Roh­keut­ta pe­rään­kuu­lu­te­taan ny­ky­ään lä­hes kai­kes­sa. Kau­pun­kien pi­täi­si in­ves­toi­da roh­ke­as­ti, yri­tys­ten kas­vaa roh­ke­as­ti ja päät­tä­jien teh­dä roh­kei­ta rat­kai­su­ja. Roh­keus on hyvä omi­nai­suus, mut­ta pää­tök­sen­te­os­sa se ym­mär­re­tään jos­kus vää­rin.

Roh­kein rat­kai­su ei ole au­to­maat­ti­ses­ti suu­rin, kal­lein tai näyt­tä­vin. Jos­kus roh­keut­ta on in­ves­toi­da sil­loin, kun tu­le­vai­suu­des­ta ei ole täyt­tä var­muut­ta. Toi­si­naan sitä on to­de­ta, et­tei jo­kin han­ke ole riit­tä­vän hyvä to­teu­tet­ta­vak­si. Roh­keut­ta on myös muut­taa omaa mie­li­pi­det­tään, kun pöy­tään tu­lee uut­ta tie­toa.

Pää­tök­sen­te­os­sa on ai­na hel­pom­paa lu­va­ta li­sää kuin ker­toa, et­tei kaik­keen ole va­raa. Kau­pun­gin ra­hat ovat kui­ten­kin yh­tei­siä va­ro­ja, ja jo­kai­sen suu­ren pää­tök­sen koh­dal­la pi­täi­si pys­tyä vas­taa­maan muu­ta­maan yk­sin­ker­tai­seen ky­sy­myk­seen: mik­si tämä teh­dään, mitä täl­lä saa­vu­te­taan ja on­ko tämä pa­ras tapa käyt­tää käy­tet­tä­vis­sä ole­via voi­ma­va­ro­ja?

Täy­del­lis­tä pää­tös­tä ei yleen­sä ole ole­mas­sa. Suu­ris­sa rat­kai­suis­sa on lä­hes ai­na epä­var­muut­ta, eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja ja kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia ta­voit­tei­ta. Jos pää­tök­siä teh­dään vas­ta sil­loin, kun kaik­ki ris­kit ovat pois­tu­neet, moni mah­dol­li­suus on jo men­nyt ohi. Toi­saal­ta roh­keus il­man har­kin­taa on uh­ka­pe­liä. Har­kin­ta il­man roh­keut­ta taas joh­taa hel­pos­ti sii­hen, et­tei mi­tään ta­pah­du. Hyvä pää­tök­sen­te­ko löy­tyy näi­den vä­lis­tä.

Po­ril­la on edes­sään vuo­sia, jol­loin teh­dään suu­ria rat­kai­su­ja kau­pun­gin kas­vus­ta, in­ves­toin­neis­ta, pal­ve­luis­ta ja tu­le­vai­suu­des­ta. Pää­tös­ten vai­ku­tuk­set voi­vat ulot­tua vuo­si­kym­men­ten pää­hän. Kaik­kia pää­tök­siä ei tul­la kiit­tä­mään heti, ei­vät­kä kaik­ki rat­kai­sut miel­ly­tä kaik­kia. Se kuu­luu pää­tök­sen­te­koon.

Po­ris­sa on vii­me vuo­si­na us­kal­let­tu teh­dä suu­ri­a­kin rat­kai­su­ja, mut­ta sa­mal­la nii­tä on py­rit­ty te­ke­mään har­ki­ten ja pit­käl­le tu­le­vai­suu­teen kat­so­en. Mie­les­tä­ni sa­maa lin­jaa kan­nat­taa jat­kaa. Mei­dän pi­tää us­kal­taa tart­tua mah­dol­li­suuk­siin sil­loin, kun nii­tä tu­lee vas­taan, mut­ta sa­mal­la ym­mär­tää pää­tös­tem­me seu­rauk­set ja vas­tuu yh­tei­sis­tä va­rois­ta. Roh­keut­ta tar­vi­taan, mut­ta par­haim­mil­laan se kul­kee ai­na käsi kä­des­sä har­kin­nan kans­sa.

Mi­ka­el Ropo

Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Sa­ta­kun­nan alu­e­val­tuu­tet­tu, Pori