Timo Sa­vu­nen

Mo­net muis­ta­vat Nak­ki­las­sa, Ki­vi­al­hon pel­to­au­kei­den kes­kel­lä si­jain­neen Käh­kö­sen ky­lä­kau­pan. Ei­kä ih­me, yli 70-vuo­ti­nen kau­pan­te­ko päät­tyi vas­ta kol­mi­sen vuot­ta sit­ten. Mut­ta toi­sen­lai­nen kau­pan­käyn­ti ja lii­ke­toi­min­ta jat­kuu ku­ten en­nen­kin, ja ken­ties vah­vem­pa­na kuin kos­kaan. Met­sä­ko­ne­huol­to Käh­kö­ses­tä on tul­lut niin maa­ta­lou­sy­rit­tä­jien kuin met­sä­ko­ne­pal­ve­lui­den tuot­ta­jien­kin to­del­li­nen luot­to­pak­ki.

Yrit­tä­mi­nen on sel­väs­ti Käh­kö­sen su­vus­sa ve­ris­sä. Asi­at ovat joh­ta­neet toi­seen, kun ai­na on ol­lut joku nii­hin tart­tu­mas­sa ja nii­tä edis­tä­mäs­sä.

– Elin­tar­vi­ke­kau­pan yh­tey­des­sä isä muun mu­as­sa kor­jai­li moot­to­ri­sa­ho­ja, ja met­sä­puo­li tuli sii­nä luon­te­vas­ti pik­ku­hil­jaa toi­min­taan mu­kaan, ker­too Jan­ne Käh­kö­nen, joka 90-lu­vun alus­sa laa­jen­si vel­jen­sä Veli-Ma­tin kans­sa toi­min­nan met­sä­ko­nei­den ja sit­tem­min myös maa­ta­lous­ko­nei­den kor­jauk­seen ja huol­toon.

Onni Kähkönen tekee huoltoa John Deere -metsäkoneeseen.

Rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten Met­sä­ko­ne­huol­to Käh­kö­sel­le ra­ken­net­tiin ky­lä­kau­pan vie­reen uu­det toi­mi­ti­lat, ja vuo­des­ta 2015 toi­min­ta on kes­kit­ty­nyt ni­me­no­maan John Dee­ren merk­ki­huol­toon, kor­jauk­seen ja va­ra­o­sa­myyn­tiin. Trak­to­ri­puo­lel­la mu­ka­na on myös uu­sien ko­nei­den myyn­ti. Työn­ja­ko toi­mii niin, et­tä Jan­ne vas­taa met­sä­ko­ne­puo­les­ta, ja Vel­lu maa­ta­lous­ko­neis­ta. Toi­mi­tus­joh­ta­ja­na on puo­les­taan Jan­nen puo­li­so Kati Käh­kö­nen.

– Po­jat ovat pe­rus­ta­neet yri­tyk­sen, mut­ta olen it­se­kin ol­lut täs­sä mu­ka­na jo kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta, to­te­aa Kati Käh­kö­nen, ja muis­tut­taa Käh­kös­ten ole­van to­del­li­nen per­hey­ri­tys.

– Sau­nan lau­teil­la­kin pu­hu­taan mo­nes­ti työ­a­si­oi­ta, hän nau­rah­taa.

Toimitusjohtaja Kati Kähkönen esittelee yrityksen historiaa vanhaan kyläkauppaan remontoidussa ruokalassa.

Met­sä­ko­ne­huol­to Käh­kö­sen toi­min­ta-alu­ee­na on oi­ke­as­taan koko Län­si- ja Lou­nais-Suo­mi. Vuo­sien mit­taan toi­min­ta on pait­si kas­va­nut, myös va­kau­tu­nut. Oman osan­sa sii­hen on teh­nyt maa- ja met­sä­ta­lou­den yri­tys­toi­min­nan kes­kit­ty­mi­nen suu­rem­piin yk­si­köi­hin.

– Meil­lä on täl­lä het­kel­lä noin 70 ko­net­ta huol­to­so­pi­muk­sen pii­ris­sä, mikä on mer­kit­tä­vä asia. Sään­nöl­li­nen huol­ta­mi­nen en­nal­ta­eh­käi­see pel­loil­la ja maas­tois­sa ta­pah­tu­via on­gel­mia, ja se nä­kyy sii­nä, et­tä kii­reel­li­set huol­to­läh­döt ovat sel­ke­äs­ti vä­hen­ty­neet. Mut­ta akuu­teis­sa­kin on­gel­ma­ti­lan­teis­sa ol­laan toki ai­na val­mii­ta aut­ta­maan heti, Kati Käh­kö­nen ker­too.

Metsäkonehuolto Kähkösen hienot toimitilat löytyvät Nakkilan Kivialhosta.

Mo­nia yri­tyk­siä vii­me vuo­si­na ku­rit­ta­neet haas­teet, ku­ten ko­ro­na, so­dat ja inf­laa­tio, ei­vät juu­ri ole ylet­ty­neet Ki­vi­al­hoon. Tär­ke­äm­pää on ol­lut pit­kä­ai­kai­nen toi­min­ta ja kump­pa­nuus asi­ak­kai­den kans­sa.

– Meil­lä on asi­ak­kai­na pal­jon van­nou­tu­nei­ta Dee­ren käyt­tä­jiä, joi­den kans­sa on syn­ty­nyt vah­va mo­lem­min­puo­li­nen luot­ta­mus. Meil­tä saa no­pe­aa ja luo­tet­ta­vaa pal­ve­lua, ja myös mak­su­eh­dois­sa ja -ai­ka­tau­luis­sa pys­ty­tään tar­jo­a­maan eri­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia, muis­tut­taa Kati Käh­kö­nen.

Vii­me vuon­na ra­ken­nus­ten yh­tey­teen saa­tiin li­sää uut­ta hal­li­ti­laa. Van­ha ky­lä­kaup­pa puo­les­taan on ko­ke­nut si­säl­tä muo­don­muu­tok­sen ja pal­ve­lee nyt hen­ki­lö­kun­nan ruo­ka­la­na.

– Var­juk­sen Noo­ra hoi­taa meil­lä ruo­ka­la­toi­min­nan ja myös edel­leen li­sä­nä ole­van pe­su­la­y­ri­tys­toi­min­nan. Kai­ken kaik­ki­aan meil­lä on tääl­lä kym­me­nen hen­ki­löä töis­sä, Kati va­lai­see.

Tu­le­vai­suus näyt­tää hy­väl­tä. Toi­min­ta pyö­rii va­kaa­na ym­pä­ri vuo­den, ja Veli-Ma­tin poi­ka On­ni on myös saa­tu per­hey­ri­tyk­sen ar­keen mu­kaan. Kati Käh­kö­nen kui­ten­kin pal­jas­taa, et­tä pie­niä, ohi­me­ne­viä heik­ko­ja het­ki­ä­kin jos­kus il­me­nee.

– Jan­ne ai­na sa­noo, et­tä en­pä taas yh­tään tie­dä mitä en­si vii­kol­la teh­dään, mut­ta kun viik­ko lo­pul­ta täyt­tyy niin se kään­tyy­kin niin, et­tä en­pä taas yh­tään tie­dä mi­ten täs­tä­kin sel­vi­tään. Ai­na sitä hom­maa kui­ten­kin vaan tun­tuu riit­tä­vän, nau­rah­taa Kati Käh­kö­nen.