Jar­mo Vack­lin

Usein ren­tu­kan kas­vu­pai­kak­si kel­paa­vat luh­tai­set ja ke­vääl­lä tul­va­ve­sien täyt­tä­mät alu­eet. Ke­väi­set tul­va­ve­det tuo­vat sois­tu­neil­le luh­dil­le muun mu­as­sa kalk­kia ja ra­vin­tei­ta sa­mal­la huuh­to­en luh­taa pois­ta­en sen hap­pa­muut­ta.

Ren­tuk­ka viih­tyy myös kor­pi­mai­sis­sa met­sis­sä, jois­sa riit­tää mär­kyyt­tä ja ra­vin­tei­suut­ta. Toi­si­naan kel­paa­vat soi­den reu­na­kor­vet.

Heti, kun ke­väi­set tul­va­ve­det ovat las­ke­neet aloit­taa ren­tuk­ka ku­kin­nan. Re­he­vim­mis­sä tul­va­kor­vis­sa ren­tu­kan kas­vus­tot voi­vat ol­la laa­jo­ja ja näyt­tä­viä.

Ren­tuk­ka muis­tut­taa kas­vu­vaa­ti­muk­sil­laan tois­ta he­le­än­kel­tais­ta kuk­kaa, kul­le­roa, joka myös viih­tyy kos­teil­la ja vil­ja­vil­la nii­tyil­lä, sekä re­he­vis­sä kor­vis­sa.

Mo­lem­mat la­jit kuu­lu­vat lei­nik­ki­kas­vei­hin. Mo­lem­mat la­jit ovat myös myr­kyl­li­siä ja eläi­met jät­tä­vät ne rau­haan.

Ren­tu­kan seu­ra­lai­se­na mä­ril­lä luh­dil­la ovat usein muun mu­as­sa kur­jen­jal­ka, veh­ka ja kor­pi­kas­tik­ka.

Ren­tuk­ka kiin­nit­tää ke­vääl­lä huo­mi­o­ta, kun se kuk­kii vie­lä muu­ten kas­vit­to­mas­sa maa­pe­räs­sä. Toi­sin on lop­pu­ke­säl­lä, jol­loin ren­tuk­kaa on lä­hes mah­do­ton­ta erot­taa re­he­väs­tä ran­ta­kas­vil­li­suu­des­ta.

Rentukan mieluisinta elinpiiriä ovat erilaiset rantaluhdat, jotka ovat alttiita tulvimiselle. Suotuisilla paikoilla rentukka voi levitä laajoiksikin kasvustoiksi.

Ete­läi­ses­sa Suo­mes­sa en­sim­mäi­siä ren­tu­koi­ta voi ha­vai­ta jo huh­ti­kuun al­ku­puo­lel­la par­hail­la kas­vu­pai­koil­la. Kun siir­ry­tään ete­läi­sel­tä vuok­ko­a­lu­eel­ta poh­joi­sem­mak­si voi­daan ren­tuk­kaa pi­tää en­sim­mäi­se­nä var­si­nai­se­na ke­vät­kuk­ka­na.

La­pis­sa voi koh­da­ta myös pu­ro­ren­tu­kan, jol­la on pie­nem­mät ku­kat ja leh­det kuin ta­val­li­sel­la, lä­hes koko maas­sa kas­va­val­la iso­kuk­kai­sel­la ren­tu­kal­la.

Pu­ro­ren­tuk­ka saat­taa ol­la täy­sin upok­sis­sa ve­des­sä ja sen pit­kät ver­sot lie­hu­vat pu­ron vir­taa­man myö­täi­ses­ti.

Kel­tai­se­na heh­ku­vat ren­tu­kat tuo­vat pi­ris­tys­tä ke­vää­seen. Toi­si­naan ren­tuk­kaa on poi­mit­tu myös mal­ja­koi­hin, mut­ta kat­kais­tu­na ren­tu­kat kuih­tu­vat var­sin no­pe­as­ti. Luon­nos­sa­kin ku­kin­ta on var­sin no­pe­as­ti ohi. Pa­rem­pi an­taa ren­tu­koi­den kau­nis­taa pel­käs­tään pel­to­jen ojia ja ke­vät­pu­ro­ja.

Ren­tu­kal­la on ont­to var­si. Leh­det ovat tum­man­vih­re­ät ja mu­nu­ais­mai­sen le­ve­ät. Leh­det saa­vut­ta­vat täy­den koon vas­ta ren­tu­kan ku­kin­nan ol­les­sa jo ohi.

Ren­tuk­ka on kes­tä­vä kas­vi. Kun ta­ka­tal­vi saat­taa yl­lät­tää ke­vääl­lä ei ren­tuk­ka säi­käh­dä pie­niä pak­ka­sia ja rän­tä­sa­det­ta. Kun au­rin­ko su­lat­taa mä­rän lu­men sen hie­man la­kais­tu­neis­ta ku­kis­ta, kas­vi on pian en­ti­sel­lään. Kas­vin on to­det­tu pump­paa­van so­lut täy­teen vet­tä, mikä saa ver­sot vir­ko­a­maan.

Toi­sin kuin mo­nel­la muul­la kas­vil­la, vesi ei tu­hoa ren­tu­kan sii­te­pö­lyä,sil­lä ren­tu­kan sii­te­pö­ly on ve­den­kes­tä­vää. On ar­vel­tu­kin, et­tä ku­kas­sa ole­vien ve­si­pi­sa­roi­den avul­la kas­vi pys­tyy suo­rit­ta­maan it­se­pö­ly­tyk­sen.

Pää­a­si­as­sa ren­tu­kan pö­lyt­tä­vät hyön­tei­set, joi­ta hou­kut­taa kas­vin ver­ho­leh­tien kirk­kaan kel­tai­nen väri. Ren­tu­kas­sa on myös eri­koi­sia me­si­viit­to­ja, jot­ka oh­jaa­vat hyön­tei­siä me­den pa­riin, näi­tä ku­vi­oi­ta ei juu­ri ih­mis­sil­mä pys­ty erot­ta­maan.

Kun ren­tuk­ka saa sie­me­net kyp­sik­si, ku­kin­not la­kas­tu­vat.