Sun­nun­tai­na evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sis­sa kir­kois­sa vie­te­tään py­hän Kol­mi­nai­suu­den päi­vää. Kaik­ki kris­til­li­set kir­kot tun­nus­ta­vat sen Ju­ma­lan, joka il­moit­taa it­sen­sä Raa­ma­tus­sa Isä­nä ja Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä. Täl­lai­se­na Ju­ma­la Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa näyt­täy­tyy. Jee­sus on yh­tä Isän kans­sa. Hän tuli Isän luo­ta ja pa­la­si tai­vaa­see­nas­tu­mi­sen kaut­ta ta­kai­sin Isän luo ja lä­het­ti meil­le Py­hän Hen­gen. Näi­tä kaik­kia kol­mea per­soo­naa kris­tit­ty ru­koi­lee ja pal­voo yh­te­nä Ju­ma­la­na. Me ru­koi­lem­me Isää Jee­suk­sen ni­mes­sä, Py­häs­sä Hen­ges­sä. Mei­dät on otet­tu Kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan ra­kas­ta­vaan elä­mään ja vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Pyhä Hen­ki liit­tää mei­dät Ju­ma­lan omaan elä­mään.

Kir­kol­li­ses­sa sym­bo­lii­kas­sa Kol­mi­nai­suut­ta ku­va­taan ta­sa­si­vui­sel­la kol­mi­ol­la. Jos­kus sen si­sään on piir­ret­ty Ju­ma­lan ni­meä mer­kit­se­vät hep­re­an­kie­li­set kir­jai­met JHWH, mut­ta toi­si­naan taas kol­mi­on si­säl­le on piir­ret­ty sil­mä. Se ku­vaa Ju­ma­lan kaik­ki­nä­ke­vää ja kaik­ki­tie­tä­vää sil­mää. Mi­kään ei ole Ju­ma­lal­ta sa­las­sa. Kaik­ki mei­dän ikä­vim­mät­kin piir­teet, teot ja aja­tuk­set on Ju­ma­lan tie­dos­sa.

Kaik­ki­nä­ke­vä sil­mä saat­taa huo­les­tut­taa mei­tä sil­lä me ha­lu­ai­sim­me joi­den­kin asi­oi­den säi­ly­vän pii­los­sa. Suh­teem­me Ju­ma­laan ei kui­ten­kaan voi pe­rus­tua mi­hin­kään epä­re­hel­li­seen. Se pe­rus­tuu sii­hen, et­tä ih­mi­nen tie­tää tul­leen­sa näh­dyk­si ko­ko­naan. Sik­si tun­nus­tam­me syn­tim­me hä­nel­le. Tu­lem­me it­se­kin tie­toi­sik­si sii­tä, et­tä kaik­ki te­kom­me ei­vät ole Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sia.

Mut­ta tuo sil­mä kol­mi­on si­säl­lä, joka on kaik­ki­nä­ke­vä sil­mä, se on sa­mal­la Jee­suk­sen sil­mä, joka kat­soo mei­tä. Hän kat­soo mei­tä rak­kau­den kat­seel­la. Sil­mä nä­kee kai­ken, mut­ta sa­mal­la tun­tee lem­peyt­tä kaik­kea luo­maan­sa koh­taan. Hän an­taa an­teek­si. Kun Ju­ma­lan Hen­ki näyt­tää si­nul­le syn­ti­si, pa­ke­ne Jee­suk­sen luo. Hän on hank­ki­nut ve­rel­lään si­nul­le so­vin­non niin, et­tä voit hä­neen luot­ta­en tul­la Isän luo.

Tuo­mo Lindg­ren

Har­ja­val­lan seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra