Tou­ko­kuun lo­pul­la meil­lä juh­lit­tiin. Van­hin tyt­tä­rem­me pai­noi yh­des­sä ys­tä­vien­sä kans­sa val­ko­la­kin pää­hän­sä. Osa ys­tä­vis­tä juh­li sa­maa het­keä, osa val­mis­tui am­mat­tiin –  kä­den­tai­dois­ta, hoi­vas­ta, tek­no­lo­gi­as­ta, yrit­tä­jyy­des­tä. Osaa­mi­nen sai nä­ky­vän muo­don: to­dis­tuk­se­na, tit­te­li­nä ja kou­lu­tuk­se­na. Tu­le­vai­suus ot­ti as­ke­leen eteen­päin, mo­neen suun­taan.

Sa­mal­la kun juh­la­pu­heis­sa pu­hut­tiin unel­mis­ta, työ­e­lä­mäs­sä kes­kus­tel­laan osaa­mi­ses­ta – tai sen puut­tees­ta. Suo­men Yrit­tä­jien tuo­reen gal­lu­pin mu­kaan yli puo­let pk-yri­tyk­sis­tä ha­kee kas­vua. Sil­ti vain kuu­si pro­sent­tia ko­kee kas­vun edel­ly­tyk­set erit­täin hy­vik­si. Jopa 18 pro­sent­tia pi­tää nii­tä huo­noi­na tai erit­täin huo­noi­na. Mik­si? Kos­ka kas­vun es­teet ei­vät ole vain ko­nei­ta. Ne ovat ih­mi­siä. Osaa­mi­sen puu­tet­ta, rek­ry­toin­ti­vai­keuk­sia, ky­vyt­tö­myyt­tä muut­tua.

61 pro­sent­tia yri­tyk­sis­tä ni­me­ää kriit­ti­sim­mäk­si kas­vun edel­ly­tyk­sek­si osaa­van hen­ki­lös­tön. Sa­man­suun­tai­nen tu­los on myös ET­LAn sel­vi­tyk­ses­sä (2025). Se ei yl­lä­tä. Or­ga­ni­saa­tio voi kas­vaa vain, jos sen in­hi­mil­li­nen pää­o­ma kas­vaa. Jos osaa­mi­nen ei ke­hi­ty, ei ke­hi­ty myös­kään or­ga­ni­saa­tio. Yk­si mer­kit­tä­vin kas­vun mah­dol­lis­ta­ja on hyvä osaa­mi­nen ja osaa­va, työs­sään viih­ty­vä hen­ki­lös­tö.

Tätä ym­mär­rys­tä hyö­dyn­tä­vät eri­tyi­ses­ti nuo­ret kas­vu­y­rit­tä­jät – al­le 40-vuo­ti­aat, jot­ka ei­vät odo­ta lu­paa kas­vaa. He ra­ken­ta­vat kil­pai­lu­e­tun­sa osaa­mi­ses­ta, joka ei ole yk­si­lö­suo­ri­tus, vaan kol­lek­tii­vis­ta op­pi­mis­ta, ver­kos­to­ja ja eko­sys­tee­me­jä. He täh­tää­vät eteen­päin yh­des­sä.

Kat­so­es­sa­ni lak­ki­ais­juh­lien nuo­ria mie­lee­ni nou­si ky­sy­mys: mil­lai­sen työ­e­lä­män me heil­le ra­ken­nam­me? Mei­dän on ra­ken­net­ta­va työ­e­lä­mää, joka ei uu­vu­ta, vaan kan­nat­te­lee. Jos­sa osaa­mi­nen ei ole yk­si­lön taak­ka­na, vaan yh­tei­nen in­ves­toin­ti, joka ta­kaa myös Suo­men kil­pai­lu­ky­vyn. Osaa­mi­nen ei ole kos­kaan val­mis. Ei­kä sen tar­vit­se­kaan ol­la. Tär­ke­äm­pää on asen­ne. Se, et­tä ha­lu­aa ke­hit­tyä. Se, et­tä ei jää odot­ta­maan, et­tä joku toi­nen hoi­taa, vaan ot­taa it­se vas­tuun. Työ­e­lä­mäs­sä pär­jää­vät ne, jot­ka osaa­vat op­pia, ei­vät ne, jot­ka ku­vit­te­le­vat jo osaa­van­sa kai­ken. Kas­vua ei tule il­man osaa­mis­ta. Mut­ta ei myös­kään il­man tah­toa kas­vaa yh­des­sä.

Ma­ria Jo­ki­nen

Ai­to Sääs­tö­pan­kin pai­kal­lis­joh­ta­ja