Pau­lii­na Vil­pak­ka

Olen ai­na tien­nyt, et­tä teks­tin tuot­ta­mi­nen on vah­vuu­te­ni, ja et­tä ha­lu­an jol­lain ta­val­la kir­joit­taa. Olen kir­joit­ta­nut ru­no­ja koko elä­mä­ni. Lap­se­na kir­joit­te­lin kir­jei­tä Po­ris­sa asu­van iso­mum­mu­ni kans­sa. Muis­tan, kuin­ka hie­noa oli saa­da kä­sin kir­joi­tet­tu­ja kir­jei­tä ja kiil­to­ku­via pos­ti­laa­tik­koon. En­sim­mäi­set jut­tu­keik­ka­ni tein nuo­re­na pai­kal­lis­leh­ti Uu­tis­mark­kuun. Kä­vin jut­tu­kei­koil­la kä­vel­len, kos­ka olin vie­lä alai­käi­nen, ei­kä mi­nul­la ol­lut au­toa.

Vaik­ka opo oli­si ko­vas­ti ha­lun­nut, en men­nyt lu­ki­oon, vaan va­lit­sin kaup­pik­sen. Näin jäl­keen­päin aja­tel­len sain siel­tä tosi hy­vät eväät yrit­tä­jyy­teen, jota tuli tänä vuon­na täy­teen 17 vuot­ta. Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lu­paik­ka me­di­a­no­mi­puo­lel­ta ei au­en­nut en­sim­mäi­sel­lä yrit­tä­mäl­lä, jo­ten sii­nä vä­lis­sä läh­din puo­lek­si vuo­dek­si au pai­rik­si Eng­lan­tiin. Se oli hyvä elä­män­kou­lu, ja on vai­kut­ta­nut var­mas­ti sii­hen, et­tei tänä päi­vä­nä­kään mi­nul­le ei ole mi­kään on­gel­ma mat­kus­taa yk­sin uu­siin paik­koi­hin.

Käyn pal­jon työ­mat­koil­la ko­ti­maas­sa ja ul­ko­mail­la­kin. Vii­me vuo­des­ta olin yh­teen­sä noin pari kuu­kaut­ta reis­sus­sa. Se on iso voi­man­pon­nis­tus myös ko­to­na, mut­ta it­sel­le­ni on tär­ke­ää näyt­tää 10-vuo­ti­ail­le kak­sos­ty­töil­le­ni hy­vää esi­merk­kiä, et­tä äi­ti­nä­kin voi teh­dä sitä työ­tä mitä ra­kas­taa. Mat­koil­la­ni teen si­säl­tö­mark­ki­noin­tia yri­ty­sa­si­ak­kail­le sekä mat­ka­jut­tu­ja Häät-me­di­aan, joka on ol­lut asi­ak­kaa­ni yli 12 vuot­ta. Vii­mek­si mat­kus­tin te­ke­mään hää­mat­ka­jut­tua ku­vaa­jan kans­sa Is­lan­tiin, joka on tosi upea paik­ka!

Tuot­ta­ja­na teen si­säl­töä so­meen, net­tiin ja kah­des­ti vuo­des­sa il­mes­ty­vään Häät-print­ti­leh­teen. Kir­joi­tan hää­ta­ri­noi­ta ja tuo­tan muun mu­as­sa Vuo­den Hää­ku­va -kil­pai­lua. Löy­sin Häät-me­di­an suun­ni­tel­les­sa­ni kau­an sit­ten omia häi­tä­ni. Sil­loin pää­tin, et­tä tä­män ha­lu­an asi­ak­kaak­se­ni.

Hakala matkustaa työssään paljon. Lappi on hänen sielunmaisemaansa. Kuva: Kirsi Tasala Photography

Työs­ken­te­len enim­mäk­seen ko­ti­toi­mis­tos­sa­ni Noor­mar­kus­sa. Reis­su­töi­den vas­ta­pai­nok­si mi­nul­le on tär­ke­ää ol­la läs­nä las­tem­me ar­jes­sa mah­dol­li­sim­man pal­jon. Yrit­tä­jä­nä teen yh­teen­sä nel­jää eri työ­tä. Tuot­ta­jan työn li­säk­si yrit­tä­jyy­tee­ni kuu­lu­vat ihon­hoi­to- ja kau­neus­tuot­teet, joi­den pa­ris­sa olen työs­ken­nel­lyt vii­mei­set puo­li­tois­ta vuot­ta. Jär­jes­tän ta­pah­tu­mia nii­den ym­pä­ril­le ja au­tan asi­ak­kai­ta­ni löy­tä­mään it­sel­leen so­pi­vat tuot­teet. Tämä osa yrit­tä­jyyt­tä tuli vä­hän kuin va­hin­gos­sa elä­mää­ni: Käy­tin en­sin it­se tuot­tei­ta, jon­ka myö­tä mi­nul­ta alet­tiin ky­syä mitä olen ihol­le­ni teh­nyt! Tä­mä­kin työ on vie­nyt mi­nua mat­koil­le, lä­hin­nä Lap­piin, mikä on mi­nul­le su­per­mie­luis­ta, kos­ka koen La­pin ole­van sie­lun­mai­se­ma­ni.

Ru­no­ja kir­joi­tan edel­leen Lu­men­kuis­ke-ni­men al­la. Teen ti­laus­ru­no­ja ja suun­nit­te­len par­hail­laan en­sim­mäis­tä ru­no­kir­jaa­ni. Täy­den­nän työ­päi­vät vie­lä toi­mis­to- ja sii­vous­töil­lä asi­ak­kaan yri­tyk­ses­sä, jo­ten tyl­sää ei ai­na­kaan ole!

Unel­mien ta­voit­te­le­mi­nen on mi­nul­le ra­kas ai­he. Ai­na vuo­den alus­sa kir­joi­tan omia unel­mi­a­ni pa­pe­ril­le. Us­kon, et­tä unel­mi­aan voi saa­vut­taa, jos nii­den eteen on val­mis te­ke­mään töi­tä. Sen ha­lu­an opet­taa myös lap­sil­le­ni.