Hy­vä­ne ai­ka, mil­lai tää suvi o pääs­sy jo näi pit­käl, et men­nää hyv­vää faart­tii elo­kuut. No on­neks tän­nää sää­ti­a­ro­tuk­se muk­kaa kum­min­ki siir­ry­tää pois noist lii­ka kor­keist läm­pö­ti­loist. Kyl meil su­a­ma­lai­sil sem­mo­ne hiuk­ka yli 20 as­tet pii­saa iha hyvi ja o sää­ke­ris­ti ter­vey­rel­lek­ki pa­rem­pi. Pit­kä hel­le­jak­so o koi­tel­lu var­sin­ki van­hem­paa väk­kee ja vi­ä­ny voi­mat it­te kul­ta­ki, mut kyl­kai kaik­ki taas kään­tyy par­hai päi ko syk­syy koh­ti men­nää ja kes­sää kum­min­ki jat­kuu viä, vaik kyl kou­lut jo al­ka­val vii­kol pää­see al­kuu. Kui tun­tuu­ka silt, et soli just ko niit päät­tä­jäi­sii fii­rat­tii ja ny sit ol­laa jo taas uu­re lu­ku­vu­a­re kyn­nyk­sel. Sil­lai se ai­ka vaa kul­luu, niät pa­rast vaa ain naut­tii just täst het­kest, kon­nei stää men­nyt ta­ka­si saa.

Sa­to­kau­si­ki o al­ka­nu ja täl­läi elo­kuus pruu­kaa tul mel­kei pääl­lek­käi tota säi­lö­mist, ko kaik­ki kyp­syy sam­maa ai­kaa. Man­si­koit o sy­ä­ty jo muu­ta­ma viik­ko, mut pak­ka­see e ol viä täl­län­ny en­kä pal­jo mei­naak­ka sin. Fa­rel­mii tul­lee omist pus­kist ja niit o jo nii hil­lon ko kyl­mäs­ki. Mus­ti­koit o to­rilt ha­jet­tu, sy­ä­ty sem­mo­se­nas ja pii­ra­kas. Taas präk­kä­si stää mus­taa ma­ki­aa­ki, joho tul­lee nii mus­tii vii­ni­mar­joi, ko mus­tik­kaa­ki ja kryy­rä­tää lak­rit­si­jau­hol. Kyl o plät­tei kans nii hyv­vää et val­la. Mus­tik­ka ly­äp­pää se vii­ni­mar­ja kir­pey­re just pas­se­lis­ti. Pu­na­set vii­ni­mar­jat iha per­raat­tun pak­ka­see ja si­ält sit tal­ve mit­taa klap­pa­puu­roks, nin­ko ne tual jos­sai mual vis­pi­puu­roo ni­mit­tää. Kurk­kui o jo sy­ä­ty su­a­raa tost riip­pu­kur­kust, mut en­sim­mäi­set avo­maa­kur­kuk­ki säi­löt­tä­väks o jo äm­pä­ris lik­koo­mas hu­a­mist var­te. Kyl­kai niit vit­ta­löö­kil höys­tet­tyi tai­ra ekaks rus­tat, kon­ne it­te saa syär niit nu­ar­te tyk­kää­mii aa­si­a­lai­sii, vaik kui mi­ä­li te­kis. Kys­sä­kaa­lit kyp­sy kaik­ki lä­hes sam­maa ai­kaa, niät päi­vit­täi niit o pu­res­kel­tu et­tei men haas­kuu. Ny o pit­käst ai­kaa sen­tää saa­nu kuk­ka­kaa­lii­ki ih­mis­moi­see hin­taa, niät stää o muu­ri­kal pryy­nät­ty sa­mal­lai ko var­hais­kaa­lii­ki. Kaa­li­sop­paa kyl tek­kee jo mi­ä­li, niät pi­ka­pu­a­lii tai­taa ol sen­ki voo­ro ja sit siin ti­ät­ty ne mail­ma par­haat klim­pit. Sii­he tart­tee vaa löy­tää hyvä liha, et saa se oi­kee mavu, joka mu­ku­last as­tik­ka o suus mais­tu­nu ja sit viä ai­ka­nas ano­pi klimp­pei myät erel­lee ja­los­tu­nu.

Me­ni­pä tää ny ma­kui mail­maa, mut­tei vis­sii ih­me, ko aa­mul täs tei sem­mo­se ton­ni­ka­la­pii­ra­ka uu­nis, niät koko huus­hol­li ny hai­see nii hy­vält. Plät­ti­tai­ki­nan­ki tei ree­raa ja täst sit me­nen­ki niit pais­taa en­ne­ko ui­ma­reit tän taas tul­lee, ko niist ne tyk­kää ja man­sik­ka­hil­loo­ki o trah­tee­rin.

Mo­nel­laist o men­neel vii­kol Po­ris ta­pah­tu­nu, mut niist ole vaa avii­sist saa­tui ti­a­toi va­ras, ni­ät­tet­tei niist pa­ran se enem­pää. Hel­le o pi­tä­ny van­ha mel­kei ko­to­nur­kis ja ny kai täst sit pik­ku­hil­jaa jo fris­kaan­tuu ih­mis­te il­moil­ki jat­kos…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos