Sa­ta­kun­ta on maa­kun­ta, jos­sa maa­seu­tu ei ole reu­na-alue – se on ydin. Pel­to­jen, met­sien, ve­sis­tö­jen ja ky­lien ver­kos­to ei ole vain mai­se­mal­li­nen taus­ta, vaan alu­een elin­voi­man ja kult­tuu­rin kan­ta­va voi­ma. Elä­vä maa­seu­tu tar­koit­taa tääl­lä pal­jon enem­män kuin vain paik­ko­ja – se tar­koit­taa elä­män­ta­paa, yh­tei­söä ja jat­ku­vuut­ta.

Maa­seu­dun mer­ki­tys ei ole ka­don­nut kau­pun­gis­tu­mi­sen myö­tä. Päin­vas­toin – krii­sien, il­mas­ton­muu­tok­sen ja epä­var­muu­den kes­kel­lä maa­seu­dun roo­li on jopa vah­vis­tu­nut. Pai­kal­li­nen ruu­an­tuo­tan­to, luon­non­lä­hei­syys ja ti­laa hen­git­tää tar­jo­a­vat vaih­to­eh­don yhä use­am­mal­le. Yhä use­am­pi haa­vei­lee elä­mäs­tä, jos­sa kii­re ei mää­ri­tä kaik­kea, ja jos­sa luon­to on osa ar­kea, ei pelk­kä lo­ma­koh­de. On etuo­i­keu­tet­tua asua maa­seu­dul­la, jol­loin se on ar­kiym­pä­ris­tö, jos­sa syke las­kee ja sie­lu le­pää. Hy­vä­nä esi­merk­ki­nä on oma eli­nym­pä­ris­tö­ni Kau­vat­sa.

Sa­ta­kun­nas­sa on run­saas­ti po­ten­ti­aa­lia: vil­ja­va maa­pe­rä, vah­va met­sä­ta­lous, ve­sis­töt ja ak­tii­vi­set ky­läyh­tei­söt. Mo­nil­la ky­lil­lä on oma kou­lun­sa, seu­ran­ta­lon­sa ja ta­pah­tu­man­sa – pai­kat, jois­sa yh­tei­söl­li­syys elää edel­leen vah­va­na. Tämä ei kui­ten­kaan ole it­ses­tään­sel­vyys. Tar­vi­taan jat­ku­vaa huo­len­pi­toa, ke­hit­tä­mis­tä ja po­liit­tis­ta tah­toa, jot­ta maa­seu­tu py­syy elä­vä­nä.

In­ves­toin­nit inf­rast­ruk­tuu­riin, ku­ten tie­verk­koon ja laa­ja­kais­ta­yh­teyk­siin, ovat eli­neh­to. Myös pal­ve­lui­den saa­ta­vuus – ter­veys, kou­lu­tus – vai­kut­taa suo­raan sii­hen, on­ko maa­seu­dul­la mah­dol­lis­ta asua ja yrit­tää. Nuor­ten py­sy­mi­nen ko­ti­seu­dul­la tai pa­laa­mi­nen ta­kai­sin riip­puu pit­käl­ti sii­tä, mil­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia heil­le tar­jo­taan.

Maa­seu­tu ei ole vain men­nei­syy­den kuva – se on tu­le­vai­suu­den mah­dol­li­suus. Se voi tar­jo­ta rat­kai­su­ja sekä eko­lo­gi­siin et­tä so­si­aa­li­siin haas­tei­siin: lä­hi­ruo­kaa, uu­siu­tu­vaa ener­gi­aa, oma­va­rai­suut­ta ja vah­vaa yh­tei­söl­li­syyt­tä. Sa­ta­kun­nan maa­seu­tu voi ol­la edel­lä­kä­vi­jä, jos sil­le an­ne­taan ti­laa kas­vaa ja uu­dis­tua.

Pi­de­tään siis huol­ta sii­tä, et­tä Sa­ta­kun­nan maa­seu­tu py­syy elä­vä­nä. Se ei ole pelk­kä si­vu­juon­ne, vaan koko maa­kun­nan syke – juu­ri, joka kan­taa pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen.

Au­li Här­kä­lä

So­si­o­no­mi, alu­e­val­tuus­ton va­ra­jä­sen (kesk.), Ko­ke­mä­ki