San­na Jääs­ke­läi­nen

"Olen suu­rel­la mie­len­kiin­nol­la seu­ran­nut vuo­sien var­rel­la hy­vän ys­tä­vä­ni Timo Ma­li­nin maa­laus­har­ras­tus­ta. Mie­les­tä­ni Timo Ma­lin on var­sin­kin nä­köis­ku­vis­sa eri­no­mai­sen, jopa poik­keuk­sel­li­sen tai­ta­va luon­non­lah­jak­kuus. Mo­nen aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­te­tun "apu­ra­ha­tai­tei­li­jan" oli­si syy­tä ot­taa Timo Ma­li­nin nä­köis­ku­vis­ta op­pia. Sil­lä kas, muis­ta­kaam­me, et­tä vain it­se­op­pi­neet ovat op­pi­nei­ta. Muut ovat ope­tet­tu­ja."

Näin lu­kee teks­tis­sä, jon­ka on al­le­kir­joit­ta­nut tai­de­maa­la­ri Mart­ti In­na­nen. Jo vuon­na 1995 hän ylis­ti näil­lä sa­noil­la po­ri­lais­ta Timo Ma­li­nia. Vuon­na 2014 edes­men­nyt In­na­nen oli nai­vis­ti­sen tai­teen suur­ni­mi.

Ma­lin on yl­peä In­na­sen sa­nois­ta, vaik­ka muu­ten on hy­vin vaa­ti­ma­ton. Hän pi­tää it­se­ään edel­leen har­ras­te­li­ja­na, vaik­ka on teh­nyt tai­det­ta lä­hes koko ikän­sä. Vuon­na 1950 syn­ty­nyt Timo Ma­lin tun­ne­taan Po­ris­sa juok­su­har­ras­tuk­ses­taan, sil­lä hän oli yk­si jä­sen Po­rin Py­rin­nön pi­ka­vies­ti­jouk­ku­ees­ta, jon­ka pii­rin­mes­ta­ruus vuo­del­ta 1974 on edel­leen voi­mas­sa.

– Juok­sin to­sis­sa­ni kym­me­nen vuo­den ajan. Töis­sä olin kau­pun­gin hom­mis­sa, maa­la­sin au­to­ja ja rau­ta­ra­ken­tei­ta. Mut­ta tai­de oli jo sil­loin mie­les­sä ja kah­vi­tau­oil­la ai­na sut­ta­sin jo­tain, hän sa­noo.

Tai­teen sa­ral­la lä­pi­lyön­ti oli Sa­ta­kun­nan Täh­det -pe­li­kort­ti­pak­ka. Ra­di­on Sa­ta­kun­nan tie­tä­jät -oh­jel­mas­ta al­kun­sa saa­nut idea työl­lis­ti Ma­li­nia, sil­lä hän teki kort­ti­pa­kan jo­kai­seen kort­tiin eri hah­mon, kaik­ki ur­hei­li­joi­ta. Hä­nen piir­rok­sen­sa ovat nä­köis­kar­ri­ka­tyy­re­jä.

– Al­kuun se oli han­ka­laa, mut­ta al­koi sit­ten su­jua. Kor­teis­ta sain hy­vää pa­lau­tet­ta. Sen jäl­keen olen teh­nyt jul­ki­suu­den hen­ki­löis­tä ku­via, Ma­lin ker­too.

Hän maa­lai­si mie­lel­lään enem­män­kin muo­to­ku­via, mut­ta mie­lui­ten ti­laus­töi­nä. Ih­mis­ten ku­vaa­mi­nen on in­nos­ta­vaa ja Ma­lin ha­lu­aa ker­toa jo­kai­sel­la työl­lään pie­nen ta­ri­nan. Niin­pä ku­vien yk­si­tyis­koh­dat ker­to­vat, kuka hen­ki­lö on.

– Yri­tän ta­voit­taa hen­ki­lön per­soo­nas­ta jo­tain ku­vaan. Vä­lil­lä se on haas­ta­vaa löy­tää, mut­ta kun miet­tii pal­jon ja ki­teyt­tää, niin löy­tyy joka ku­vaan muu­ta­ma asia. Jos­tain al­ta hil­seen se tu­lee, Ma­lin poh­tii.

Ma­lin ver­si­oi mie­lel­lään mui­den töi­tä. Hän on esi­mer­kik­si teh­nyt maa­lauk­sen, jos­sa jä­nik­set pe­laa­vat kort­tia. Sen esi­ku­va­na on Cas­sius M. Coo­lid­gen teos A Friend in Need (Dogs Pla­ying Po­ker) vuo­del­ta 1930.

– Tyk­kään, kun on haus­ka ai­he, sa­noo Ma­lin.

Pa­lau­te on Ma­li­nil­le tär­keä asia.

– Kun saa tun­nus­tus­ta, tun­tee teh­neen­sä jo­tain tär­ke­ää. Se aut­taa jat­ka­maan. Ihan sama kuin ur­hei­lus­sa, hän ver­taa.

Ma­lin maa­laa ko­to­na, atel­jee­na on sau­na­ka­ma­ri. Siel­lä, pie­nes­sä ti­las­sa, syn­tyy suu­ria maa­il­mo­ja. Mut­ta te­ki­jä it­se on nöy­rä.

– Tai­de pu­hu­koon puo­les­taan, hän sa­noo.

IN­FO: Te­ok­sia elä­män var­rel­ta

Timo Ma­li­nin näyt­te­ly Emil Ce­derc­reut­zin mu­se­on kah­vi­las­sa 12.1.2025 saak­ka.

Osa mu­se­on Vä­li­pa­lo­ja-näyt­te­ly­sar­jaa. Hel­mi­kuus­sa sar­jas­sa näh­dään Sep­po Ant­ti­lan näyt­te­ly.