta. Usein te­ok­sen ti­laa­jal­la on ko­to­naan tyh­jiä sei­niä, jot­ka ovat odot­ta­neet kau­an.

– Asi­ak­kaal­la on ole­mas­sa tie­tyn­lai­nen tar­ve, joka ei ole täyt­ty­nyt. Hän ei ole ha­lun­nut pe­rus­vä­ri­tön­tä skan­di­naa­vis­ta, vaan jo­tain vä­ri­käs­tä, eloi­saa ja ilot­te­le­vaa.

Jos­kus asi­a­kas mää­rit­te­lee vä­ri­toi­veet, mut­ta muu­toin tai­tei­li­jal­le an­ne­taan usein va­paat kä­det.

– Mi­nul­le hel­poin­ta on se, kun asi­a­kas lä­het­tää ku­via ko­dis­taan ja voin läh­teä liik­keel­le sen tun­nel­mas­ta.

Vuo­ri­nen ei ha­lua pu­hua “si­sus­tus­tai­tees­ta”, kos­ka mää­ri­tel­mä on hä­nen mu­kaan­sa kei­no­te­koi­nen.

– Kyl­lä ih­mi­set os­ta­vat myös ns. kor­ke­am­paa tai­det­ta sei­nil­leen. Voi­kin sa­noa, et­tä mi­nul­la on jal­ka vä­hän mo­lem­mis­sa maa­il­mois­sa.

Vuo­ri­sen mark­ki­noin­ti­ka­na­via ovat Verk­ko­gal­le­ria ja Ins­tag­ram. Par­hail­laan hän poh­tii yri­tyk­sen pe­rus­ta­mis­ta.

– Olen roik­ku­nut pit­kään kah­den am­ma­tin vä­lil­lä. Oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen ta­val­laan pois­tai­si sen so­si­aa­li­sen stig­man, et­tä on vain tai­teen har­ras­ta­ja. Se vi­ral­lis­tai­si asi­an ja ker­toi­si, et­tä teen tätä nyt oi­ke­as­ti.

Vuo­ri­nen sa­noo tör­män­neen­sä usein sii­hen ajat­te­lu­mal­liin, et­tei tai­teel­la voi elät­tää it­se­ään. Hä­nen mu­kaan­sa voi, mut­ta an­sain­ta tu­lee pie­nis­tä pu­rois­ta. Asi­ak­kai­ta tu­lee näyt­te­lyis­tä, pus­ka­ra­di­os­ta ja ne­tis­tä.

– Tai­teen myy­mi­nen ver­kos­sa toi­mii hy­vin, mut­ta sin­ne pi­tää koko ajan li­sä­tä uut­ta. Täs­sä työs­sä vaa­di­taan pal­jon sin­nik­kyyt­tä ja on us­kal­let­ta­va ol­la esil­lä, jot­ta ih­mi­set löy­tä­vät.

IN­FO: Jon­na Vuo­ri­nen

– syn­ty­nyt 1991 Ku­ri­kas­sa

– Asuu ja työs­ken­te­lee Po­ris­sa

– FM, Av-kään­tä­jä

– Tai­teen­te­ki­jä­nä it­se­op­pi­nut

– Yk­si­tyis­näyt­te­ly Te­rä­leh­tien tans­si Ul­vi­lan kir­jas­ton Gal­le­ria Kuis­sa 25.1. as­ti.