Timo Sa­vu­nen

Ei ole oi­ke­as­taan vä­liä, as­te­lee­ko asun­to-osa­keyh­tiö Po­rin Asun­to­lan si­sä­pi­hal­le Äes­tä­jän­ka­dun vai Ka­ta­rii­nan­ka­dun puo­lel­ta. En­si­vai­ku­tel­ma on ko­di­kas ja kut­su­va. Tä­hän syy­nä ovat pait­si kak­si kau­nis­ta puu­ta­loa, en­nen kaik­kea puis­to­mai­nen veh­reys, joka ku­kois­taa eri puo­lil­la piha-alu­et­ta. Nur­mi­kol­le on pys­ty­tet­ty juh­la­telt­ta sekä pöy­tä­ryh­miä ja tel­tas­sa ole­vat nou­to­pöy­dät not­ku­vat eri­lai­sis­ta suo­lai­sis­ta ja ma­keis­ta pik­ku­her­kuis­ta. Ke­sä­juh­lat ovat asuk­kail­le jo­ka­vuo­ti­nen pe­rin­ne, mut­ta täl­lä ker­taa juh­laan on ai­van eri­tyi­nen syy – vie­te­tään ta­lo­yh­ti­ön sa­ta­vuo­tis­juh­laa.

En­sim­mäis­ten jou­kos­sa vas­taan tu­lee tut­tu kas­vo, kiek­ko­mies Kar­ri Kivi.

– Muu­tim­me tän­ne vuon­na 2001, mut­ta nyt asun­nos­sa asuu van­hin tyt­tä­rem­me. Tääl­lä käy­mi­nen on kui­ten­kin ai­na kuin ko­tiin pa­lai­si, Kar­ri ku­vai­lee.

– Mut­ta tuol­ta tu­lee tä­män ta­lo­yh­ti­ön to­del­li­nen sie­lu, hän jat­kaa, ja viit­taa vii­mei­siä juh­la­jär­jes­te­ly­jä hää­räi­le­vän Kei­jo Koi­vu­mä­en suun­taan.

Kei­jol­la on mu­ka­naan ko­pio van­has­ta leh­ti­leik­kees­tä, jos­sa ker­ro­taan puu­ta­lo­jen ra­ken­nut­ta­jan, Jo­han Gi­de­on Brunst­rö­min elä­män­ta­ri­nas­ta. Leik­kees­sä on myös kuva vuo­del­ta 1935, jos­sa Brunst­röm viet­tää ke­säis­tä juh­la­päi­vää naa­pu­rien­sa seu­ras­sa Po­rin Asun­to­lan puu­tar­has­sa.

– Täs­tä ku­vas­ta sain ide­an jär­jes­tää ke­sä­juh­lan vuo­sit­tain, ja niin on teh­ty nyt vuo­des­ta 1991, myös ta­lo­yh­ti­ön isän­nöit­si­jä­nä toi­mi­va Kei­jo Koi­vu­mä­ki ker­too.

Nina Merilahti ihasteli Riikka Raition (oik) tekemää upeaa puupiirrosta, joka esittää hänen entistä asuintaloaan.

Timo Savunen

Myös asun­not it­ses­sään ovat hie­no­ja ja hou­kut­te­le­via. Mo­lem­mis­sa ta­lois­sa nii­tä on nel­jä sa­man­lais­ta, pait­si et­tä osa on pei­li­ku­via toi­sis­taan. Ker­ros­pin­ta-alaa on sata ne­li­ö­tä, mut­ta ylä- ja ala­ker­ta­re­mon­teil­la on mah­dol­lis­tet­tu jopa kol­min­ker­tai­nen ne­li­ö­mää­rä kol­meen eri ker­rok­seen. Pet­ri Mar­tik­ka­lan ja Hen­riik­ka An­ja­lan asun­nos­sa on teh­ty juu­ri näin, mut­ta Pet­ri kiin­nit­tää sil­ti huo­mi­on toi­seen eri­tyi­seen asi­aan. Jos on kat­so­nut te­le­vi­si­os­ta Unel­mia Ita­li­as­sa -sar­jaa, niin ku­ka­pa voi­si us­koa, et­tä sa­man­kal­tai­sen tun­nel­man voi ta­voit­taa Suo­men Po­ris­sa, ja vie­lä­pä ai­van kau­pun­gin kes­kus­tan kai­na­los­sa.

– Kun is­tut täs­sä ome­na­pui­den al­la, au­rin­ko läm­mit­tää, valo sii­vi­löi­tyy pui­den leh­väs­tön läpi, ja kä­des­sä on jo­tain hy­vää juo­maa, niin tun­nel­ma on ai­van kuin tos­ca­na­lai­ses­sa il­ta­päi­väs­sä, Pet­ri Mar­tik­ka­la maa­lai­lee, naa­pu­rin­sa Juk­ka Haa­vis­ton nyö­ky­tel­les­sä vie­res­sä.

– Naa­pu­ri­ta­los­ta myy­dään asun­to­ja puis­to­nä­kö­a­lal­la, huo­maut­taa Haa­vis­to nau­rah­ta­en.

Tun­nel­ma ke­säi­ses­sä kes­ki­päi­väs­sä on vä­li­tön. Ta­lon en­ti­siä ja ny­kyi­siä asuk­kai­ta ker­tyy pi­ha­maal­le kuin huo­maa­mat­ta, ja sa­mal­la al­kaa pal­jas­tua mikä kai­ken hy­vän kes­kel­lä on sa­ta­vuo­ti­aan ta­lo­yh­ti­ön suu­rin aar­re. Se on edel­leen se sama kuin 90 vuot­ta sit­ten ote­tus­sa va­lo­ku­vas­sa­kin – ih­mi­set. Myös asuk­kaat it­se tie­dos­ta­vat tä­män, ja ovat yh­tei­sös­tään syys­tä­kin yl­pei­tä.

– Tääl­lä on ai­na ol­lut jo­ten­kin niin sa­man­hen­ki­siä ih­mi­siä, joi­den on ol­lut luon­te­vaa ja ki­vaa tou­hu­ta kaik­kea yh­des­sä, miet­tii Kris­tii­na Hei­no-Koi­vu­mä­ki.

– Pi­has­sa on vie­tet­ty lu­kui­sat val­mis­tu­jai­set ja rip­pi­juh­lat ja myös oman tyt­tä­re­ni häät. Ja jos joku tuo tän­ne vaik­ka­pa tuo­le­ja ja pöy­tiä, niin kaik­ki saa­vat nii­tä käyt­tää.

– Sama pä­tee myös työ­ka­lui­hin, joi­ta on han­kit­tu, jat­kaa Juk­ka Haa­vis­to.

Kos­ka kyse on sa­ta­vuo­ti­ais­ta puu­ta­lois­ta, tal­koo­hen­keä on toki myös tar­vit­tu ja te­ke­mis­tä on riit­tä­nyt.

Yk­si ko­ko­nai­nen kesä ai­na­kin raa­vit­tiin maa­lia sei­näs­tä, muis­te­lee en­ti­nen asu­kas Samp­sa Jol­ma. Ja lo­pul­ta Kar­ri Kivi sai maa­li­pur­kin pää­hän­sä, Samp­sa jat­kaa, ja saa ai­kaan her­sy­vät nau­rut.

Keijo Koivumäeltä löytyy yhtiön alkuperäinen osakekirja.

Timo Savunen

Ei ih­me, et­tä hy­vä­hen­ki­ses­tä yh­ti­ös­tä on asun­to­ja har­voin tar­jol­la.

Koi­vu­mä­et ovat asu­neet omas­saan 35 vuot­ta, Haa­vis­to 25 vuot­ta, Pet­ri Mar­tik­ka­la ja Hen­riik­ka An­ja­la 15 vuot­ta.

– Tääl­lä viih­dy­tään pit­kään. Mo­net asun­not on os­tet­tu pe­ri­kun­nil­ta, to­te­aa Kei­jo Koi­vu­mä­ki.

Mut­ta löy­tyy­pä sen­tään yh­des­tä asun­nos­ta ai­van tuo­reet­kin tu­li­jat. Sami ja Ee­va Es­kon­nie­mi yh­des­sä vii­si­vuo­ti­aan El­lin ja kol­me­vuo­ti­aan Uu­non kans­sa, ovat ol­leet Po­rin Asun­to­la­lai­sia vas­ta vii­me syk­sys­tä al­ka­en.

– Tai­si­kin ol­la pit­kä väli en­nen mei­tä, kun tääl­lä on ol­lut pie­niä lap­sia, Sami hy­myi­lee, ja ke­huu sa­mal­la niin naa­pu­rei­ta kuin mil­jöö­tä­kin.

– Tääl­lä on hy­vin help­poa ja yh­tei­söl­lis­tä. Naa­pu­reis­ta on tul­lut lap­sil­le­kin tut­tu­ja ja tur­val­li­sia, Sami Es­kon­nie­mi kiit­te­lee.

Kun kes­ti­tys pää­see kun­nol­la vauh­tiin, on il­mas­sa kä­sin­kos­ke­tel­ta­vaa iloa, mut­ta myös mui­ta suu­ria tun­tei­ta. Yk­si lii­kut­tu­neim­mis­ta on Riik­ka Rai­tio.

– Asuin tääl­lä vuo­des­ta -68 vuo­teen -76, sil­l­loin tyt­tö­ni­mel­lä­ni Suo­mi­nen, Riik­ka ker­too.

– Ihan it­ku kur­kus­sa as­te­lin tän­ne pi­ha­maa­ta pit­kin. Lii­ku­tuin niin, kun näin nuo sa­mat vaah­te­rat, mis­sä it­se sil­loin kii­pei­lin. Isä­ni teki pal­jon töi­tä puu­tar­has­sa, ja on iha­naa näh­dä se edel­leen noin hie­no­na, Riik­ka Rai­tio ihas­te­lee.

Sa­mas­sa au­rin­ko pil­kah­taa esiin, valo sii­vi­löi­tyy leh­tien lo­mas­ta ja osuu pi­ha­puus­sa kii­pei­le­vään El­li Es­kon­nie­meen. Kah­vi tuok­suu. Ih­mi­set hy­myi­le­vät, ja niin var­mas­ti hy­myi­li­si Jo­han Gi­de­on Brunst­röm­kin.