Ari An­te­roi­nen

La­pin Sa­la­ma­kal­li­on tal­koo­po­ruk­ka­lai­nen ja so­me­vas­taa­va Sari Aal­to­nen mai­nit­si ol­leen­sa mie­hen­sä kans­sa mu­ka­na toi­min­nas­sa noin 12 vuot­ta.

– Olem­me yrit­tä­neet pi­tää pe­rin­tei­tä yl­lä, ei­kä ol­la lii­kaa läh­det­ty mi­tään muut­ta­maan. Asi­ak­kai­ta kuun­nel­len olem­me toki ke­hit­tä­neet paik­kaa. Van­has­sa tans­si­pai­kas­sa kyl­lä työ­tä riit­tää. On­nek­si tääl­lä on iso tal­koo­po­ruk­ka, va­jaa 80 hen­keä, Aal­to­nen to­te­si.

Pe­rin­teis­tä kiin­ni­pi­tä­mi­nen nä­kyy myös ke­vääs­tä syk­syyn toi­mi­van ke­sä­la­van oh­jel­mis­tos­sa. Rok­ki­bän­de­jä ei esiin­ty­jä­lis­tal­la näy.

– La­va­tans­sit edel­lä men­nään. Olem­me kui­ten­kin pyr­ki­neet jär­jes­tä­mään eri­lai­sia il­to­ja. Ikä­haa­ruk­ka kä­vi­jöis­sä kun on vau­vas­ta vaa­riin.

Pek­ka Aal­to­nen vas­taa oh­jel­mis­ton koos­ta­mi­ses­ta.

– Si­vus­ta seu­ran­nee­na olen huo­man­nut sen ole­van haas­ta­vaa. Täy­tyy ol­la oh­jel­ma­toi­mis­toil­le kii­tol­li­nen, et­tä ne ovat ol­leet ur­hei­lu­seu­ra­myön­tei­siä. Olem­me ol­leet ajois­sa liik­keel­lä ja saa­neet neu­vo­tel­tua nii­tä ni­miä, mitä meil­tä on toi­vot­tu, Sari Aal­to­nen ke­hui.

Ke­sän esiin­ty­jiä ovat muun mu­as­sa Sou­va­rit, Tai­ka­kuu, Si­ni­tai­vas ja Sai­ja Tuu­pa­nen.

Lapin Salamakallion historia alkaa vuodesta 1954. Kuva: Sari Aaltonen

Tans­si­kan­saa tu­lee Sa­la­ma­kal­li­ol­le pi­dem­mäl­tä­kin.

– Osa tu­lee or­kes­te­rien pe­räs­sä. Osa tu­lee, kun tämä sat­tuu ole­van hei­dän lä­hi­la­van­sa. Suu­ri osa tu­lee tän­ne seu­rus­te­le­maan, viih­ty­mään, nä­ke­mään tut­tu­ja, is­tu­maan Hump­pa­kup­pi­laan ja tie­ten­kin tans­si­maan. Tar­jol­la on mo­nen­lais­ta, Aal­to­nen to­te­si.

Sa­la­ma­kal­li­on va­ki­oa­si­ak­kai­siin kuu­luu eu­ra­lais­pa­ris­kun­ta Vesa ja Kati Ah­to­la. He ker­to­vat käy­vän­sä la­va­tans­seis­sa 2-4 ker­taa vii­kos­sa. La­vo­ja on kier­ret­ty 30 vuot­ta.

Ki­pe­rän pol­kan jäl­keen hen­gäs­ty­nyt kak­sik­ko eh­ti jut­tu­sil­le. Tans­seis­ta polk­ka on kuu­lem­ma eh­do­ton yk­kö­nen.

– Mut­ta kaik­ki ovat ki­vo­ja. Mo­ni­puo­li­suus on hyvä asia. Tämä on enem­män kuin har­ras­tus, eli elä­män­ta­pa, mää­rit­te­li Vesa.

– Olem­me ol­leet ak­tii­vi­sia liik­ku­jia ja sit­ten kun on tul­lut pol­vi­remp­paa ja muu­ta, niin tätä pys­tyy sil­ti vie­lä te­ke­mään. Tämä on hyö­ty­lii­kun­taa, Vesa jat­koi.

He ke­hu­vat tans­sia ää­ret­tö­män hie­nok­si har­ras­tuk­sek­si.

Varsinkin nuoremman väen suosiossa oleva Komiat veti Salamakallion tupaten täyteen toukokuussa. Kuva: Isabel Pohjanen

Pa­ril­le on tul­lut tu­tuk­si muut­kin lä­hel­lä ole­vat la­vat, ku­ten Ylä­neen Va­las­ran­ta, Har­ja­val­lan V2 ja Lu­vi­an Lai­ta­ka­ri.

– Lo­ma­reis­suil­la kat­so­taan, et­tä tuol­la on tans­si­paik­ka, niin men­nään sin­ne, Vesa sa­noi.

Ah­to­loi­den mie­les­tä tans­si-il­ta on ol­lut hyvä, jos ko­tiin läh­ties­sä on hiki ja hiu­kan puus­kut­taa.

Ah­to­lat ovat mie­lis­sään, et­tä nuo­ri­so­kin on taas löy­tä­nyt la­va­tans­sit.

– Ve­däm­me myös tans­si­kurs­se­ja ja sin­ne­kin on saa­tu nuo­ria. Tosi hie­no jut­tu, Vesa iloit­si.

– Esi­mer­kik­si Ko­mi­at ve­tää nuor­ta ylei­söä. Olem­me ker­ran ol­leet kat­so­mas­sa ja paik­ka oli ihan täyn­nä, Kati ker­toi.

Ka­tia ilah­dut­ti myös se, et­tä uu­si­a­kin la­vo­ja on tul­lut.

– Ei ole pit­kään ai­kaa ol­lut näin pal­jon tar­jon­taa.