Ruista ranteeseen ja rautaa tankoon – Voimalla ja oikealla tekniikalla arvokisamitalit Pomarkkuun
Rajun voimalajin kolmisen vuotta sitten valinnut Jenna Tarvainen tekee tulosta voimalla ja oikealla tekniikalla. Niillä irtoaa penkkipunnerruksen arvokisamitaleja.
Vesa-Pekka Järvelä
Keihäänheiton SE-naisen Paula Tarvaisen 17-vuotias tytär on matkalla kohti maailmanhuippua. Ei kuitenkaan äitinsä menestyslajissa, vaan niin ikään raakaa voimaa ja hyvää tekniikkaa vaativassa voimanostossa.
Alle 57 kilon sarjassa kisaileva Jenna on repinyt rautaa menestyksekkäästi myös kansainvälisissä kisoissa. Pyryn nuorella penkkipunnertajalla on takanaan jo 11 arvokisat.
– Pääosin kansainväliset kilpailut ovat menneet hyvin. Vain kolmesti tuliaisina ei ole ollut mitaleita. Viimeisimmät arvometallit tarttuivat mukaan toissaviikolla Norjassa järjestetyistä penkkipunnerruksen MM-kisoista, kertoo Jenna.
Laivalla ja autolla tehty Suomen joukkueen pitkä kisamatka Oslon kupeeseen kannatti. Pyryn voimapesä tempaisi Drammenin lavalla varustepenkkipunnerruksen maailmanmestariksi parantaen omaa ennätystään peräti 10 kilolla. 14–18-vuotiaden Sub-juniorien -57 kg sarjan MM-kulta irtosi 105 kilon tuloksella. Se on myös uusi Pohjoismaiden ennätys.
Kullan lisäksi Jenna onnistui myös klassisessa penkkipunnerruksessa, josta palkintokaappiin tipahti 77,5 kilon tuloksella pronssimitali. Kisoista jäi maailmanmestarille hieno fiilis.
– Totta kai kokonaispanos tyydyttää. Tiesin olevani ennätyskunnossa, mutta ojentajan pieni vaiva hieman askarrutti. Lopulta suoritukset onnistuivat, ja voitto oli selvä. Toiseksi sijoittunut Puolan Amelia Deutch sai kokoon 95 kiloa. Kolmas sija meni Norjaan.
Pyryn lupauksista MM-kisoissa menestyi myös Essi Närvä.
Pyryn sähäkkä punttitähti on varttunut urheiluperheessä. Vuonna 2008 syntyneen huippulupauksen äiti on siis Helsingin MM-kisojen kuutonen ja isä vaimonsa valmentajanakin toiminut Tommi Tarvainen.
– Kyllä yleisurheiluunkin kannustettiin, ja keihästäkin tuli kokeiltua. Piipahdus Punttikoulussa kuitenkin sytytti kipinän painnostoon. Kun Jouni Vähäsantanen sitten houkutteli meitä Pomarkun nuoria siirtymään voimanoston puolelle, se vei heti mennessään. Silloin tiesin löytäneeni oman lajini.
Pyryn voimailujaoston moottorina toimivan Vähäsantasen innostus ja tinkimätön työ ovat Jennan mukaan synnyttäneet Pomarkkuun pienen penkkipunnerrusbuumin.
– Drammenin MM-kisoissakin meitä nuoria pyryläisiä oli Suomen joukkueessa kolme. Meistä Essi Närvä nappasi klassisen penkkipunnerruksen MM-hopeaa sarjassa -69 kg tuloksella 87,5 ja varustepenkkipunnerruksessa niin ikään hopeaa tuloksella 120 kiloa. Essin tulos on myös uusi PE 18-vuotiaiden ikäluokassa.
Lähes päivittäin tiukasti treenaava Jenna kehaisee valmennuksen ohella kotikuntansa hyviä harjoitusoloja.
– Pomarkun monitoimihalli tarjoaa loistavat treenimahdollisuudet. Lajiharjoittelu on voimanostossa pääroolissa, joten treenit painottuvat tänne, kertoo Jenna.
Voimanosto vaatii luonnollisesti ennen kaikkea rutkasti voimaa, mutta myös huippuunsa hiotulla tekniikalla on menestymisessä iso merkitys. Rajulta tuntuva laji ei ole Jennan mukaan oikein harjoiteltuna kuitenkaan erityisen loukkaantumisherkkä. Virheellisellä tekniikalla voi sen sijaan saada paljon pahaa aikaiseksi.
– Kun tekniikka on hallussa, paikat pysyvät kunnossa. Olen siitä hyvä esimerkki. Olen säästynyt suuremmilta vammoilta – toivotaan, että näin on jatkossakin, sanoo MM-kultamitalisti.
Tänä päivänä huipulle tähtäävän urheilijan pitää olla kunnossa lähes koko vuoden. Jennan loppuvuoden kilpailukalenteriin mahtuu kotimaan kisojen lisäksi useampi arvokilpailu.
– Seuraavat kansainväliset kisat ovat elokuussa Maltalla pidettävät penkin EM-kilpailut. Loppuvuoteen mahtuvat vielä PM-kisat Islannissa ja voimanoston EM-kilpailut Liettuassa. Se onkin antoisaa, että urheilun avulla olen päässyt näkemään jo nyt monia upeita paikkoja maailmalla.
Vaikka harjoittelu lohkaisee nuoren mestarin ajasta ison osan, Jenna pyrkii nauttimaan täysillä Suomen suvesta kotimaisemissa.
– En ole tänä kesänä kesätöissä, ja toivon, että pääsen viettämään vapaa-aikaa kavereiden kanssa. En silti unohda harjoittelua. Tavoitteeni on menestyä loppuvuoden arvokisoissa – ja sen jälkeenkin, korostaa 17-vuotias Akatemia-urheilija.