Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­ri­lai­ses­ta Pel­to­sen pa­ris­kun­nas­ta jom­man­kum­man tai mo­lem­pien tu­lee poi­ket­tua kirp­pu­to­ril­la tai an­tiik­ki- ja ke­räi­ly­ta­pah­tu­mas­sa yleen­sä ai­na­kin vä­hin­tään ker­ran vii­kos­sa. So­pi­vaan koh­tee­seen voi­daan ajel­la vä­hän kau­em­mas­kin: esi­mer­kik­si vii­mek­si ol­tiin Nak­ki­las­sa ja sitä en­nen Ko­ke­mä­el­lä. Esa ja Maa­rit Pel­to­nen ovat kirp­pis­te­li­jöi­tä ja ke­räi­li­jöi­tä.

– Meil­lä tämä on kui­ten­kin täl­lais­ta pie­ni­muo­tois­ta ja omak­si mie­li­hy­väk­si. Em­me ole esi­mer­kik­si vuok­ran­neet li­sä­ti­laa ta­va­roi­den säi­ly­tyk­seen, niin kuin nä­kee ame­rik­ka­lai­sis­sa tv-sar­jois­sa, Maa­rit ker­too.

90-luvulla valmistettuja Pentikin puuhevosia valmistettiin aikanaan alle kymmenen vuoden ajan.

Kirp­pu­to­reil­ta Pel­to­set et­si­vät vain ke­räi­ly­ta­va­raa ja ohit­ta­vat vaa­te­re­kit ja käyt­tö­ta­va­rat suo­si­ol­la. Maa­ri­tin ke­räi­ly­har­ras­tus läh­ti ai­koi­naan liik­keel­le He­le­na Ty­nel­lin suun­nit­te­le­mis­ta ret­ro­hen­ki­sis­tä au­rin­ko­pul­lois­ta, joi­ta val­mis­tet­tiin vuo­si­na 1964-1974.

– Ap­piuk­ko jos­kus an­toi en­sim­mäi­sen, pie­nen kel­tai­sen au­rin­ko­pul­lon. Se läh­ti sii­tä, kun ihas­tuin sen kau­nii­seen muo­toi­luun, Maa­rit ker­too.

Ret­ro­hen­ki­siä au­rin­ko­pul­lo­ja ei enää val­mis­te­ta, ja nii­tä on vai­kea saa­da. Tuot­teet myy­dään lä­hes sa­man tien, kun ne tu­le­vat myyn­tiin. Myös hin­nat ovat pom­pan­neet sii­tä, mitä ne oli­vat, kun Maa­rit aloit­te­li ke­räi­ly­har­ras­tus­taan. Vä­ris­tä ja koos­ta riip­pu­en au­rin­ko­pul­lot ovat ny­ky­ään ar­vol­taan sa­dois­ta eu­rois­ta jopa tu­han­siin eu­roi­hin.

Retrohenkisiä aurinkopulloja ei enää valmisteta, ja niitä on vaikea saada. Tuotteet myydään lähes saman tien, kun ne tulevat myyntiin.

Iloisenväriset säästölippaat ovat nyt keräilijöiden suosiossa. Maarit keräilee norsu-säästölippaita.

Maa­rit ker­too, et­tä fyy­si­sil­lä kirp­pu­to­reil­la ke­räi­ly­ta­va­ran hin­nat ovat hie­man edul­li­sem­mat, kun taas ne­tin an­tiik­ki­liik­keis­sä yleen­sä ylä­kant­tiin. Kaik­kein edul­li­sim­pia löy­tö­jä Maa­rit odot­taa te­ke­vän­sä pi­ha­kirp­pik­sil­lä, jos­sa ih­mi­set ha­lu­a­vat pääs­tä ta­va­ras­ta eroon.

Maa­rit ke­räi­lee sel­lais­ta la­si­ta­va­raa ja ko­ris­te-esi­nei­tä, mis­tä mil­loin­kin sat­tuu in­nos­tu­maan, ja mikä miel­lyt­tää omaa sil­mää ko­din hyl­lyil­lä. Au­rin­ko­pul­lo­jen li­säk­si hä­nen ko­ko­el­mis­taan löy­tyy muun mu­as­sa 90-lu­vul­la val­mis­tet­tu­ja Pen­ti­kin puu­he­vo­sia, ret­ro­ja nor­su-sääs­tö­lip­pai­ta ja Lo­mo­no­so­vin kä­sin­maa­lat­tu­ja tii­be­tins­pa­nie­li­pat­sai­ta. Ke­räi­li­jäl­le on tär­ke­ää, et­tä tuo­te on eh­jä ja hy­väs­sä kun­nos­sa. Har­vi­nai­sem­mat vä­rit kiin­nos­ta­vat, ja myös poh­jas­ta löy­ty­väl­lä lei­mal­la on vä­liä. Kirp­pu­to­rien li­säk­si Maa­rit on löy­tä­nyt ke­räi­ly­e­si­nei­tä muun mu­as­sa To­ris­ta, ys­tä­vil­tä tai ti­laa­mal­la jopa Ame­ri­kas­ta as­ti.

Peltosilla on kolme elävää tiibetinspanielia, ja Lomonosovin käsinmaalattuja tiibetinspanielipatsaita löytyy jopa 18 kappaletta. Tummat patsaat ovat harvinaisempia.

Esa Pel­to­nen puo­les­taan on ol­lut nuo­res­ta pi­tä­en mu­sii­kin suur­ku­lut­ta­ja ja kier­tä­nyt pal­jon fes­ta­reil­la ja kei­koil­la. Hän et­sii kirp­pu­to­reil­ta ja le­vy­mes­suil­ta vi­nyy­li- ja le­vy­aar­tei­ta sekä mu­siik­ki­ai­heis­ta kir­jal­li­suut­ta. Ko­ko­el­miin kuu­luu tär­keim­pien rock ja blu­e­sar­tis­tien tuo­tan­toa -50, -60 ja 70-lu­vuil­ta. Hän os­taa mu­siik­kia kuun­te­lua var­ten, jo­ten esi­mer­kik­si le­vyn pai­nos ei ole hä­nel­le tär­keä. Esan ko­ko­el­mat soi­vat Pel­to­sen ta­los­sa päi­vit­täin.

Esan omat kes­to­suo­si­kit nuo­ruu­des­ta läh­tien ovat Cree­den­ce Cle­ar­wa­ter Re­vi­val ja Jeth­ro Tull. Hä­nen ko­ko­el­mien­sa har­vi­nai­sem­piin vi­nyy­li­aar­tei­siin kuu­lu­vat muun mu­as­sa Hur­ri­ca­ne­sin Ro­ad­run­ners vuo­del­ta -74, Pek­ka Stren­gin Ke­sä­maa vuo­del­ta -72 ja Kari Peit­sa­mo Re­vi­va­lin Jo­ki­var­ren jy­tä­or­kes­te­ri vuo­del­ta -82.

Esa ostaa musiikkia kuuntelua varten, ja hänen kokoelmansa soivat Peltosen talossa päivittäin.

Vi­nyy­lien hin­nat vaih­te­le­vat kym­me­nis­tä eu­rois­ta tu­han­siin eu­roi­hin, ja maa­il­mal­la voi­daan pu­hua vie­lä pal­jon suu­rem­mis­ta­kin sum­mis­ta.

– Oma ki­pu­ra­ja­ni vi­nyy­leis­sä on noin 50 eu­roa, ja kirp­pik­sel­le ei yleen­sä ar­vok­kaam­pia tuo­da­kaan, Esa huo­maut­taa.

Esal­le se tär­kein lii­ke, jos­ta hän os­ti mu­siik­ki­aar­teen­sa vuo­si­kau­sien ajan, oli Green Ri­ver -mu­siik­ki­di­va­ri Po­ris­sa, joka lo­pet­ti toi­min­tan­sa joi­tain vuo­sia sit­ten. Siel­lä Esan tuli käy­tyä koko liik­keen ole­mas­sa­o­lon ajan.

– Lii­ket­tä pi­tä­nyt Juk­ka Sun­dell on yk­si alan huip­pu­ja, Esa to­te­aa.