Yleis­vai­ku­tel­ma on vä­hän se, et­tä päi­tä vaa­di­taan va­dil­le, kos­ka Luk­ko ei yl­tä­nyt mi­ta­li­pe­lei­hin. Suo­ma­lai­nen jää­kie­kon pää­sar­ja on niin ko­va­ta­soi­nen ja ta­sai­nen, et­tä lo­pul­li­nen me­nes­tys on mo­nes­ta pie­nes­tä asi­as­ta kiin­ni.

Luk­ko pe­la­si run­ko­sar­jas­sa, eten­kin sen alus­sa, eri­no­mai­ses­ti ja joh­ti sar­jaa pit­kään. Sit­ten muu­ta­mat avain­pe­laa­jat louk­kaan­tui­vat, ei­kä hei­dän pa­luun­sa­kaan tuo­nut Lu­kon esi­tyk­seen al­ku­kau­den ren­tout­ta ja len­nok­kuut­ta. Tu­lok­se­na oli kui­ten­kin run­ko­sar­jan kol­mas sija ja CHL-paik­ka en­si kau­dek­si. Kau­den ta­voi­te run­ko­sar­jas­sa oli nel­jän par­haan jouk­koon, jo­ten sil­tä osin py­syt­tiin ta­voit­tees­sa.

Pu­do­tus­pe­leis­tä HIFK:ta vas­taan Lu­kon oli­si koh­tuu­del­la pi­tä­nyt saa­da enem­män. Ajoit­tain rau­ma­lai­set do­mi­noi­vat ken­täl­lä ja loi­vat kii­tet­tä­väs­ti joka ot­te­lus­sa maa­li­ti­lan­tei­ta. Voi­daan ju­han­nus­tu­lil­le as­ti poh­tia sitä, mik­sei kiek­koa saa­tu var­mois­ta­kaan pai­kois­ta si­sään. Eten­kin yli­voi­ma­pe­li tak­ku­si kä­sit­tä­mät­tö­mäl­lä ta­val­la.

Men­nään kui­ten­kin vi­ka­rai­teil­le, kun ryh­dy­tään käyt­tä­mään ener­gi­aa sen poh­ti­mi­seen, oli­ko pää­val­men­ta­ja Mar­ko Vir­ta­sen pe­li­kir­ja vää­rä tai hä­nen joh­ta­mis­ta­pan­sa huo­nos­ti Luk­koon so­pi­va. Ne, jot­ka nyt ri­pot­te­le­vat tuh­kaa Vir­ta­sen pal­jaal­le pää­la­el­le, unoh­ta­vat ne ke­hut, joi­ta tuli vuo­laas­ti al­ku­kau­des­ta, kun Luk­ko pe­la­si mo­der­nia lät­kää ja joh­ti sar­jaa jopa yli­voi­mai­ses­ti. Hän ei ole nyt sen huo­nom­pi val­men­ta­ja kuin kol­me kuu­kaut­ta sit­ten. On epä­oi­keu­den­mu­kais­ta Vir­tas­ta koh­taan, kun hä­nes­tä pu­hu­taan edel­tä­jän­sä Pek­ka Vir­ran pe­li­fi­lo­so­fi­an mat­ki­ja­na. Vir­ta­nen on ko­ke­nut val­men­ta­ja, ja hän toi ylei­seen suo­ma­lai­seen pe­li­ta­paan, Mei­dän pe­liin, oman vi­vah­teen­sa. Vir­ta­nen pe­luut­taa jouk­ku­et­taan suo­ra­vii­vai­sem­min kuin Vir­ta ja pyr­kii vä­hem­min syö­töin maa­li­ti­lan­tei­siin. Hä­nel­lä ei ole käy­tös­sään yli­voi­mais­ta pe­laa­ja­ma­te­ri­aa­lia, ku­ten Pek­ka Vir­ral­la mes­ta­ruus­kau­te­na oli. Pe­li­ta­paa oh­jaa ai­na käy­tet­tä­vis­sä ole­va ma­te­ri­aa­li.

Har­mil­lis­ta Lu­kon koh­dal­la oli se, et­tä lii­gan par­haak­si ran­kat­tu maa­li­vah­ti Ar­tem Za­gi­du­lin epä­on­nis­tui lii­an mon­ta ker­taa pu­do­tus­pe­leis­sä Hel­sin­gin IFK:ta vas­taan. Za­kin ot­teis­ta kuul­si epä­var­muus ja yli­pe­laa­mi­nen. Vä­lil­lä hän oli lois­ta­va, vä­lil­lä ote lip­sui pa­has­ti. Eh­kä kova pe­li­tah­ti run­ko­sar­jas­sa, vain seit­se­mäs­tä pe­lis­tä pois, vä­syt­ti ve­nä­läi­sen hen­ki­ses­ti. Fyy­si­ses­ti hän var­mas­ti jak­soi, mut­ta ky­ke­ni­kö hän kes­kit­ty­mään joka pla­yoff-ot­te­luun sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti. Toi­saal­ta ko­vat odo­tuk­set, niin omat, seu­ra­joh­don kuin kan­nat­ta­jien, saat­toi­vat tuo­da pai­neen, joi­ta hän ei ky­en­nyt täy­sin hal­lit­se­maan.

Lu­kon te­hot­to­muu­des­sa oli eri­koi­sia piir­tei­tä. Var­mois­ta­kaan pai­kois­ta ei saa­tu kiek­koa si­sään. Eten­kin tämä ko­ros­tui pu­do­tus­pe­li­sar­jas­sa. Jouk­ku­ees­sa oli kui­ten­kin ko­via maa­lin­te­ki­jöi­tä ku­ten Josh Kest­ner, An­rei Ha­ku­li­nen, Se­bas­ti­an Repo, Jere Kar­ja­lai­nen. Rat­kai­se­vil­la het­kil­lä joko tol­pat ko­li­si­vat tai si­vu­verk­ko hei­lui. HIFK-sar­jas­sa lo­pun hoi­ti maa­li­vah­ti Roo­pe Ta­po­nen. Voi­daan toki ky­syä, kuin­ka pal­jon hä­nen hy­vyy­des­sään oli luk­ko­lais­ten huo­nout­ta.

Jo­tain ker­too se, et­tä kul­ta­ky­pä­rää kan­toi lä­hes koko kau­den puo­lus­ta­ja Tho­mas Gre­goi­re. Hä­nen­kin te­hon­sa su­li­vat pu­do­tus­pe­leis­sä.

Pe­luut­ti­ko Mar­ko Vir­ta­nen avain­pe­laa­jia lii­kaa, jol­loin pa­ras terä hä­vi­si. Esi­mer­kik­si Gre­goi­re oli HIFK:ta vas­taan jopa yl­lät­tä­vän vai­su, ei­kä hän ha­keu­tu­nut te­ko­paik­koi­hin ku­ten run­ko­sar­jas­sa.

Lu­kol­la oli jopa sel­väs­ti ka­pe­am­pi ma­te­ri­aa­li kuin kär­ki­seu­roil­la eli Tap­pa­ral­la, Il­vek­sel­lä, Kär­pil­lä ja HIFK:lla, joka sai han­kit­tua hup­pu­vah­vis­tuk­sek­si Kris­ti­an Ve­sa­lai­sen. Ma­te­ri­aa­lin ka­peus se­lit­tää pal­jol­ti val­men­ta­jan rat­kai­sun pe­luut­ta­mi­ses­sa.

Hyvä ky­sy­mys on se, mik­si Luk­ko ei hank­ki­nut enem­pää vah­vis­tuk­sia kes­ken kau­den, ku­ten esi­mer­kik­si Tap­pa­ra ja Il­ves. Tar­jol­la oli vä­hän laa­duk­kai­ta pe­laa­jia ja Tam­pe­reel­le sekä Hel­sin­kiin on enem­män imua kuin Rau­mal­le. Ur­hei­lu­joh­ta­ja Kal­le Sahls­tedt haki pit­kään laa­du­kas­ta sent­te­riä kär­ki­ket­juun, mut­ta haa­viin tart­tui Gab­riel Fon­tai­ne. Hän oli hyvä vah­vis­tus, mut­ta ei eh­kä sit­ten­kään riit­tä­vän hyvä.

Vaik­ka Lu­kon kau­si oli odo­tuk­siin näh­den kova pet­ty­mys, ei se ol­lut mi­kään fi­as­ko. Me­nes­tys pi­tää suh­teut­taa sii­hen, et­tä Lu­kon edel­lä pe­laa­ja­bud­je­teis­sa oli ai­na­kin vii­si jouk­ku­et­ta.

Lii­ga on ko­va­ta­soi­nen ja pää­tyyn as­ti me­ne­mi­nen edel­lyt­tää kaik­kien pa­las­ten osu­mis­ta koh­dal­leen. Nyt näin ei käy­nyt. Joka ta­pauk­ses­sa Luk­ko kuu­luu Lii­gan eliit­tiin.

Kon­ser­niyh­ti­ön ta­lou­del­li­nen tuki, sel­ke­ät vas­tuu­ja­ot or­ga­ni­saa­ti­os­sa, tark­kaan suun­ni­tel­tu koko seu­raa kos­ke­va stra­te­gia sekä pä­te­vät avain­hen­ki­löt ta­kaa­vat pai­kan maan kär­ki­seu­ro­jen jou­kos­sa vas­ta­kin.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen