Nii,i tai ai­na­ki al­ma­nak­ka san­noo et o ke­sä­kuu iha en­sim­mäi­ne päi­vä. Kyl tän­nää aa­mul kyl oi­kees­tas ai­ka ke­sä­selt tun­tu ver­rat­tun ei­li­see kyl­mä­kal­see­see kym­me­nas­tei­see il­maa. On­neks sil­ti ei­le ei sa­ta­nu, ko yli­op­pi­laat ja muuk­ki kou­lus lo­pet­tan­neet fii­ras ta­hoil­las val­mis­tu­jai­siis. Meil ei ol­lu ny ket­tää juh­li­vaa nu­art omas pii­ris, niät kat­tel­tii stää ri­a­muu vaa tel­kust ja ol­tii kau­huis­sas mel­kei niist he­pe­nist nu­ar­te nais­te pääl, et mil­lai niis lain­ka tar­ke­ni siäl kou­lui pi­hal ot­taa ruu­sui ja on­nit­te­lui vas­taa? Kyl ti­ät­ty nu­a­ren tar­ke­nee pa­rem­mi ja ko fii­ni ker­ra tart­tee ol. Kyl o ajat muut­tu­nu siin­ki mi­ä­les vu­a­sie saa­tos. On­neks sen­tää näil­lä­ki nur­kil muu­te au­rin­ko­ki eh­too mit­taa jo näyt­ti voi­maas. Tua ko­ko­ai­ka­ne ploo­saa­mi­ne mel­kei pak­kaa har­mit­taa, ko se jäh­ryt­tää il­maa ai­ka­lai. No ei ploo­saa kuu­lem­ma Es­pan­jas ja muu­ten­ki si­äl­läp­päi, josa ih­mi­set naut­tii tai vaik tus­kai­lee hel­tee kou­ris. Ei pur­nat sil­ti yh­tää, ko kyl su­a­ma­lai­ne suvi kaik­ki­nes o ens­tiks!

Iha as­jast toi­see ja oi­kees­tas mel­ko­see hel­po­tuk­see, ko han­kit­tii sem­mo­ne ro­pot­ti­leik­ku­ri toi­sel pual pih­haa hel­pot­taa van­ha mi­ä­he hom­mii. Miäs o kyl ol­lu stää mi­ält et sit vast sem­mo­ne meil, ko se sit syk­sym­mäl os­saa tehr kai­kist pu­ron­neist ome­nist hil­loo. No leik­ki sik­ses! Oi­kee as­ja­tun­ti­ja se asen­si ja ai­ka tark­kaa se veh­je hom­mas tun­tuu ajot­ta­va, mut kai­kest hu­a­li­mat o nii in­no­kas, et tämä täst hyp­pää siv­vuu­ki hui­laa. No al­ku­kan­keu­ret ko o voi­tet­tu käy­rää kyl viä läpi mikä olis rus­tat­ta­va toi­sel­lai. Ai­ka nät­tii jäl­kee se kyl saa ai­ko­seks, vaik näyt­tää et­tei mit­tää jär­kee se mee Ii­sa­ki py­ä­ri­mi­ses juur olek­ka. Oi­kee hu­vit­taa, ko se kai­kest vas­tus­te­lust hu­a­li­mat mi­ä­hel o kum­min­ki ny vik­ti­ne ja se pu­he­lee tual pi­hal se kans ja seu­raa mis ve­ko­tin mil­lon­ki kaa­haa. Mul o pi­has oma pu­a­le­ni, joka saa vaik re­hot­taak­ki niit­tyn osit­tai, ko ny es­tiks pää­si­si noist voi­nun­nuist er­roo. Mitä enem­mä mää niit förs­tää pois­taa, stää ma­ta­lam­pan ne jo taas nun­nuus lyk­kää. No kai se sa­non­ta tart­tee vaa si­säs­tää et kyl ne mit­tu­maa­riks lop­puu. Ny sais kyl ti­ä­vi­a­rui ru­ak­koo­jat tul ja aj­jaa ne ma­ta­laks täl viik­koo en­ne­ko ne taas si­ä­men­tää.

Seki viä et just voi­nun­nui nyh­täis tai­si saar jon­ku sor­ti ve­näh­ryk­se kyl­kee ja se en­ne­ki pari kert­taa kiu­san­nee kyl­ki­vä­li­li­has­tu­leh­ruk­se(?), joka o tosi kiuk­ku­se kip­pee, mut pa­ra­nee kyl om­mii ai­ko­jas jos­kus. Nyk­ki is­tu­mi­ne o tus­ka ta­kan ei­kä kip­puu help­paa oi­kee mik­kää. Kai­kil sai­ras­ker­to­muk­sil nää pu­nast ja ny it­te täs voi­vot­te­li, an­teeks. Kesä o kum­min­ki iha­naa ai­kaa ja nau­ti­taa siit! Hyv­vää ke­sä­lom­maa kai­kil joil sem­mo­ne o tai kum­min­ki tu­los…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos