Hyvinvointicenterillä arki pyörii taas - entistä rakkaampana
Hyvinvointicenterin tunneille otetaan vain rajoitettu väkimäärä, mutta varasijaltakin pääsee usein sisään.
Kapean portaikon yläpäässä tulijaa odottaa korillinen villasukkia. Sisältä kajastaa suolakivilamppujen lämmin valo. Keskellä kaupunkia sijaitseva Hyvinvointicenter kutsuu levähtämään arjen huolista, ulkona paukkuvasta pakkasesta ja koronakurimuksesta.
Viimeksi mainittu ei ole päästänyt täälläkään helpolla. Pandemian alettua Hyvinvointicenterissä on kahdesti jouduttu laittamaan joogasalin tunnit tauolle kyynel silmäkulmassa.
Onneksi nyt jo hieman helpottaa. Joogasalin viikko-ohjelma pyörii, mutta 30 hengen saliin otetaan sisään vain 12 joogaajaa kerrallaan. Myös lyhyempiä joogakursseja järjestetään jälleen turvaväleistä huolehtien.
Yrittäjä Mirja Lamberg kertoo, että vaikka tunti näyttäisi olevan täynnä, kannattaa silti odottaa varasijalla. Korona-aikana paikkoja vapautuu usein.
Hyvinvointicenterin hoitoihin ja hierontoihin pääsee normaalisti. Ammattilaiset huolehtivat asiakkaansa turvallisuudesta maskein ja puhtain käsin.
Opasteet ohjaavat sisään tulevat asiakkaat käsienpesulle, ja kahdesti päivässä Hyvinvointicenterissä desinfioidaan pinnat sekä ovenkahvat.
Lamberg ei voi olla kyynelehtimättä puhuessaan korona-ajan vaikutuksista Hyvinvointicenterin toimintaan.
- Tämä aika on pysäyttänyt miettimään, kuinka hienoa tämä työnteko onkaan. Sen tajuaa sitten, kun sitä ei saakaan tehdä. Sen kokemuksen jälkeen ihan normaalin joogatunnin ohjaaminen on tuntunut vielä viisisataa kertaa hienommalta.
Kun tammikuussa joogatuntien koronatauko päättyi, myös kävijöiltä tuli samanlaista viestiä. ”Ihanaa”, ja ”kyllä tätä on odotettu”.
Yksi hauska muistokin synkästä koronavuodesta tulee mieleen. Lamberg on jo usean vuoden ajan vetänyt kesäisin ulkojoogatunteja Porin kauniissa luontokohteissa. Niin tehtiin myös korona-kesänä, jolloin ulkojoogatunti pidettiin Kirjurinluodolla.
- Yleensä kävijämäärä ulkojoogatunnilla on noin 20-30 ihmistä. Kuinka ollakaan, tällä kertaa paikalle tuli yli 90 henkeä. Seisoimme siinä ja katselimme kuinka väkeä vyöryi Taavisiltaa pitkin ja eri suunnista vain lisää ja lisää. Onneksi meitä oli kaksi ohjaajaa, ja saimme porukan jaettua kahtia. Silloin tuli sellainen olo, että ehkä tässä on vielä toivoa, Lamberg sanoo.